Korkeakoulujen auditointimalli uudistui

Eurooppalaisen korkeakoulutusalueen rakentamisen myötä käynnistyneet korkeakoulujen auditoinnit ovat edenneet Suomessa kolmannelle auditointikierrokselle. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) lanseeraama auditointimalli perustuu eurooppalaisiin standardeihin (Standards and Guidelines for Quality Assurance in the European Higher Education Area, lyhenne ESG), mutta siinä on myös useita suomalaiseen kontekstiin sopivia erityispiirteitä. Jyväskylän ammattikorkeakoulu (JAMK) oli pilottina kolmannen kierroksen auditoinneissa.

Eurooppalainen kehitys

Laadunvarmistus on nostettu tärkeään asemaan eurooppalaisella korkeakoulutusalueella. Berliinin kommunikean julkilausumassa vuonna 2003 todettiin, että laadunvarmistus on eurooppalaisen korkeakoulutusalueen perustamisen ytimessä, ja että korkeakoulut ovat itse vastuussa oman toimintansa laadun varmistamisesta. Nämä periaatteet ovat säilyneet eurooppalaisen laadunvarmistuksen keskeisinä piirteinä tähän päivään saakka.

Pian Berliinin kokouksen jälkeen vuonna 2005 valmistuivat eurooppalaiset standardit ja suuntaviivat (ESG) ENQA:n, EUA:n, EURASHE:n ja ESIB:n yhteistyönä. Standardit korostivat sidosryhmien osallistumista sekä korkeakoulujen autonomiaa ja vastuuta. Ulkoisen laadunvarmistuksen tuli olla tarkoitukseen sopivaa, eikä siitä saisi muodostua liian suurta taakkaa korkeakouluille.

Eurooppalaiset standardit ja suuntaviivat uudistettiin vuonna 2015, ja uutena painotuksena standardissa korostetaan opiskelijakeskeistä toimintatapaa. Opiskelijakeskeisyys on tuotu aiempaa painokkaammin esiin myös kansallisessa auditointimallissa. Suurin ero eurooppalaisiin standardeihin verrattuna on tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan laadunhallinnan sisältyminen kansallisiin auditointikohteisiin.

Kansallinen kolmannen kierroksen auditointimalli

Opiskelijakeskeisyyden ohella Karvin kolmannen kierroksen auditointimalli painottaa toiminnan yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja vaikuttavuutta. Vaikuttavuuden osoittaminen tulee olemaan suuri haaste korkeakoulujen laatujärjestelmille: jo yksinkertaisten syy-seuraussuhteiden osoittaminen on vaikeaa, puhumattakaan pitkän aikavälin kuluessa, monien eri toimenpiteiden yhteistuloksena syntyvästä vaikuttavuudesta.

Yhtenä Karvin auditointimallin vahvuutena voidaan pitää sen muuntautuvuutta. Jokaisella kierroksella malliin on tullut uusia painotuksia, ja tämän seurauksena auditoinnit ovat avanneet korkeakoulujen kehittämistyöhön jatkuvasti uusia näkökulmia. Jos auditointimalli olisi säilytetty samanlaisena kierroksesta toiseen, olisi sen merkitys korkeakoulujen kehittämistyössä suurella todennäköisyydellä vähentynyt ja toiminnan hyväksyttävyys korkeakoulutoimijoiden keskuudessa heikentynyt.

Huomion arvoinen seikka aiempiin auditointimalleihin verrattuna on uuden mallin holistisuus. Tällä kierroksella ei olla niinkään kiinnostuneita laatujärjestelmän yksityiskohdista, vaan tarkastelu on kokonaisvaltaista painottaen suuria teemoja kuten opiskelijakeskeisyyttä ja toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Auditointia on pidettävä ennemminkin koko korkeakoulun toiminnan kuin pelkästään laatujärjestelmän auditointina. Auditointi tarjoaa korkeakouluille uuden kanavan tuoda esiin toimintansa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan saattaa kuitenkin liittyä riskejä: jos auditoinneista saatavat kehittämissuositukset jäävät hyvin yleiselle tasolle, voi korkeakouluilla olla vaikeuksia käynnistää niiden pohjalta konkreettisia kehittämistoimia.

Olisiko suomalaisesta mallista vientituotteeksi?

Uusi kiinnostava elementti auditoinneissa on malliin liitetty vertaisoppiminen, jota suositeltiin pilottiauditoinneissa toteutettavaksi kansainvälisen kumppaniorganisaation kanssa. Vertaisoppiminen (benchlearning) auditoinnin osana lienee ainutlaatuinen ratkaisu, joka sopii hyvin suomalaiseen kehittävän arvioinnin perinteeseen. Parhaimmillaan vertaisoppimisesta voi muodostua auditoinnin vaikuttavuutta vahvistava toimintamuoto. Kansainvälisten kumppanien sitoutuminen vertaisoppimiseen ei kuitenkaan ole itsestään selvää, jos he eivät itse koe hyötyvänsä vertaisoppimisesta omissa auditoinneissaan tai akkreditoinneissaan.

Voisiko vertaisoppimisesta auditointien osana tulla suomalainen innovaatio, jota lähdettäisiin edistämään eurooppalaisella korkeakoulutusalueella? Se voisi tarjota oppimista ja kehittymistä painottavan lähestymistavan luokittelevien lähestymistapojen (kuten ranking) rinnalle.

Suomalainen korkeakoulujen auditointimalli on ollut menestystarina. Jatkuvasti uudistuvana se on tarjonnut korkeakouluille relevantteja kehittämisimpulsseja. Auditoinnit on kyetty viemään läpi kattavasti ja suunnitellun aikataulun mukaisesti, mikä ei ole itsestäänselvyys ohjelma-akkreditointeja toteuttavissa maissa. Suomalaisen mallin yhteys eurooppalaisiin standardeihin on syytä säilyttää vahvana myös jatkossa, jotta kansainvälinen uskottavuus säilytetään ja auditoinneista saadaan hyöty myös kansainvälisessä yhteistyössä ja koulutusviennissä.

Tero Janatuinen
laatupäällikkö
Jyväskylän ammattikorkeakoulu