Ammatillinen koulutus murroksessa
Ammatillisen koulutuksen reformi yhdistää nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen, vie oppimista enemmän työpaikoille ja yksilöllistää opinpolut. Kun koulutussopimuksilla työssäoppimassa olevien opiskelijoiden määrä lisääntyy, samaan aikaan myös korkeakoulujen opiskelijoita tulee entistä enemmän yrityksiin opiskelemaan, työtä opinnollistetaan korkeakouluissakin. Lukiokoulutuksesta toivotaan myös työelämälähtöisempää. Jos olisin oppilaitosmyönteinen työelämän edustaja keskisuomalaisessa PK-yrityksessä, saattaisin ihmetellä tilannetta, jossa opiskelijoita tulee yritykseeni eri oppilaitoksista, kullakin omat sääntönsä/vaatimuksensa oppimisen ohjauksesta, arvioinnista jne. Onkohan tätä miettinyt kukaan? Työssä oppiminen on kuitenkin pedagogisesti hieno ajatus. Asioiden oppiminen ohjattuna ja aidossa kontekstissa toimii hyvin.
Toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja AMK-koulutuksen perustutkinto-opetuksen vähenevät resurssit saattavat kaikessa kurjuudessaan johtaa myös johonkin positiiviseen kehitykseen: onhan edullisempaa ohjata ryhmää kuin yksittäistä henkilöä, vanhempia opiskelijoita kannattaa ottaa mukaan nuorempien ohjausprosessin tueksi jne. Projektiopetuksen eri muodot tulevat yleistymään ammatillisessa koulutuksessa.
Aiemmassa työssäni vedin tekniikan opetusta ammattiopistolla, ja tapasin ajatella, että hitsausta ei ainakaan voi opettaa virtuaalisesti…kunnes joitakin vuosia sitten Taitaja-kilpailuissa ”hitsasin” Kempin hitsaussimulaattorilla! Tammikuussa opettajakorkeakoulu järjesti HORECA-alan opettajien päivät Jyväskylässä ja tapasin alan opettajia, jotka kipuilivat vähenevien resurssien kanssa ja pohtivat miten ruoan valmistusta voi ohjata etänä. Kotiin mennessäni 13-vuotias juniorimme teki kotitalouden kotitehtävänä meille vanhemmille kevyen illallisen jälkiruokineen. Ei kai kukaan enää aloita kitaransoittoakaan soittotunneilla, vaan se hoituu näppärästi mm. älykännykän applikaatioilla. Moni ehdottomasti oppilaitoksessa tapahtuvaksi ajateltu oppiminen ei siis ehkä olekaan niin ehdotonta?!
Viime syksynä elin mielenkiintoista aikaa uudessa työssäni. Samalla kun työkaverit ja työnkuva muuttuivat, vaihdoin ammattiopiston johtoryhmästä ammattikorkeakoulun johtoryhmään. Yllätyin siitä, miten samoista asioista johtoryhmissä keskustelimme. Joskus termit olivat erilaisia: AMK-väen AHOToidessa, ammattiopistolla tunnistetaan ja tunnustetaan osaamisia. Mutta laatuasioissa, työelämäyhteistyössä, opetuksen kehittämisessä, koulutusviennissä jne. puhutaan ihan samaa kieltä. Tiedostin myös, että meillä on parin kilometrin päässä toisistaan hyvin samankaltaisia labroja/työsaleja. Ennustankin, että ammatillinen koulutus tulee –keskenään ja muiden kanssa- seuraavina vuosina tekemään lisääntyvää yhteistyötä monella saralla. Pidän tätä hyvänä suuntana ja uskon, että EduFutura tulee tätä osaltaan auttamaan.
eAMK-hanke tulee AMK-tasolla opinnollistamaan työtä ja lisäämään yhteistyötä yritysten kanssa oppimisympäristöjen, ja laajemmin oppimisen ekosysteemien, kehittämisessä. Ammatillisella toisella asteella puolestaan Parasta osaamista-hankkeessa haetaan tulevaisuuden oppimisen ohjauksen ja arvioinnin muotoja. Ja Jyväskylän oppilaitoksilla on kummassakin näissä valtakunnallisessa hankkeessa koordinaattorin rooli! Ammatillinen opettajakorkeakoulu on aktiivisena toimijana kummassakin hankkeessa.
Pekka Risku, Yksikönjohtaja, FT
JAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu
Dora
Haluaisin tältä ammatin koulutuksen asiantuntijalta tarkempaa selvitystä siitä, miten instrumentin oppimisen voi aloittaa ilman instrumenttia. Miten älykännykällä voi treenata sitä, miten kieliä painetaan, miten kroppa, käsivarret, kädet ja sormet pidetään oikein ja miten instrumentti soi? Hämmästelen tämän tason asiantuntemattomuutta ja itsekritiikin puutetta.
Pekka Risku
No ei kai sitä soittamista voi ilman instrumenttia oppiakaan. Viittaan soiton harrastuksen aloittamiseen, arkikokemukseni on, että moni nuori nimenomaan aloittaa harrastusta näiden appsien ym. avulla. On myös tutkimustietoa siitä, että esim. ammattikorkeakoulussa osa opiskelijoista innostui matematiikan opiskelusta opetuksessa käytetyn, mielekkään ohjelmiston ansiosta.
Vierailin pari vuotta sitten konservatoriolla, missä esiteltiin lapsille ja nuorille eri instrumentteja ja laitoin merkille, että mm. tableteille on tehty monia oppimista tukevia, innostavia sovelluksia. Näitä ei ollut silloin kun itse aikoinaan opiskelin klarinetin soittoa.
Kannustan siis kokeiluihin, löytämään uusia mahdollisuuksia, en tietenkään väheksy opettajan merkitystä. Päinvastoin.