URAkahvilasta® uuteen koulutukseen ja paremmin arkeen kiinni
Opin ovi -hankeperheen ja Aikuisohjauksen koordinaatioprojektin organisoima URAkahvila® toi päätapahtuman vierailijoille uraohjausta. URAkahvilan® ohjaajat tulivat Helsingin seudulla toimivien Opin ovien verkostoista. Ohjauspistettä markkinointiin www.innostuoppimaan.fi – ja www.opinovi.fi -sivuilla. Lisäksi markkinoimme palvelua HS:n koulutusliitteessä.
URAkahvilan® ohjaajien mukaan päivän asiakasjoukko oli monenkirjava. Siihen mahtui ensimmäistä opiskelupaikkaansa etsiviä nuoria, YT-neuvottelujen uhan alla eläviä työntekijöitä sekä jo pidemmän aikaa työttömänä olleita.
URAkahvilassa® kerättiin kävijöiltä ajatuksia siitä, millainen hyvä ohjaaja tai ohjaus on.
URAkahvilan® ohjaajien kertomaa
”Luonani kävi neljän hengen poikatyöpajaporukka Vantaalta. Pojat olivat ylioppilaita ja nyt jo 22–23-vuotiaita. Kävimme ammattialoja läpi ihan realismin kannalta, eli mitkä ovat vähän huonokuntoisen (ei niin urheilullisen) ihmisen mahdollisuudet fysioterapeutiksi, vaikka äiti onkin lääkäri.”
”Eräs asiakkaani oli noin 50-vuotias nainen, ammatinvaihtaja. Oli aikaisemmin kirjanpito- ym. tehtävissä. Halusi toteuttaa nuoruudenaikaisen unelmansa ja opiskella somistajaksi eli nykykielellä visuaaliseksi markkinoijaksi. Läpikäytiin tarkasti kaikki mahdolliset alkavat koulutukset (noin kaksi vaihtoehtoa) ja sitten myös oppisopimusmahdollisuus.”
”Minulle jutteli kaksi vuotta sitten kirjoittanut nuori nainen, joka on nyt tehnyt töitä kaupan kassalla – ei tiedä yhtään, mitä haluaisi tehdä. Opiskella kuitenkin haluaa, koska ei halua jäädä ilman ammattia. Keskustelimme erilaisista vaihtoehdoista (mitä haluaisi tehdä ja missä, mitä ei missään tapauksessa ym.). Ohjasin hänet lopulta erään AMK:n ständin luokse.”
”Luonani kävi reipas ja pirteä 55-vuotias rouva, joka oli opiskellut monta ammattia, joita ei enää ole olemassa tai ei enää tarvita Suomessa. Hän haluaisi vielä löytää jotakin, kun ei halua jäädä kokonaan kotiinkaan. Erilaista osaamista oli olemassa ja yrittäminen olisi tavoitteena. Lopullinen ala jäi vielä mietintään, annoin hänelle alueen oppilaitosten nimiä ja katsottiin yhdessä muutamia häntä kiinnostavia tutkintoja.”
”Keskustelu päättyi useimmiten siihen, että ohjattava lähti kädessään esim. Urabaari -verkoston kansio, josta löytyi kivasti kaikkien pääkaupunkiseudun oppilaitosten yhteystiedot. Osa sai mukaansa jonkun muunkin yhteystiedon esim. eräs nuori nainen, jota kiinnosti puutarha-alan koulutus ja etsimme hänelle TTS:n Sammatin toimipisteen opettajan sähköpostiosoitteen ja puhelinnumeron, jotta hän voi kysellä voisiko käydä tutustumassa koulutukseen Sammatissa.”
”Eräs mieltäni ilahduttava asia oli yhteistyön voima tuon päivän aikana. Minulle esimerkiksi tuli asiakas, jonka kysymys käsitteli itselleni hyvin vierasta aihepiiriä. Kerroin hänelle, että asia ei ole minulle kovin tuttu, mutta voimme yhdessä hakea tietoa aiheeseen. Vastapäätä istui kollega, joka sanoi ystävällisesti, että hänelle aihepiiri on tuttua ja näin ohjattavani siirtyi hänen viereensä ja minulle tuli uusi asiakas. Kun kollegan kanssa molemmat vapauduimme, sain minäkin vielä pikku briiffin aiheeseen liittyen!”