Keski-Suomi käynnisti ponnekkaasti ohjauksen verkostojen aktivoinnin

Alueellinen elinikäisen ohjauksen kehittämis- ja/tai koordinaatiovastuu sekä ohjausosaamisen kehittäminen eri hallinnonaloilla on määritelty ELY-keskusten tehtäväksi. Keski-Suomen ELY-keskus onkin ryhtynyt tuumasta toimeen ja toteuttanut teemaan liittyviä kohtaamisia ja tapahtumia.

Yksi näistä oli 1.11.2012 Jyväskylän Laajavuoressa järjestetty Jyvässeudun elinikäisen ohjauksen verkostopäivä. Tilaisuudessa pohdittiin moniammatillisen ja -hallinnollisen verkostotyön haasteita ja ratkaisuja, alueen verkostoitumistarpeita. Samalla nuorten ja aikuisten ohjauksen parissa työskentelevät tutustuivat konkreettisesti toisiinsa.

Yksin tekeminen on historiaa

Jyvässeudun elinikäisen ohjauksen verkostopäivässä mietittiin verkostotyön haasteita ja ratkaisuja.

Koulutuspäällikkö Marja Pudas (Keski-Suomen ELY), rehtori Seija Nykänen (Vaajakosken koulu) ja verkostovalmentaja Hannele Torvinen (JAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu, Aikuisohjauksen koordinaatioprojekti) saattelivat osallistujat verkostojen maailmaan ja kannustivat verkostomaiseen työotteeseen.

Päivän aikana pohdittiin ohjauksen verkostoitumistarpeita ja erilaisia verkostojen työvälineitä Keski-Suomessa. Elämme ja teemme työtämme entistä herkemmässä ja monimutkaisemmassa maailmassa, missä kaikki kytkeytyy jollain tavoin toisiinsa. Verkostot ovat tämän uuden aikakauden organisoitumisen muoto, ja niillä voidaan tarkoittaa kumppanuuksia, pelisääntöjä sisältäviä verkostostrategioita, yhteisiä prosesseja, foorumeita sekä arvostusta ja resursseja.

Pudaksen mukaan esimerkiksi Jyväskylä on menestynyt vetovoimaisuustutkimuksissa hyvin, mutta viimeiset 20 vuotta kaupunki on paininut suhteellisen korkean työttömyyden kanssa. Niinpä ohjauksen yksi tavoite on luoda sellaista tasapainoa työmarkkinoille, jossa työvoiman kysyntä ja tarjonta kohtaavat mahdollisimman hyvin. Tällöin ohjauspalvelun ja verkosto-osaamisen laadun on oltava kunnossa. Kun tunnemme toimijat verkossa, pystymme tuottamaan tehokkaasti laadukkaampaa neuvontaa ja ohjausta esim. asiakkaan yksilöllisissä koulutus- ja urapoluilla. Yksin ei enää pärjää, työtä on tehtävä yhdessä ja vain yhdessä voimme ratkoa asioita.

Työura- ja opintopolut monimutkaistuvat – asiakas on osa verkostoa

Yhteiskunnan ja työelämän rajujen muutosten myötä työura- ja oppimispolkujen mutkittelu lisääntyy entisestään ja sattumat yleistyvät. Opiskelu voi olla epälineaarista, syklistä tai spiraalimaista. Ohjauksen kentällä tämä haastaa toimijat tiivistämään yhdessä tekemistä yli hallintorajojen. Nykäsen mukaan juuri moniammatillinen työ on vuorovaikutteinen, tiedonmuodostusta ja ongelmaratkaisua muuttava tapa toimia verkostossa. Vain moniammatillisen ja verkostoissa toteutetun ohjauksen kautta voidaan tukea kansalaisten yksilöllisiä työura- ja oppimispolkuja.

Torvinen korosti, että verkostoituminen vaatii työntekijältä sekä kulttuurista osaamista että luovuutta. Verkostotoimijana tarvitaan työssä avointa mieltä, ennakkoluulottomuutta ja ennen kaikkea halua, tahtoa ja tarvetta yhteistyöhön erilaisten kumppanien kanssa.  On muistettava, että myös asiakas on osa verkostoa, sillä hän tuntee itse parhaiten oman tilanteensa. Verkostotyöskentelyn voi sanoa tulleen osaksi jokaisen arkea myös asiakkaan näkökulmasta.

Eikä pidä unohtaa sitä, että verkostojen johtaminen ja koordinointi mahdollistavat osallistumisen. Osallisuus puolestaan rakentuu toiminnan kautta. On kuitenkin hyvä muistaa, että se, mikä näyttäytyy toimijoille joustavana, ei välttämättä näyttäydy joustavana asiakkaille.

Päivän työskentely osoitti, kuinka tärkeää verkostoituminen ja alueellisten verkostojen tunteminen on. Samalla myös huomattiin, kuinka haastavaa se on. Siksi osallistuneet pitivät erilaisia verkostopäiviä ja säännöllisiä tapaamisia ohjaustoimijoiden kesken tarpeellisina jatkossakin.

Syrjäytymisen teema hätkähdytti

Päivään oman huolen aiheessa toi Varsinais-Suomen ELY-keskuksen sivistystoimentarkastaja Erik Häggman, jonka mukaan pitää puhua nuorten koulutuksen, työelämän ja sosiaalisen elämän ulkopuolelle jäämisestä eikä syrjäytymisestä, joka ei velvoita ketään mitenkään. Esimerkiksi Keski-Suomessa ulkopuolella olevia nuoria on lähes 5500. Esimerkiksi nuorista, jotka ovat lopettaneet peruskoulun 8 vuotta sitten, 10 % ei ole koulutuksessa tai työelämässä. Vastaavasti 20–30 % nuorista keskeyttää ammatillisen koulutuksen. On laskettu, että 40 000 ulkopuolelle jäänyttä nuorta maksaa vuodessa 300 miljoonaa euroa.

Häggmanin mukaan ohjauksen ja neuvonnan kenttää pitäisi tiivistää. Moniammatillisten ryhmien rooliin kuuluu mm. tietojen kokoaminen, nuorille suunnattujen palvelujen riittävyyden turvaaminen sekä verkostoituminen alueen muiden toimijoiden kanssa. Näissä ryhmissä pitäisi aina olla mukana myös päättävät tahot.