LAITURI kehitti ja kokeili arviointimenetelmää ohjausyhteistyöhön

Opin ovi -hankeperheeseen kuuluva Laituri-projekti toteutti vuosina 2011 – 2012 laajan yhteistyökokonaisuuden Valkeakosken ammatti- ja aikuisopiston kanssa (VAAO). Yhteistyöllä tarjottiin toisaalta konsultatiivista tukea alueelliselle hankkeelle, toisaalta tavoitteena oli tiedonhankinta ja raportointi Opin ovi -hankekokonaisuuden käyttöön.

Laituri-projektin yhtenä tavoitteena on vahvistaa ja tukea verkostomaisesti tuotettavien tieto-, neuvonta ja ohjauspalvelujen kehittämistä, suunnittelua ja toteuttamista mm. uudenlaisia menetelmiä (esim. tulevaisuusmenetelmä) kokeilemalla ja kehittämällä. Ajatus yhteistyöstä Etelä-Pirkanmaalla virisi vuoden 2010 syksyllä Laiturin ns. teematyöryhmätoiminnan piirissä, työelämäteemaan liittyen.

Laituri teki pilotissa yhteistyötä erityisesti Valkeakosken ammatti- ja aikuisopiston VAAO:n Konkari-hankkeen, Etelä-Pirkanmaan Opin ovi -projektin sekä Opin ovi -hankeperheeseen kuuluvien STUDIO-, TE-ERKKERI- ja Aikuisohjauksen koordinaatioprojektien kanssa.

Miten toimittiin?

Laiturin ja VAAO:n yhteistyö kohdistui kahteen kokonaisuuteen oppilaitoksen toiminnassa. Aluksi keskityttiin oppilaitoksen työpaikkayhteistyöhön kohdistuvaan Konkari-hankkeeseen, sen tukemiseen ja arviointiin erityisesti ohjauksen näkökulmasta. Myöhemmin tarkoitukseen kehitettyä arviointimenetelmää (Tulevaisuuden muistelu -menetelmän sovellus) kokeiltiin myös tutkintoon johtavassa aikuiskoulutuksessa.

Molemmissa toiminnoissa oli tärkeää asiakkaan ja ohjaustoimijoiden äänten kuuleminen ja niistä nousevat ainekset toiminnan kehittämiseen organisaatioissa, erityisesti verkostoyhteistyön näkökulmasta.

Mitä saatiin tulokseksi?

Kehitetty ja kokeiltu arviointityötapa (alueellinen verkostopäivä) osoittautui toimivaksi tavaksi saattaa yhteen ja tarjota kehittämisfoorumi ohjauksen eri toimijatahoille. Toteutettavat verkostopäivät voivat palvella alueellisia verkostoja esim. seuraavasti:

• motivointina ohjaustoimijoille verkostoyhteistyöhön, asiakkaan äänestä liikkeelle lähtien
• verkoston yhteistyötapaamisten tms. käytännönläheisenä muotona
• mahdollisuutena toimijoiden tutustumiseen toisiinsa
• kehittämisaineiston kokoamiseen (osana strategiatyötä, prosessimallinnusten tukena tms.)
• pikaparannusideoiden tuottamiseen: päällekkäisyydet, tiedonkulun kapeikot organisaation/organisaatioiden toimijoiden välillä jne.
• osana verkoston toiminnan itsearviointia
•  muuksi avuksi ohjausta eri näkökulmista tarkasteleville toimijoille sekä erilaiseen jatkohyödyntämiseen myös yksittäisissä organisaatioissa

Pilotin tuloksena saatiin tukea myös laajemmin asiakasnäkökulman merkitykseen ja voimaan ohjauksen kehittämistyössä. Vahvistusta saatiin myös muun muassa siihen, että ohjauksen kehittämistyö on usein kontekstisidonnaista: Kehittäminen toteutuu oppimisprosessina, jonka periaatteista, ajattelutavasta ja menetelmistäkin voidaan viestiä ja ottaa oppia, mutta jota ei voida sellaisenaan siirtää.

Työelämä- ja verkostoyhteistyön toteuttamistapoihin ja -ehtoihin saatiin pilotissa myös laajemmin kehittämisideoita.

Jatkokysymyksiä ohjauksen yhteistyön kehittämiseen: Kohti yhteistä verkosto-identiteettiä

Pilotti antoi tukea ja herätti jatkokysymyksiä seuraavanlaisille näkemyksille ohjauksen yhteistyön kehittämisessä, niin työelämä- kuin muitakin verkostoja koskien – vuorovaikutuksessa, yhdessä, kehittämistyön eri tasoilla:

1. Asiakasnäkökulmassa on voimaa ohjausverkostojen kehittämistyössä. Miten huolehtisimme sen muistamisesta?
2. Ohjaustyössä käytettäviä, vuorovaikutukseen ja kokemuksellisuuteen perustuvia menetelmiä kannattaa tutkia ja kehittää sovellettaviksi myös ohjauksen kehittämistyöhön, esim. yhteistyöverkostoja kootessa ja osana niiden perehdytystä tehtäviinsä (alueelliset ELOt?)
3. Edelliseen liittyen: Millaisia olisivat verkostoyhteistyötä lujittavat kokemukset ja millaisia toimenpiteitä / tilaisuuksia tulisi rakentaa niiden saavuttamiseksi?
4. Ohjauspalvelujen yhteisessä kehittämistyössä tarvittava sitoutuminen syntyy parhaiten omakohtaisen oivalluksen, ja se puolestaan vain koetun prosessin kautta.
5. Ohjaustarjonnan ja sen osuvuuden kehittäminen on oppimisprosessi, ja sellaisena paljolti tilannekohtainen ja kontekstisidonnainen. Itse menetelmät ovat levitettävissä – joskin niiden käyttö edellyttää ohjauksellista tietotaitoa. Menetelmien avulla syntyvät verkosto- ja yhteistyömallinnukset sen sijaan ovat alue- ja osin myös tilannekohtaisia.
6. On myös hyviä käytäntöjä, jotka ovat siirrettävissä ja omaksuttavissa sellaisinaan tai lähes sellaisinaan. Miten oppisimme/ohjaisimme toimijoita eri tasoilla tunnistamaan ja erottamaan nämä hyvät käytännöt niistä, jotka eivät sitä ole?
7. Voitaisiinko ohjausyhteistyössä asettaa tavoitteeksi yhteisen ohjauksen verkosto-identiteetinrakentuminen, osana yhteistä uutta (alueen) ohjauskulttuuria? Mitä se voisi olla ja miten sen syntymistä voitaisiin tietoisesti edistää?
8. Millaisen kehittämistyön vaiheiden ja prosessien kautta selkiytettäisiin ohjauspalvelujen elinikäistä oppimista ja elinikäistä osaamisen kehittymistä aidosti tukevaa luonnetta?

Miten hyödynnetään, viestitään, juurrutetaan?

Laituri-projektin toiminnoissa pilotin tuloksia hyödynnetään jatkossa, ja se on jo aloitettukin: pilotissa kokeiltua arviointityötapaa esiteltiin syksyn 2012 aikana kaikki ELY-keskukset kattavalla tapaamiskierroksella. Vuoden 2013 alkupuoliskolla työtapaa sovelletaan alueellisten verkostopäivien muodossa.

Ne toteutetaan osana Koulutus- ja kehittämiskeskus Salmian ja Laiturin yhdessä ELYille suunnattua tukea TNO-palvelujen kehittämiseksi.

”TULEVAISUUTTA KUUNNELLEN: ALUEELLISIA YHTEISTYÖKÄYTÄNTÖJÄ KEHITTÄMÄSSÄ – Arviointityötavan kehittelyä ja kokemuksia osaamista kehittävästä yhteistyöstä”
Lue raportti täältä
LAITURI Salmian sivuilla
LAITURI Opin oven sivuilla

Lisätietoja:

Kehittämisasiantuntija Antti Laitinen
p. 0503962677
antti.laitinen(at)salmia.fi