Pirjo Malinilla pitkä ura ohjauksen parissa
Päijät-Hämeen Opin oven projektikoordinaattorina toiminut Pirjo Malin on jäämässä eläkkeelle marraskuun lopussa. Hänellä jää taakse pitkä ura ohjauksen parissa – ura, joka kattaa yli kolme vuosikymmentä ja 2000-luvun puolella myös useampia eri kehittämishankkeita.
”Lähdin opiskelemaan psykologiaa ja sosiologiaa Tampereen yliopistoon, ja opintoihini kuuluvan harjoittelujakson suoritin Tampereen työvoimatoimistossa ammatinvalinnanohjauksen tehtävissä, jossa kipinä ohjaustoimintaan varsinaisesti syttyi!”, Malin kertoo.
”Valmistuttuani sain työpaikan kotikaupungistani, Lahden työvoimatoimiston ammatinvalinnanohjauksesta, jossa tein tiivistä yhteistyötä Lahden ammatillisen kurssikeskuksen ohjaavien opettajien kanssa ja vuonna 1982 siirryin itsekin kurssikeskukseen Työelämään ja koulutukseen valmentavien (TYKO-) kurssien opettajaksi”.
”Työskentelen edelleen saman työnantajan riveissä, vaikka työtehtäväni sekä organisaation muodot ja nimet ovatkin vuosien varrella vaihtuneet useampaan otteeseen. Eläkkeelle jään Koulutuskeskus Salpauksen Aikuiskoulutus ja työelämäpalveluista, jossa olen Päijät-Hämeen Opin ovi-projektin jälkeen toiminut tämän vuoden alusta Nuorten aikuisten osaamisohjelman hakevan toiminnan ja ohjauspalvelujen koordinoijana.”
Hanketoimintaan 90-luvun lopulla
Ensikosketuksensa hanketoimintaan Malin sai 90-luvun lopulla Opetushallituksen koordinoimasta OpinNet-projektista, joka kehitti ammattitutkintojen oppimisympäristöjä ja aikuiskoulutusta verkossa.
”Sitä kautta tutustuin kehittämistyöhön ja Opetushallitukseen sekä ammatillisen aikuiskoulutuksen eri alojen kehittämiskumppaneihin. OpinNet-projektin aikana oli ”aivomyrskyä ilmassa” – inspiroivaa yhteistyötä ja ensimmäistä kertaa opeteltiin käyttämään sähköistä keskustelufoorumia kehittämisyhteistyön välineenä. Harppaus ei enää ollut niin pitkä, kun sitten aloitin vuonna 2000 AiHe (Aikuisopiskelun henkilökohtaistaminen) -projektin
projektipäällikkönä Opetushallituksessa. Tein projektipäällikön töitä vuoden päivät ja jatkoin sitten kehittämistoiminnan konsulttina projektin loppuun, aina vuoteen 2006 asti.”
AiHe-projektissa kehitettiin näyttötutkintotoiminnan laatua ja vaikuttavuutta henkilökohtaistamisen avulla. Kaiken kaikkiaan hankkeessa oli mukana 56 aikuisoppilaitosta eri puolilta Suomea.
Malin oli mukana myös kahdessa AiHe-projektin kanssa osin limittäin toteutetussa hankkeessa Salpauksessa. ESR-Equal -hanke Koutsi ”Arvioiden ja valmentaen työammattiin”, kehitti uusia ohjauksellisia toimintatapoja asiakkaiden kuntoutumisen, kouluttautumisen ja työllistymisen tueksi. Koko hanketta hallinnoi Kiipulasäätiö. Salpauksen osahankkeen tavoitteena oli ensisijaisesti aikuisohjauspalveluiden saatavuuden ja laadun kehittäminen näyttötutkintotoiminnan eri vaiheissa. Malin oli mukana myös valtakunnallisessa Noste-ohjelmassa, alueellisessa Päijät-Nosteessa, jossa hänen tehtävänään oli hakevan toiminnan käytäntöjen ja ohjausmallien kehittäminen. Näissä kaikissa projekteissa kehitettiin ohjauspalveluja, joten niiden jälkeen oli luontevaa jatkaa kehittämistyötä edelleen osin samoissa verkostoissa Opin ovi –hankeperheessä.
Verkostot jatkossakin tärkeitä
Malin on tehnyt pitkän uran ohjauksen parissa. Maailma on kuitenkin muuttunut vuosien varrella moneen kertaan. Miten tämä on ohjaukseen vaikuttanut?
” Ohjauksen merkitys on tullut näkyvämmäksi ja toisaalta työurien monimutkaistuttua myös ohjauksen tarve on kasvanut.
Mielestäni kehittämisohjelmassa käytetty ”VOP-malli” toimii hyvänä ohjauksen tilan arviointi- ja kehitttämisvälineenä. Kaikilla systeemisillä tasoilla on tapahtunut edistystä, mutta paikallistasolla kehitettyjen hyvien käytäntöjen vakiinnuttamiseksi tarvittaisiin ohjausta koskevia valtakunnallisia toimintalinjauksia ja toimintaedellytysten luomista. Ohjausjärjestelyjen kehittäminen ei saisi olla enää vain projektirahoitusten varassa.”
Henkilökohtaistaminen, joka kymmenen vuotta sitten oli vielä uusi asia, on nyt vakiintumassa ja aikuiskoulutuksessa toimitaan ohjauksellisella työotteella.
Opin oven kaltaisten valtakunnallisten hankekokonaisuuksien myötä ohjaustoiminnan tärkeyttä ja merkityksellisyyttä on nostettu esiin ja kehittämistyö on verkostoituneempaa ja ohjaustoimijoiden yhteisöllisyys on vahvistunut valtakunnallisen yhteistyön myötä.”
Tulevaisuuden kehittämistyön kannalta Malin näkeekin juuri nämä yhteistyöverkostot kaikkein tärkeimpinä.
”Moniammatillinen, hallinnonrajat ylittävä verkostoituminen paikallistasolla ohjauspalvelujen toteuttamisessa on ensiarvoisen tärkeää, mutta myös valtakunnallisen kentän ja ohjauksen kehittämisverkoston tukea tarvitaan, jotta myös vanhoja rakenteita saadaan uudistettua ja hankkeissa kehitettyjä käytäntöjä juurrutettua osaksi jokapäiväistä toimintaa elinikäisen oppimisen ja -ohjauksen periaatteiden mukaisesti.”
”Haluan kiittää kaikkia ohjausasiakkaitani, kolleegoita ja yhteistyökumppaneita, joiden kanssa olen urani aikana saanut kokea antoisia hetkiä ja iloita myös kehittämistyön tuloksista.
Nyt kai minä itse tarvitsisin ohjausta tässä siirtymävaiheessa, jotta osaisin päästää irti ja aloittaa uuden elämänvaiheen!”, toteaa Pirjo lopuksi.