Taru – täysin palvellut harjoittelija

Taru Särkkä työskenteli harjoittelijana kirjastossamme keväällä 2012. Tämä kirjoitus kertoo hänen kokemuksistaan JAMKissa.

Tein informaatiotutkimuksen opintoihini kuuluvan pakollisen harjoittelun Jyväskylän ammattikorkeakoulun kirjastossa helmikuun puolesta välistä toukokuun puoleen väliin. Pääsääntöisesti työskentelin Pääkampuksen kirjastossa, mutta kiersin jonkin verran myös muissakin toimipisteissä. Kirjat ja kirjastot ovat aina olleet minulle tärkeitä, joten ammatinvalinta ei ollut vaikeaa. Lempikirjani on pienestä pitäen ollut Taru Sormusten herrasta, ja yhtenä syynä tähän on ollut se, että kirjassa on nimeni. Lukutottumukseni on valistunut iän ja opiskelujen myötä paljon: ensimmäisellä lukukerralla jätin trilogiasta runot lukematta, koska ne olivat silloin muka turhia ja tylsiä.

Kirjastolaisen peruskurssi

Onneksi opintoihin kuuluu pakollinen harjoittelu: teoriassa minulla on hyvät tiedot, mitä pitää tehdä, mutta käytännön työhön en pystynyt etukäteen valmistautumaan mitenkään. Voyager ja Marc21-formaatti ovat hallussa, ainakin melkein, eikä kirjatentti Bibliografisesta valvonnasta tämän jälkeen tuota vaikeuksia. Lisäksi kirjastokielestä osaan jo alkeet, jatkokurssia odotellessa. Luettelointiin tykästyin kovasti. Ensimmäisen cd-levyn luetteloinnin jälkeen teki mieli lisätä 500-kenttään tieto siitä, että kyseessä on minun ensimmäinen cd-levyni, jotta kaikki pääsisivät näkemään, kuinka hieno siitä tuli.

Annos ajankohtaisuutta

Työnkuva oli monipuolinen, ja samalla pääsin jonkin verran sisälle ammattikorkeakoulujen maailmaan. Oman lisänsä tähän toi vielä kevään kuohunnat opiskelijamäärien leikkauksista ja niiden vaikutuksista opetukseen ja muuhun. Humanisti-kielitieteilijälle hyppäys entiseen tekuun (teknillinen opisto) oli iso harppaus, koska ala oli vieras.

En ole itse opiskellut ammattikorkeakoulussa, ja aiemmissa opinnoissa tarvittu kirjallisuus poikkesi paljon nyt käytettävästä. Löysin myös sisäisen askartelijan itsestäni, kun kirjasto osallistui JAMKin hyvinvointimessuille, jossa kirjaston pisteellä annettiin vanhoille kirjoille uusi elämä palveluista ja opparisaunoista kertomisen lomassa. Suomen kielen kandidaattina pääsin harjoittelussa myös hyvin hyödyntämään kielellistä osaamistani, ja toivottavasti odotukset ja lopputulos kohtasivat tuotoksissa.

Hampurilaiskastikkeista kirjastokorttien tekoon

Asiakaspalvelussa oleminen on minusta yksi ammatin kiinnostavin osa-alue. Vaikka omaan työpisteeseen on ajoittain ihana hautautua ja luetteloida ja käydä läpi kurssien ja kurssikirjojen vastaavuutta, niin vuorossa olemisessa on silti sitä jotain. Vaihto-opiskelijat ja kv-opettajat toivat oman lisänsä ja kansainvälisen työympäristön, jolloin päivät eivät olleet ikinä samanlaisia. Aiempi työskentelyni opiskelujeni ohessa McDonalds´sissa oli valmentanut minut hyvin mitä erilaisimpiin asiakaspalvelutilanteisiin sekä kiireeseen. Asiakaskunnan kirjo ei onneksi ollut niin värikäs kuin siellä, eivätkä ruuhkatkaan onneksi olleet täysin samantapaisia. Tosin kiire näiden välillä on hyvin erilaista, ja kirjaston kiire on mielekkäämpää. Kirjastokorttien tekoon ja tiedonhakupyyntöihin vastaa mieluummin kuin kyselyihin aterioiden sisällöistä, mikä ei sinänsä ole yllätys.

TJ 0 häämöttää jo, ja takataskuun on jäänyt monipuolisesti tietoja, taitoja ja käytänteitä. Oman pienen jälkeni olen ehkä myös jättänyt kirjastoon, toivottavasti enemmän hyvässä kuin pahassa.

Taru Särkkä kiittää ja kuittaa