Digitaalisuus tuo haasteita kirjahankintaan
E-kirjojen ja muun sähköisen aineiston tarjonta on lisääntynyt ilahduttavasti viime vuosien aikana. Myös kotimaiset kustantajat ovat merkittävästi laajentaneet toimintaansa e-kirjakentälle, mutta kirjaston hankinnan näkökulmasta on moni asia samalla melko tavalla monimutkaistunut.
Vielä joitain vuosia sitten ostimme kirjaston kurssikirjahankinnassa e-kirjan painetun kurssikirjan rinnalle, jos se yleensä oli saatavilla ja kohtuuhintainen. E-kirjat ostettiin tietyn palveluntarjoajan alustalle krediitteihin eli lainakertamääriin perustuvalla lisenssillä. Aineisto oli pääasiassa englanninkielistä ja kovasta kysynnästä huolimatta laajaa suomenkielisten sähköisten kurssikirjojen tarjontaa ei ollut.
Noista ajoista sekä suomen- että englanninkielisen aineiston tarjonta on kasvanut valtavasti ja tällä hetkellä käytämmekin yksittäisten e-kirjojen ostossa noin kymmentä eri palveluntarjoajaa. Samalla käytännön eroja niin palveluissa kuin kirjatarjonnassa on merkittävästi aiempaa enemmän.
Alla listattuna keskeisimpiä haasteita, joita yksittäisten e-kirjojen hankinnassa tänä päivänä tulee vastaan:
Lisenssit:
Kustantajat määrittelevät, millä lisensseillä eli käyttöoikeuksilla e-kirjat myydään, ja näissä voi olla vaihtelua vuosittain. Samaan e-kirjaan voi olla tarjolla useampia eri lisenssivaihtoehtoja, mutta yleislinjaus on, että mitä laajempi käyttöoikeus, sitä kovempi hinta. Meille ostetuissa e-kirjoissa on melko usein käyttöoikeus yhdelle tai kolmelle yhtäaikaiselle käyttäjälle kerrallaan. Krediittipohjaisella lisenssillä, eli lainakertapakettina, puolestaan ostetaan tietty määrä lukukertoja käytettäväksi määrätyssä ajassa. Tällöin kirjaan on asiakkailla rajaton pääsy, mutta jos lukukerrat ehtivät vuoden aikana loppua, on kirjaston ostettava e-kirja lukukertoineen uudelleen. Osan e-kirjoista saa myös rajoittamattoman käytön lisenssillä, mutta hinta on tällöin toki korkeampi.
Formaatit ja alustat:
E-kirjan formaatti voi nykyään vaihdella staattisesta pdf- tai epub-tiedostosta (joka lähinnä vastaa painettua kirjaa) esimerkiksi reaaliajassa päivittyvään sivustoon. Tai e-kirja voi olla kokonainen oppimisympäristö lisäpalveluineen. Siihen voi kuulua muun muassa verkkokursseja ja erilaisia lisäpalveluita: valmiita sähköisiä kokeita, esitysmateriaalia, yms. E-kirjaa luetaan usein online-tilassa, jolloin verkkoyhteys on oltava kaiken aikaa käytettävissä. Voi olla myös mahdollista ladata kirja tabletille/tietokoneelle/puhelimeen määritellyksi ajaksi, jolloin lukeminen onnistuu myös verkkoyhteyksien ulottumattomissa.
Käytön opastus ja neuvonta, ohjeet:
E-kirjojen hankinnassa korostuu kirjaston kannalta myös asiakkaan käyttökokemus sekä käytön opastus, joka tapahtuu nykyään yhä useammin etänä. Paperisen kirjan lukeminen ei vaadi erillistä opastusta, mutta e-kirjoihin liittyvät erilaiset kirjautumiset ja lukuohjelmien lataamiset tuottavat kyllä sähköpostikyselyitä viikoittain. Selkeät ja toimivat ohjeet e-kirjojen käyttöön mm. kirjaston verkkosivuilla nousevat näin ollen tärkeään asemaan.
Hinnat:
Yksittäisten e-kirjojen lisenssit saattaa joutua ostamaan vuosittain uudelleen, joten koska sähköisen kirjan hinta on usein melko sama kuin painetulla, e-kirjan hinta saattaa pitemmän päälle moninkertaistua verrattuna painettuun versioon. E-kirjan hintaa onkin tarkasteltava kertaostoa kauaskatseisemmin, sillä kun esimerkiksi neljä vuotta käytössä olevasta painetusta kirjasta maksetaan vain kerran, kasvaa kirjan sähköisen version hinta samassa ajassa nelinkertaiseksi. Hinnoissakin voi olla vaihtelua vuosittain.
Saatavuus:
Ei ole takeita, että kurssikirjallisuudeksi valittu e-aineisto on ostettavissa samalla lisenssillä myös seuraavana vuonna. Lisenssin lisäksi se, mille alustalle tai välittäjälle aineisto annetaan myyntiin voi vaihdella: esim. käyttääkö kustantaja jonkun isomman kirjavälittäjän alustaa, vai onko kustantajalla oma e-palvelu. Kustantaja saattaa joskus myös myydä aineistoa vain osana isompaa pakettia.
Käyttörajoitukset:
E-aineisto on yleensä ostettu oman organisaation opiskelijoiden ja henkilökunnan käyttöön. Asteen haasteellisemmaksi tilannetta ovat kehittäneet esim. vientikoulutukset, eri oppilaitosrajojen yli menevä yhteistyö kuten EduFutura, sekä opintojen ristiin valinnat ammattikorkeakoulujen välillä. Käyttölisenssien sopeuttaminen muutokseen vaatii aktiivista otetta sekä kirjastoilta, että oppimisorganisaatioilta, jotka erimuotoisia koulutuksia järjestävät.
Nanna Ikävalko