Hiljaisen tiedon keruumatkat -sarja
Älä tule paha kakku, tule hyvä käytäntö – pohdintoja hyvien käytäntöjen henkiin jäämisestä
Opin ovien elämänkaari on kääntymässä loppusuoralle. Vuoden 2013 alkuun mennessä kymmenkunta projektia on saanut matkansa päätökseen. Loppusuoran häämöttäessä suurin kysymys on se, mitä projektista jäi henkiin. Odotukset rahoittajan, ministeriöiden ja muiden yhteistyökumppaneiden suunnalta kasvattavat projektitoimijoiden painetta. Syntyikö hyviä käytäntöjä ja millaisia? Mitkä käytännöt saivat onnellisen lopun?
Mikä on hyvä käytäntö ja kuinka todistaa hyvyys?
Nopeasti ajateltuna tulee mieleen, että arjessa käytäntö on sama kuin toimintatapa tai toimintamalli. Se on systeemi, joka koostuu ihmisistä ja toimijoista, joilla on tarvittavat resurssit, ja jotka toimivat vuorovaikutuksessa. Se voi olla yhtälailla työkäytäntö, mutta toisaalta myös tuote, prosessi tai menetelmä. Kun puhutaan hyvästä käytännöstä, siihen liittyy arviointi, joka osoittaa, että käytäntö on kannattava ja positiivisia tuloksia tuottava.
Kuinka todistaa käytännön hyvyys ja kannattavuus?
Hyvän käytännön arviointi onkin sitten toinen juttu. Kiertäessäni päättyviä Opin ovia, nousee kerta toisen jälkeen puheen aiheeksi, kuinka todistamme organisaatioiden johdolle, että tämä käytäntö kannattaa ottaa käyttöön vakituisesti? Käytännön arviointiin löytyy kyllä monenlaisia välineitä. Suurin osa Opin ovista on tehnyt sisäistä prosessiarviointia, itsearviointia. Osa on toteuttanut sitä itse omin menetelmin (haastattelut, kyselyt, havainnoinnit, päiväkirjat ja toimintaa kuvaavat dokumentit), osa kehittämisohjelman arviointi-projektin toteuttamilla arviointipajoilla.
Kehittämisohjelmallamme arviointi-projektilla on tavoitteena mm. tuottaa tietoa valtakunnallisen kehittämisohjelman ja siihen kuuluvien projektien toimenpiteistä ja prosesseista, tuotoksista ja tuloksista, vaikuttavuudesta sekä hyödystä ja kestävyydestä. Tällä hetkellä arvioinnin painopiste on siirtynyt asteittain kehittämisohjelmassa aikaansaatujen tulosten arviointiin ja vuonna 2013 keskitytään tulosten vaikutusten arviointiin. Tällä hetkellä sekä itsearvioinnin työpajojen tulokset että valtakunnalliset arviointiraportit eivät riittävästi tuo sellaista tietoa, jotka ovat ratkaisevia siinä tilanteessa, kun päätetään jääkö hyvä käytäntö elämään.
Vaikuttavuuden arvioinnin pulmana on se, että toiminnan tai tuotteen tulisi olla ainakin puoli vuotta käytössä ennen kuin todellista vaikuttavuutta voidaan mitata. Tämä voi olla iso haaste sellaisille projektille, joissa hyvä käytäntö valmistuu projektin elinkaaren loppuvaiheessa. Toisaalta projektit, jotka ovat tuottaneet melko varhaisessa vaiheessa toimivan systeemin, pystyvät tuottamaan vaikuttavuustietoa koko projektin elinkaaren aikana.
Valona tunnelin päähän voi tuoda se tieto, että TEM on käynnistänyt ohjauksen vaikuttavuusarviointitutkimuksen, jonka tuloksena odotetaan välinettä ohjauksen arviointiin. Väline on kehitetty ensisijaisesti TE-toimistoille, mutta kysellessäni asiaa, se luvattiin myös muiden käyttöön.
Raha ratkaisee?
Opin ovi -käynneilläni suurin huoli oli niillä, jotka joutuvat etsimään rahoitusta kehitetyn palvelun tai käytännön jatkumisen turvaamiseksi. Näiden kohdalla näyttää siltä, että rahoituksen saamisen perusteeksi tarvitaan faktatietoa ja kannattavuuslaskelmia, joilla perustellaan hyvän käytännön hyöty ja saadaan johto sitoutumaan ja organisaatiot allekirjoittamaan puitesopimukset. Toisaalta taustalla voi olla myös kyse asenteista, kilpailusta tai tietämättömyydestä. Mutta mistä saada sellaista tietoa ja osaamista, jonka avulla euroihin perustuvia laskelmia osaisi tehdä hyvistä käytännöistä? Ken osaa tähän vastata, voisi tämän artikkelin lopussa olevalle kommenttipalstalle kirjoittaa.
Helpompi tilanne on niillä, jotka ovat lähteneet rakentamaan hyviä käytäntöjä olemassa olevista resursseista järjestelemällä niitä uudelleen. Ihmiset liikkuvat, mutta raha ei. Tästä on hyvä esimerkki erilaiset ohjausringit ja verkkopalvelut. Tosin kyllä näissäkin projekteissa näyttää neuvotteluprosessit olevan pitkiä, mutta onneksi tuloksellisia.
Ei me lannistuta
Vaikka hyvien käytäntöjen saaminen normaaliin arkeen puhuttaa, niin kentältä huokuu vahva tahto. Periksi ei anneta. Se näkyy jokaisella Opin ovi -käynnillä. Satsaus Opin ovi -verkoston synnyttämiseen on kehittämisohjelman alussa ollut merkittävin teko. Tämä siksi, että verkostossa on nyt luottamus ja ”kaveria ei jätetä” -henki. Verkostosta voi kysyä aina apua ja tukea kipeäänkin pulmaan ja aina verkosto lähettää kysyjälle vinkkejä ja tukea. Se tässä minusta onkin upein asia, yksin ei tarvitse olla.
Lisää aiheesta Opin ovi klinikalla Helsingissä 20.11.2012
Voit kommentoida ja keskustella aiheesta alla.
Auli Ryhänen, projektipäällikkö
Aikuisohjauksen koordinaatioprojekti