Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Tag Archives: kirjapaino

JAMKin perusjuntit

Junttikysymys, mutta kysyn kuitenkin. Tarkoittaako julkaisupaikka painopaikkaa vai kustantajan osoitepaikkaa?

Vastaus:

Junttius, mitä se on?

Finto-asiasanasto ei tunnista junttiutta: Ei tuloksia. Sama juttu lääke- ja hoitotieteen Terminologian tietokannoissa (Terveysportti).

Mutta Kielitoimiston sanakirja määrittelee juntin näin:

juntti
1. vars. halv. kömpelöstä, tyhmästä tm. miehestä, moukka, nuija, taukki, mäntti, uuno. Maalaisjuntti. Juntti tyyppi.
2. tavallisesta ihmisestä (vars. jupin vastakohtana). Suomalainen perusjuntti.
yks. nom.
juntti
yks. gen.
juntin
yks. part.
junttia
yks. ill.
junttiin
mon. nom.
juntit
mon. gen.
junttien
mon. part.
juntteja
mon. ill.
juntteihin
komparatiivi
juntimpi
superlatiivi
juntein

 

Myö ei olla juppeja! Ollaan siis juntteja!

Huom! Talentumin lehtiarkistossa on artikkeli ”Mikä on juntein vaatebrändi?”, se tosin on vuodelta 2007, mikä täytyy ottaa huomioon lähteen luotettavuutta arvioitaessa. Mutta on se varmaan ihan ajatasalla vielä, sillä kuka tavis sitä nyt joka vuosi vaihtaa garderobiaan. Minullakin on yksi kevättakki, jonka ostin vuonna 1988, Tampereelta nääs 😉

Kustantajan kotipaikka tärkeämpi kuin kirjapainon sijaintipaikka

Julkaisupaikka tarkoittaa kustantajan osoitepaikkaa. Kustantaja rahoittaa julkaisun julkaisemisen ja pitää kaikki ”langat käsissään”. Se ottaa vastuun julkaisun tuottamisesta/julkistamisesta.

Kustantaja ostaa kirjapainolta julkaisun painotyön. Muuta roolia kirjapainolla ei ole tai sillä ei ainakaan ole keskeistä roolia esimerkiksi tekijänoikeusnäkökulmasta. Joten painopaikkaa (kirjapainon sijaintipaikkaa) ei ilmoiteta lähdeviitteessä.

Jos julkaisupaikan nimiä on useita, valitaan näkyvin muoto. Jos julkaisupaikkoja on useita eikä mikään niistä pistä silmään, vain eka ilmoitetaan. (SFS 5989, 14.)

Sama juttu, jos kustantajia on useita, jotka om esitetty yhtä näkyvästi lähteessä: vain eka mainitaan (ks. SFS 5989, 14).

Ilmoita kustantajan tiedot, ei kirjapainon

Olen tekemässä opinnäytetyötä ja etsiskelin netistä jo tietoa kuinka merkitsen kirjastosta lainaamani väitöskirjan lähdeluetteloon. Kyseinen väitöskirja löytyy luonnollisesti myös netistä: http://tampub.uta.fi/handle/10024/67408

Kuinka minun tulisi merkitä tämä väitöskirja? Riittääkö:

Harra, K. 2004. Muusikoiden epäsuotuisat stressikokemukset ja niiden hallinta. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto: kasvatustieteiden laitos

Vai pitääkö lähteeseen merkata vielä internetosoite tai ilmoittaa missä kirja on painettu?

 Vastaus:

Jos käytät painettua julkaisua, viittauspäivämäärää ja nettiosoitetta ei tarvitse kertoa.

Kirjoista ilmoitetaan kustannuspaikka ja kustantaja, ei painopaikkaa ja kirjapainoa.

Julkaisijana/kustantajana näyttäisi Janet-tietokannan mukaan olevan Okka-säätiö. Silloin lähdemerkintä tulee vaikkapa näin:

Harra, K. 2004. Muusikoiden epäsuotuisat stressikokemukset ja niiden hallinta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden laitos, kasvatustiede/Ammattikasvatus. Helsinki: OKKA-säätiö.

Jos haluat viitata julkaisun e-versioon (sähköiseen väitöskirjaan, e-väikkäriin):

Harra, K. 2004. Muusikoiden epäsuotuisat stressikokemukset ja niiden hallinta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden laitos, kasvatustiede/Ammattikasvatus. Helsinki: OKKA-säätiö. Viitattu 18.6.2014. Http://urn.fi/urn:isbn:951-44-5986-5.

Tuleeko tekstiviitteeseen ”ym.” vai ”ja muut”?

Emme osaa määritellä minkälainen teksti on asiakeskeinen ja asiantuntijakeskeinen. Tätä tietoa tarvitsemme, kun samaan lähteeseen viittaamme toista tai useampaa kertaa opinnäytetyössämme.

Eli miten määritellään, että viittaukseen tulee ”ym.” (asiakeskeineinen) tai ”ja muut” (kirjoittajakeskeinen)? Voisitko auttaa meitä ratkaisemaan tämä kysymys?

Alla luettelo lähteistä joiden kohdalla meidän tulee tämä miettiä:

1. Hakulinen-Viitanen, T., Pelkonen, M., Haapakorva, A. 2005. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki: Yliopistopaino.

2. Hasunen, K., Kalavainen, M., Keinonen, H., Lagström H., Lyytikäinen, A., Nurttila, A., Peltola, T., Talvia, S. 2004. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11. Helsinki: Edita Prima Oy.

Vastaus: Oletan, että asiantuntijakeskeinen viittaustapa tarkoittaa tässä nyt samaa kuin kirjoittajakeskeinen viittaustapa. Alkuun huomautus, että olen korostanut (boldannut) &-merkkejä ja ilmaisuja ”ym.” ja ”ja muut”. Oikeasti niin ei tehdä, mutta tässä tapauksessa ajattelin, että ne huomataan niin paremmin.

Raportointiohje erottelee nämä viittaustavat näin: ”kirjoittajakeskeinen viittaus eli tekijän nimi mainitaan virkkeessä. Toinen viittaustapa on asiakeskeinen viittaus, jossa lähdetiedot laitetaan referoidun osuuden loppuun sulkuihin”. Myös yhden virkkeen tekstiviite-esimerkissä on näiden tapojen erot näytetty.

Asiakeskeinen tarkoittaa siis sitä, mennään asia edellä. Referoidaan asia ja sitten kerrotaan, kenen ajatuksista tässä on kysymys:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Hakulinen-Viitanen, Pelkonen & Haapakorva 2005, sivut). Tekstiä tekstiä tekstiä (Hasunen, Kalavainen, Keinonen, Lagström, Lyytikäinen, Nurttila, Peltola & Talvia 2004, sivut).

Näin siis silloin, kun ekan kerran viittaatte kyseisiin lähteisiin. Toisella kerralla asiakeskeinen viittaus tuohon kahdeksan kirjoittajan tekemään suositukseen onnistuu lyhemmin:

Tekstiä teksiä tekstiä (Hasunen ym. 2004, sivut).

Asiakeskeisessä viittauksessa yritetään lähteet kertoa mahdollisimman lyhyesti sulkujen sisällä, joten niissä käytetään mielellään lyhenteitä (&, ym.).

Kirjoittajakeskeinen viittaus tarkoittaa sitä, että kerrotaan ekaksi, kenen ajatuksia referoidaan ja sitten vasta ne ajatukset:

Hakulinen-Viitanen, Pelkonen ja Haapakorva (2005, sivut) toteavat, että …

Suosittelen, että kun viittaatte tuohon toiseen tietolähteeseenne (Hasunen ym.), käyttäkää ekalla kerralla asiakeskeistä viittaustapaa. Toisella kerralla voi käyttää sitten kirjoittajakeskeistä, koska voi lyhentää. Näyttää yksinkertaisemmalta ja nätimmältä:

Hasunen ja muut (2004, sivut) toteavat…

Kirjoittajakeskeisessä viittauksessa tekijät kerrotaan luonnollisen tekstin osana eikä silloin suosita lyhenteitä, vaan kerrotaan ihan tavallisesti, että tää kirjoittaja ja ne muutkin kirjoittajat ovat sitä-ja-sitä mieltä.

Muutama havainto tähän loppuun:

Ilmoittakaa julkaisijana kustantaja, älkää kirjapainoa. Kustantaja ottaa vastuun julkaisun rahoituksesta ja sen myynnistä sun muusta sellaisesta. Kirjapaino tekee, kun kustantaja maksaa, julkaisun käsikirjoituksesta painotuotteen, eikä ole mitenkään muuten hommassa mukana.

Kustantaja/julkaisija-tiedot löytyvät Janet-tietokannassa julkaisun tiedoista, riviltä ”Julkaistu:”

Siis näin, näyttääkin heti arvovaltaisemmalta, kun ovat näköjään ministeriön julkaisuja:

Hakulinen-Viitanen, T., Pelkonen, M., Haapakorva, A. 2005. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Hasunen, K., Kalavainen, M., Keinonen, H., Lagström H., Lyytikäinen, A., Nurttila, A., Peltola, T., Talvia, S. 2004. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, terveysosasto.

Tuo ”terveysosasto” ei ole välttämätön tieto, mutta saa se siinä olla, jos haluaa.

Toinen julkaisuista löytyy myös e-kirjana, tieto siitä on Janetissa: http://janet.amkit.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?BBID=97496.

 

Kirjapaino vai kustantaja?

Vastaus: Kustantaja ja kustannuspaikka. EI: kirjapaino ja sen sijaintipaikka.

Kustannuspaikka merkitään siinä muodossa kuin se on lähteessä. Jos paikkoja on useita, ilmoitetaan korostetuin. Jos kustannuspaikat näyttävät samanarvoisilta, ilmoitetaan ekana oleva paikka. Halutessa kaikki voi ilmoittaa!

Nettilähteistä julkaisupaikan voidaan jättää pois, jos sitä ei voi päätellä mistään.

Kustantajan ja kustannuspaikan (Helsinki: Edita) lisäksi ilmoitetaan yleensä myös julkaisijan tietoja:

Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö (julkaisija). Helsinki: Edita

TAI

Julk. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Helsinki: Edita.

TAI

Julk. OKM. Helsinki: Edita.

Virallisia tai muuten vakiintuneita lyhenteitä (OKM, WSOY,..) saa vapaasti käyttää. Lyhenteitä on Kotuksen sivuilla (http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149).

”Oy”, ”ja kumppanit” tai muita vastaavia ilmaisuja ei ilmoiteta, vertaa:

Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu Oy.

Eka on standardinmukaisempi merkintä.