Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Tag Archives: kursivointi

Suora lainaus opparin lopussa

 Kuinka merkitään oppariin suora lainaus: Tämä tulisi aivan loppuun viimeisenä lauseena.

”Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita” (Valvanne 2015).

Vastaus:

Kielikeskuksen viestinnän opeilla olisi tähän varmaan montakin hyvää neuvoa. He voivat täydentää vastaustani tarvittaessa.

Tapa 1

Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiviitteineen. ”Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita.” (Valvanne 2015.)

Tapa 2

Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiviitteineen. Kuten Valvanne (2005) muistuttaa: ”Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita.”

Muistuttaa-verbin tilalla voi olla muu, kuvaavampi verbi, mitä nyt haluatkaan käyttää. MOT-sanakirjastossa olevan MOT Gummerus Uusi suomen kielen sanakirja antaa kyseiselle verbille synonyymejä:

muistuttaa 1 huomauttaa jollekulle jostakin, joka tämän pitäisi muistaa (myös nuhdellen tai muutoin arvostellen) Muistuta minua, että käyn huomenna postissa. Haluan muistuttaa sinua huolellisuuden tärkeydestä. 2 tuoda jonkun mieleen joku, jokin Vanhainkodissa käynti muistutti häntä siitä, että nuoruus ei jatku ikuisesti. Hän muistuttaa äitiään ’on samanlainen kuin äitinsä, on tullut äitiinsä’.

Ja sanoa-verbin synonyymejä:

sanoa 1 ilmoittaa, kertoa, paljastaa, mainita, ilmaista Lapseni osaa jo sanoa oman nimensä. Hän sanoi: ”Menkää Herran rauhaan!” Asia on sanottava niin kuin se on. Isä sanoi enon taas yltyneen juomaan. Suoraan sanoen olet inhottava! Älä muuta sano. Kauppias ei vielä sanonut lopullista hintaa. En osaa sanoa asiasta sitä enkä tätä. 2 huomauttaa En aio sanoa samasta asiasta toista kertaa. Ei pidä suuttua, jos asiasta sanotaan. 3 nimetä Sano jokin Saksan kaupunki. 4 eläimen ääntelystä Miten lehmä sanoo? 5 nimittää, kutsua Ei minua ole ennen moukaksi sanottu! 6 väittää Kuka sen on sanonut, että huomennakin sataisi? 7 määräämisvallasta Minulla ei ollut hänen asioihinsa mitään sanomista. 8 kirjoituksen sisällyksestä Mitä laki sanoo tästä asiasta? 9 kuv. Kolmas kerta toden sanoo. Tämä tapaus ei vielä sano ’kerro’ asiasta paljoakaan. Mitä tämä kaikki tahtoo sanoa ’merkitsee’? Ei ole niin sanottua ’varmaa’, että hän tulee.

Kenties on myös tapa 3

Usein runonpätkät ja aforismit erotetaan aineistoesimerkkien tapaan itsenäisiksi sitaateiksi. Ehkä sekin voisi olla tässä mahdollinen? Havainnollistetaan oleellinen ”aforismi” tai muu viisaus visuaalisin keinoin vaikkapa näin:

Valvanne (2015) muistuttaa, että

Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita.

TAI

Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita. (Valvanne 2015.)

Mutta tosiaan, tämä kolmas tapa ei ole se, miten nykyinen raportointiohje ohjeistaa tekemään suoria lainauksia.

Tosin muistan, että muutama vuosi sitten raportointiohje alkoi juuri tämäntapaisella sitaatilla sisennettynä ja kursiivilla, joten kyseessä ei voi olla kovin kummoinen moka tai virhe, jos ollenkaan.

Tekstikappaleet tulosten jäsentelyssä

Olen tehnyt kyselyn jossa oli 20 kysymystä. Puran vastaustulokset kysymyksittäin, ja laitan kyselyssä olevan kysymyksen aina otsikoksi. Onko kiellettyä numeroida niin, etteivät numerot näy Sisällössä?

Esimerkki:

1. Tulosten purkaminen

1.1. Kyselyn valmistelu
Tekstiä…..
1.2 Tulosten purkaminen

Nro 1. Minkä ikäinen olet?
………………………………
  Nro 2. Harrastatko liikuntaa?
jne…….

Kursivoidut numeroinnit eivät siis tulisi näkymään sisällysluettelossa.

Jos kyseinen tapa ei ole suotava, kuinka minun tulisi otsikoida? Kahdenkymmenen kysymyksen näkyminen sisällysluettelossa numeroituna näytti mielestäni hurjan pitkältä..

 

Vastaus:

Kysyin viestinnän opeilta neuvoja.

Sisällysluettelossa ne todellakin näyttäisivät aika erikoisilta.

Kappaleotsikot sen sijaan ovat ok. Tee siis kursivoiduista kysymyksistäsi kappaleotsikoita. Älä tee niitä otsikkotyylillä, silloin ne eivät nouse sisällysluetteloon.

Kappaleotsikoista raportointiohje ohjeistaa näin:

Kappaleotsikot
Tekstisivuilla pienissä tekstiosissa voidaan käyttää ohjaavia kappaleotsikoita (ks. esim. tämä luku). Kappaleotsikko lihavoidaan ja teksti alkaa seuraavalta riviltä. Kappaleotsikot eivät näy sisällysluettelossa.

Korjaanko haastattelujen kirjoitusvirheet?

Kysymykseni koskee opinnäytetyön kyselyn avointen vastausten raportointia. Olen tulosten raportoinnin yhteydessä laittanut avoimista vastauksista muutaman suoran lainauksen tekstin yhteyteen. Nämähän ilmeisesti kursivoidaan ja sisennetään? Entäpä käytetäänkö lainauksen edessä ajatusviivaa? Saako selvät vastausten kirjoitusvirheet lainauksiin korjata, vai laitetaanko ne sellaisena kuin vastaajat ovat ne kirjoittaneet?

Entäpä laitetaanko kaikki avoimet vastaukset opinnäytetyössä erilliseksi liitteeksi?

Vastaus:

Joo, suorat lainaukset kursivoidaan, sisennetään ja tihennetään (riviväliksi 1).

Lainauksen edessä ei käytetä ajatusviivaa.

Avoimia vastauksia ei yleensä laiteta liitteeksi.

Kirjoitusvirheiden korjaus

Joissakin tutkimusaineiston analyysimenetelmissä jokainen taukokin on merkityksellinen, samoin naurahdukset ja kaikki muutkin äännähdykset. Mutta ilmeisesti tässä ei nyt ole kyse sellaisesta.

Suora lainaus eli sitaatti on, kuten Tutki ja kirjoita -kirjassa (2010, 120) todetaan, alkuperäistekstin mukainen. Siis kirjoitusvirheineen.

Mutta saako niitä silti korjata? Se on mahdollista. Tässä sitaatti em. teoksesta (2010, 358):

Jos on tarpeen lisätä sana tai sanoja, vaihtaa alkukirjaimen kokoa tai selventää esimerkiksi pronominiviittausta, nämä selventävät ainekset, esimerkiksi selventävä substantiivi, merkitään hakasulkeisiin [– –]”, esim. ”Oliko Suomen ylimmällä johdolla silloin [v. 1940–41] mahdollisuuksia tietää, että – –?”

Nuo Tutki ja kirjoita -kirjan kohdat koskevat tosin lähteiden siteeraamista. Mutta oletan, että niitä voi soveltaa myös avoimien vastausten lainaamiseen, siis tutkimusaineistosta poimittuihin esimerkkeihin. Selityksiä voi siis lisätä tarpeen mukaan, kunhan erottaa ne lainauksesta hakasulkeiden avulla. Jos joku kohta litteroidussa tekstissä luo esimerkiksi mahdollisuuden väärinymmärtämiseen, selvennys kannattaa merkitä hakasulkeisiin.

Tässä vielä viestinnän lehtori Tarja Ahopellolta saamani vinkki:

Täytesanoja (niin, niin tuota, että,  joo) ei kirjoiteta, eli ”merkityksettömät” ainekset voi karsia pois, samoin lyöntivirheet. Teksti saattaa olla huolimattomampaa kuin lähdemateriaalien teksti, joten kiireestä johtuvia kirjoitusvirheitä ei mielestäni kannata toistaa.