Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Tag Archives: sitaatit

Kuvan kopiointi netistä oppariin

Opiskelija 1: Teemme opinnäytetyön ilmiöstä x. Haluaisimme sinne muutaman kuvan. Miten kuvia saa tai voi käyttää työssä? lupa-asiat lähinnä mietityttää.

Opiskelija 2: Teen YAMK-opinnäytetyötä ja haluaisin kysyä kuvien käytöstä opinnäytetyössäni. Lähinnä netistä löytyvien, esim. tämän tyyppisten asiaa havainnollistavien kuvien suhteen: https://intellinium.io/why-iiot-is-different-from-iot/ Onko nyt tosiaan niin, että kannattaa suoraan unohtaa tuollaiset verkosta löytyvät (kansainvälisiltä sivustoilta peräisin olevat) kuvat, joiden tekijältä tuskin koskaan saa vastausta kuvan käyttöön liittyen? Raportointiohjeesssa sanotaan, että Huom! Lainattaessa kuvioita ja kuvia, esimerkiksi valokuvia, tekijänoikeudet on aina varmistettava.

Opiskelija 3: Voinko ottaa netistä kuvia JAMKissa opinnäytetyöhön? Onko jotain tekijänoikeusrajoituksia netistä löytyville kuville? Löysin aiheen kirjoituksen mutta haluan vahvistaa asian JAMKilta. Kiitos.

Vastaus:

Netissä olevaa kuvaa saa siteerata eli käyttää muokkaamatonta kuvaa, jos nämä ehdot täyttyvät:

  • Kuva tulee opinnäytetyöhön.
  • Kyseessä on kaikille avoimelta nettisivulta löytynyt kuva (julkistettu teos).
  • Kuvalla ja tekstillä on asiallinen yhteys keskenään. (Kuva ei saa olla irrallinen, kiva koriste!)
  • Kuvaa käytetään opparissa jonkin asian selventämiseen tai havainnollistamiseen.
  • Kuvan lähdetiedot ilmoitetaan asiallisesti tekstissä, kun kuvaan viitataan (Tekijä vuosi).
  • Kuvan lähdetiedot ilmoitetaan asiallisesti lähdeluettelossa.

Kopiraitissa todetaan: ”Sallittujen sitaattien käyttöön ei tarvita tekijän lupaa.”

Raportointiohjeessa oleva virke saattaa antaa erheellisen mielikuvan siitä, mitä on sallittua tehdä. Virke ei sinänsä ole väärin, sillä jos esimerkiksi netin kautta käytettävän lisenssitietokannan käyttöehdoissa kielletään tietokannasta löytyvien kuvien käyttö, niin niitä ei saa käyttää (näistä rajoituksista lisää jossain muussa postauksessa myöhemmin), jos JAMK on sellaisen sopimuksen tietokannan myyjäosapuolen kanssa tehnyt.

KUVAN SITEERAAMINEN OPINNÄYTETYÖSSÄ: PERUSTELUT

Kyseessä on siis kuvasitaatti.

Eka: Tekijänoikeuslaki

Tekijänoikeuslaki sanoo sitaatista näin (22 §):

Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

ja julkistetun taideteoksen käyttämisestä näin (25 §)

Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia:

1) arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen; sekä

2) sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi.

Kun taideteoksen kappale on tekijän suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu, taideteoksen saa sisällyttää valokuvaan, elokuvaan tai televisio-ohjelmaan, jos toisintamisella on valokuvassa, elokuvassa tai televisio-ohjelmassa toisarvoinen merkitys.

Kolkki: Kopioston vastaus kysymykseen ”Voiko valokuvaa siteerata?”

Kopioston mukaan opparissa saa siteerata valokuvaa. Boldasin oleelliset kohdat:

Valokuvaa saa siteerata tieteellisessä esityksessä (esimerkiksi opinnäytetyö) tai arvostelevassa esityksessä (esimerkiksi opinnäytetyön arvostelu aikakausjulkaisussa), jos kuvalla on yhteys tekstiin ja siteeraaminen on perusteltua esityksen selventämiseksi tai havainnollistamiseksi. Kuvituksen kerääminen julkaisuun ei ole mahdollista vetoamalla sitaattioikeuteen. – – Siteerattaessa tulee aina mainita sitaatin lähde eli yleensä tekijän nimi ja lähdeteos.

Nelkki: Kopiraitti-sivuston ohjeet

Kopiraitti-sivustollakin vastataan samaan kysymykseen (”Voiko valokuvaa tai muuta kuvitusta siteerata”) samalla tavalla:

Kuvia saa siteerata tieteellisessä esityksessä, kuten opinnäytetyössä tai taidehistoriallisessa tutkimuksessa, sekä arvostelevassa esityksessä, esimerkiksi teatteri- tai kuvataidearvostelussa. Kuvalla tulee olla yhteys tekstiin ja siteeraamisen on oltava perusteltua esityksen selventämiseksi tai havainnollistamiseksi. Kuvituksen kerääminen julkaisuun ei kuitenkaan ole mahdollista vetoamalla sitaattioikeuteen.

Kopiraitin verkkosivulla Siteeraus tieteellisessä tutkimuksessa todetaan mm., että ”Julkistetuista teoksista saa ottaa hyvän mukaisesti lainauksia eli sitaatteja. Sallittujen sitaattien käyttöön ei tarvita tekijän lupaa.”

Viikki: Opettajan tekijänoikeusopas

Opettajan tekijänoikeus -sivusto toteaa:

Kunhan opettajan tai opiskelijan tuotosta voidaan kutsua ”tieteelliseksi esitykseksi”, on siihen kuvasitaattina oikeus ottaa mitä tahansa kuvia, jotka liittyvät itse esityksen tekstiin. – – Käytännössä kuvasitaattioikeus on todella laajasti määritelty. Tieteelliseen esitykseen saa siis ottaa kuvia taideteoksista, ottaa muiden ottamia kuvia taideteoksista, ottaa muiden ottamia mitä tahansa valokuvia ja myös kenen tahansa piirtämiä piirroksia. Otettujen kuvien on tietenkin liityttävä itse esitykseen, eli kuvia ei voi ottaa koristeeksi, vaan niissä näkyvää aihetta on esityksessä käsiteltävä keskeisesti. Kuvan tekijän ja kuvan kohteen tekijän nimet on tietenkin mainittava hyvän tavan mukaisesti.- – Kuvasitaatin perusteella voi siis näitä kuvia ottaa omaan esitykseensä ja tätä esitystä saa siis esittää eri tilaisuuksissa, välittää oppimisalustalla tai julkisestikin verkossa ja levittää fyysisinä kappaleina.

Saman sivuston Korjauksia-osiossa asiaa pohditaan monelta kantilta ja päädytään tähän johtopäätökseen koskien kuvien kopiointia tieteellisiin tarkoituksiin:

Tekijänoikeusneuvoston lausunto TN 2007:6 näyttää kuitenkin ottavan aika selkeästi kannan, että tulkinta on tässäkin laaja, eli tavanomaiset valokuvat ovat kuvasitaatin piirissä. Kaikki netin miljardit turistivalokuvat ovat siis käytettävissä, jos niiden aiheet liittyvät siihen, mitä ollaan käsittelemässä.

Kuukki: Aalto-yliopiston Wiki

Aalto-yliopiston Wikissä kerrotaan kuvista opinnäytetyössä näin:

Kuvan saa liittää tieteelliseen tekstiin kokonaisena teoksena. Se on myös suositeltavaa, sillä säännös ei anna lupaa kuvan muuttamiseen. Siteerattava kuva voi olla piirros, valokuva, kuva nuottikirjoituksesta tai valokuva taideteoksesta. – – Oikeuskirjallisuudessa nimenomaisesti selvitetyn kannan mukaisesti poikkeussäännöksen nojalla kuvitettu tieteellinen esitys voidaan myös levittää verkossa kuvineen.

Wikin tekstiä on muokannut viimeksi henkilö, joka Aalto-yliopiston henkilöstöhaulla tarkistettuna näyttää olevan yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalveluiden tekijänoikeusasiamies.

Vanhat valokuvat – muissakin kuin tieteellisissä töissä

Kopioston usein kysytyissä kysymyksissä vastataan siihen, mikä on valokuvien suoja-aika, näin:

Valokuvan suoja-aika on 50 vuotta kuvan valmistusvuoden päättymisestä. On huomattava, että toisinaan valokuvat ylittävät niin sanotun teoskynnyksen, jolloin niiden suoja-aika on pääsäännön mukaisesti tekijän eli valokuvaajan elinikä ja 70 vuotta valokuvaajan kuolinvuoden päättymisestä.

Tarpeeksi vanhoja valokuvia saa siten käyttää muissakin kuin tieteellisissä töissä.

Edit/muutos 19.9.2019:

Aiemmin perusteluna nro 2 oli JAMKin digilupa, mutta ilmeisesti se ei salli julkaisemista avoimessa netissä, jos uskomme – ja miksemme uskoisi – Aalto yliopiston ImagOA-sivustoa. Ja JAMKin opparithan julkaistaan mahdollisimman kattavasti Theseuksessa.

Tämä ei siis käykään perusteluksi, vaikka muut, (kuva)sitaatti-säännöksiin liittyvät pätevät edelleen:

Toka: JAMKin digilupa

JAMKin ohjeessa Tekijänoikeudet opetuksessa (08/2017), jonka kohderyhmänä ovat opetuksen kanssa toimivat, on näppärä Kopioston lupataulu. Siinä lukee digilupaa koskien, että kopioiminen tutkimuskäyttöön on sallittua ”Tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa”.

Kysellä sivulla oleva teksti liittyy ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sopimaan kopiointilupan Kopioston kanssa. Kopiointiluvasta on myös esite.

Somemarkkinoinnin trendit 2018 – lähdeviite

Opiskelija heitti minulle vaikean kysymyksen, johon en osaa antaa varmaa vastausta, joten saanko kääntyä puoleesi. Kyseessä sähköinen julkaisu, jossa haastateltu useita asiantuntijoita.

Viittaanko

  • Raportin nimeen
  • Lähdevuoreen, Opakseen & Tuomiseen vai
  • Siihen kenen suusta mikäkin asia on peräisin?
  • Lisäksi lähdeviitteiden ja -luettelon suhteen mietin, millaiset säännöt tällaisen lähteen merkintään pätevät?

Vastaus:

Pääsääntö tässä sekasotkussa on: viittaa raportin nimeen:

Somemarkkinoinnin trendit 2018. 2017. Helsinki: Kurio, sivut. Viitattu päivämäärä. http://kurio.fi/v2/wp-content/uploads/2017/12/kurio-somemarkkinoinnin-trendit-2018-raportti.pdf.

Kolme erilaista osiota

Kyseisessä verkkokirjassa on tavallaan kolme erilaista, toki lukijaystävällistä tapaa kertoa asiantuntijoiden käsitykset somemarkkinoinin trendeistä täksi vuodeksi. Sisällöllisestikin aika kiinnostava opus.

Kerätään faktat kansilehdestä:

Julkaisun nimi: Somemarkkinoinnin trendit 2018

Julkaisun nimi voi toisaalta olla myös: 27 kotimaista asiantuntijaa: Somemarkkinoinnin trendit 2018
Takakannessa lukee: #Sometrendit 2018

Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja/julkaisija: Kurio – The Social Media Age(ncy)

Lähdemerkinnän näkökulmasta julkaisu on ongelmallinen. Mutta pilkotaan ongelma pienemmiksi palasiksi, ehkä päästään sillä tavalla eteenpäin.

Esipuheen kirjoittajat tiedossa

Esipuheella on kolme selvästi kerrottua kirjoittajaa, se on helppo nakki. Jos viittaisin pelkästään esipuheeseen, voisin käyttää heitä tekijöinä:

Lähdevuori, J., Opas, T. & Tuominen, E. 2017. Esipuhe. Julkaisussa Somemarkkinoinnin trendit 2018. Helsinki: Kurio, 2. Viitattu 6.11.2018. http://kurio.fi/v2/wp-content/uploads/2017/12/kurio-somemarkkinoinnin-trendit-2018-raportti.pdf.

Seitsemän merkittävintä trendiä: Ensimmäinen varsinainen luku ja sitä seuraavat samantapaiset luvut

Esipuheen jälkeen seuraava luku on nimeltään Vastuullisuutta ja kannanottoja vaaditaan – myös somejäteiltä itseltään. Sen jälkeen tulee kuusi muuta nimettyä lukua. Eli sivu/trendi tai trendi/sivu.

Luvulla ei ole kirjoittajia, vaan se sisältää sitaatteja asiantuntijoiden sanomisista.

Voinko viitata asiantuntijan nimeen? – En.

Jokainen asiantuntija vastaa omista sanomisistansa, mutta laittaisinko jokaisesta tekstikappaleesta oman lähdemerkintänsä? Ehkäpä en. Ei se edes pelittäisi, koska ”julkaisulla” ei olisi nimeä; esimerkki:

Hakola, I. 2017. [Mitä tähän pitäisi laittaa?]. Julkaisussa Somemarkkinoinnin trendit 2018. Helsinki: Kurio, 4. Viitattu 22.10.2018. http://kurio.fi/v2/wp-content/uploads/2017/12/kurio-somemarkkinoinnin-trendit-2018-raportti.pdf.

Emme siis voi viitata asiantuntijoiden nimiin, vaikka he tavallaan ovat vastuussa julkaisun intellektuaalisesta sisällöstä.

Viittaisinko kirjan koostajien nimiin – En.

Kirjan esipuheessa sanotaan, että esipuheen kirjoittaneet kolme henkilöä ovat koostaneet katsauksen. He ovat ilmeisesti toimittaneet julkaisun ja läiskineet asiantuntijoiden lausumat suhtkoht loogiseen järjestykseen eri lukujen tai osioiden otsikoiden alle. Lähdeviitestandardi SFS 5989 (luku 5.4.5) sanoo, että julkaisun toimittajat, kääntäjät yms. ovat muita tekijöitä, joita ei ole pakko merkitä lähdeviitteeseen. En siten laita heidän nimiään lähdeviitteen alkuun. (Jos laittaisin, heidän nimensä tulisi vasta kirjan nimen jälkeen, ei lähdemerkinnän alkuun.)

Johtopäätös: Lähdeviite kaikkiin tämäntyyppisiin lukuihin voisi olla:

Somemarkkinoinnin trendit 2018. 2017. Helsinki: Kurio, sivut. Viitattu 6.11.2018. http://kurio.fi/v2/wp-content/uploads/2017/12/kurio-somemarkkinoinnin-trendit-2018-raportti.pdf.

Tekstiviite tulee näin: Tekstiä tekstiä tekstiä (Somemarkkinoinnin trendit 2018. 2017, sivut).

Huom! Koska kirjan nimessä on vuosiluku, sen ja julkaisuvuoden väliin laitetaan piste. Tämä on poikkeussääntö, yleensähän nimen ja julkaisuvuoden väliin tulee vain välilyönti/tyhjä.

Tekstissä voi halutessaan kertoa, kenen asiantuntijan sanomiseen viittaa. Esimerkki:

Elisa Oyj:n kuluttajapalveluissa markkinointijohtajana toimivan Tommi Taposen mukaan Googlella, Facebookilla ja Twitterillä on valta suitsia valeuutisia. Somemarkkinoinnissa sisällön laatu on oleellista, mitä tahansa tuubavideoita ei tarvita. (Somemarkkinoinnin trendit 2018. 2017, 4, 51–52.)

10 käskyä somen parissa työskenteleville

Kirjan seuraava osio on nimeltään 10 käskyä somen parissa työskenteleville. Siinä ei ole erillisiä lukuja, vaan asia etenee 1. käskystä 10. käskyyn, eli koko osio on yhtä ja samaa lukua.

Tekisin lähdemerkinnän johdonmukaisesti samalla tavalla kuin edellisessäkin osiossa:

Somemarkkinoinnin trendit 2018. 2017. Helsinki: Kurio, sivut. Viitattu 6.11.2018. http://kurio.fi/v2/wp-content/uploads/2017/12/kurio-somemarkkinoinnin-trendit-2018-raportti.pdf.

Tekstiviite samalla tavalla: Tekstiä tekstiä tekstiä (Somemarkkinoinnin trendit 2018. 2017, sivut).

Esimerkki:

Janne Saarikko ennusti, että vuosi 2018 on termin XR eli ’extended reality’ läpimurtovuosi (Somemarkkinoinnin trendit 2018. 2017, 12).

Olisi hyvä, jos henkilön nimeä ennen kuvailtaisiin hänen asiantuntijuuttaan jollain tittelillä tai vastaavalla. Mutta tittelit ovat nykymaailmassa joskus hankalia; vaikeaa on suomentaa esimerkiksi titteli ensimmäisyyksien tekijä, Creator of Firsts, joka on ekana kyseisen henkilön asiantuntijuuden kuvauksessa. Toisena on Director, Founder Institute Finland ja kolmantena on CMO Mentor, Gorilla Ventures.

Asiantuntijoiden haastattelut

Kirjan loppupuolella ei enää kerätä sitaatteja tietystä aihepiiristä monelta eri asiantuntijalta, vaan otetaan yksi henkilö per sivu tai kaksi sivua ja esitellään, mitä hän lausahtaa sometrendeistä. Haastattelijaa ei kerrota.

Ekana, sivulla 17 esitellään Helene Auramo, joka on toimitusjohtaja ja perustaja Okimo Clinic -yrityksessä sekä co-founder SLUSHissa ja Indiedaysissä. Lähdemerkintä voisi olla sama kuin aeimmin:

Somemarkkinoinnin trendit 2018. 2017. Helsinki: Kurio, 17. Viitattu 6.11.2018. http://kurio.fi/v2/wp-content/uploads/2017/12/kurio-somemarkkinoinnin-trendit-2018-raportti.pdf.

Tekstissä voi halutessaan korostaa kyseisen henkilön asiantuntijuutta:

Okimo Clinicin toimitusjohtajan Helene Auramon mielestä – – – (Somemarkkinoinnin trendit 2018. 2017, 17).

Halutessaan voi korostaa asiantuntijuutta lähdeviitteessäkin:

Somemarkkinoinnin trendit 2018. 2017. Helsinki: Kurio, 17. Okimo Clinicin toimitusjohtaja Helene Auramon haastattelu. Viitattu 6.11.2018. http://kurio.fi/v2/wp-content/uploads/2017/12/kurio-somemarkkinoinnin-trendit-2018-raportti.pdf.

Tässä tulee se ongelma, että jos on siteerannut montaa kyseisen kirjan asiantuntijaa, pitäisi jokaisesta tehdä oma lähdeviitteensä. Mikä ei mielestäni ole järkevää.

Tekstiviite tiivistelmään?

Laitetaanko tiivistelmään, johdantoon, pohdintaan tekstiviitteet?

Vastaus:

Tekstiviite laitetaan aina, kun viitataan jonkun toisen ajatuksiin tai havaintoihin.

Johdannossa ja pohdinnassa niitä näkee usein, mutta tiivistelmässä harvemmin. Olenkohan koskaan nähnyt?

Tiivistelmässä lukijalle selostetaan vain oman opparin tärkeimmät pointit, ei kaikkea mahdollista kiinnostavaa.

Jos kuitenkin opparissa olisi asetelma, jossa vaikka testataan jonkun gurun teoriaa, olisi siitä ehkä syytä kertoa myös tiivistelmässä. Ja se voi vaatia tekstiviitettä.

Ettei syyllisty plagiointiin.

Suora lainaus opparin lopussa

 Kuinka merkitään oppariin suora lainaus: Tämä tulisi aivan loppuun viimeisenä lauseena.

”Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita” (Valvanne 2015).

Vastaus:

Kielikeskuksen viestinnän opeilla olisi tähän varmaan montakin hyvää neuvoa. He voivat täydentää vastaustani tarvittaessa.

Tapa 1

Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiviitteineen. ”Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita.” (Valvanne 2015.)

Tapa 2

Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiviitteineen. Kuten Valvanne (2005) muistuttaa: ”Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita.”

Muistuttaa-verbin tilalla voi olla muu, kuvaavampi verbi, mitä nyt haluatkaan käyttää. MOT-sanakirjastossa olevan MOT Gummerus Uusi suomen kielen sanakirja antaa kyseiselle verbille synonyymejä:

muistuttaa 1 huomauttaa jollekulle jostakin, joka tämän pitäisi muistaa (myös nuhdellen tai muutoin arvostellen) Muistuta minua, että käyn huomenna postissa. Haluan muistuttaa sinua huolellisuuden tärkeydestä. 2 tuoda jonkun mieleen joku, jokin Vanhainkodissa käynti muistutti häntä siitä, että nuoruus ei jatku ikuisesti. Hän muistuttaa äitiään ’on samanlainen kuin äitinsä, on tullut äitiinsä’.

Ja sanoa-verbin synonyymejä:

sanoa 1 ilmoittaa, kertoa, paljastaa, mainita, ilmaista Lapseni osaa jo sanoa oman nimensä. Hän sanoi: ”Menkää Herran rauhaan!” Asia on sanottava niin kuin se on. Isä sanoi enon taas yltyneen juomaan. Suoraan sanoen olet inhottava! Älä muuta sano. Kauppias ei vielä sanonut lopullista hintaa. En osaa sanoa asiasta sitä enkä tätä. 2 huomauttaa En aio sanoa samasta asiasta toista kertaa. Ei pidä suuttua, jos asiasta sanotaan. 3 nimetä Sano jokin Saksan kaupunki. 4 eläimen ääntelystä Miten lehmä sanoo? 5 nimittää, kutsua Ei minua ole ennen moukaksi sanottu! 6 väittää Kuka sen on sanonut, että huomennakin sataisi? 7 määräämisvallasta Minulla ei ollut hänen asioihinsa mitään sanomista. 8 kirjoituksen sisällyksestä Mitä laki sanoo tästä asiasta? 9 kuv. Kolmas kerta toden sanoo. Tämä tapaus ei vielä sano ’kerro’ asiasta paljoakaan. Mitä tämä kaikki tahtoo sanoa ’merkitsee’? Ei ole niin sanottua ’varmaa’, että hän tulee.

Kenties on myös tapa 3

Usein runonpätkät ja aforismit erotetaan aineistoesimerkkien tapaan itsenäisiksi sitaateiksi. Ehkä sekin voisi olla tässä mahdollinen? Havainnollistetaan oleellinen ”aforismi” tai muu viisaus visuaalisin keinoin vaikkapa näin:

Valvanne (2015) muistuttaa, että

Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita.

TAI

Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita. (Valvanne 2015.)

Mutta tosiaan, tämä kolmas tapa ei ole se, miten nykyinen raportointiohje ohjeistaa tekemään suoria lainauksia.

Tosin muistan, että muutama vuosi sitten raportointiohje alkoi juuri tämäntapaisella sitaatilla sisennettynä ja kursiivilla, joten kyseessä ei voi olla kovin kummoinen moka tai virhe, jos ollenkaan.

Varo joutumasta lööppeihin vilpin takia!

Huomasitko tämän uutisen kesällä: http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/kopioitiinko-jyvaskylalaisen-opiskelijan-opinnayte-tutkija-ei-voi-pitaa-sattumana/2089683http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/kopioitiinko-jyvaskylalaisen-opiskelijan-opinnayte-tutkija-ei-voi-pitaa-sattumana/2089683

Vastaus:

Huomasin.

Jutussa kerrotaan, että yhden JAMKin opiskelijan opparin tekstejä löytyi Metropoliassa puoli vuotta myöhemmin hyväksytyssä saman alan opparissa. Plagiointitutkija Eija Moore totesi, että opinnäytetöissä on niin paljon samankaltaisuutta, ettei voi olla sattumaa.

Rehellisyys vs. vilppi

Plagiointi eli luvattomasti lainaaminen tarkoittaa JAMKin eettisten periaatteiden (2013, 6) mukaan vilppiä, jossa toisen julkituoma tutkimussuunnitelma, harjoitteluraportti, opiskelutehtävä tai muu teksti tai sen osa esitetään omana.

Eija Moore määrittelee plagioinnin em. jutussa näin: ”Lainata saa, kun merkkaa lähteen. Muutoin kaksi peräkkäin olevaa muualta otettua tekstikappaletta on plagiointia.” (Huom! Moore pitää myös blogia aiheesta.)

Oikeudenmukaisuus vs. epäoikeudenmukaisuus

Jokaista ihmistä on kohdeltava oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti, näinhän sanoo jo perustuslaki ja muutama muukin laki.

Hyvä peukalosääntö tähänkin asiaan on vanha viisaus siitä, että tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Haluaisitko, että joku nappaa tutkimushavaintosi tai kauan hiomasi tekstipätkät ilman, että kertoo niiden olevan sinun ajatuksiasi? Et tietenkään!

Vastuullisuus vs. piittaamattomuus

Opiskelija tai korkeakouluyhteisön jäsen voi toimia myös piittaamattomasti. Se tarkoittaa mm. puutteellista viittaamista aiemmin muissa tutkimuksissa julkaistuihin tuloksiin sekä tulosten ja menetelmien harhaanjohtavaa raportointia. Omiakaan julkaistuja tekstejä ei saa plagioida, eli julkaista samoja tuloksia useita kertoja näennäisesti uusina. (JAMKin eettiset periaatteet 2013, 6.) Tarkkuutta siis peliin!

Olen tavannut myös sellaisia opiskelijoita, jotka tosissaan pelkäävät, että saattavat vahingossa plagioida, kun he käyvät läpi kymmeniä lähteitä ja enää ei voi olla varma, mikä ajatus on keneltäkin. Yleensä nämä opiskelijat ovat kuitenkin niitä, jotka tunnollisimmin ilmoittavat lähteet opparin tekstissä ja lähdeluettelossa.

Tekstiviitteitä kannattaa aluksi viljellä vaikka jokaisen virkkeen perässä, varsinkin jos niitä siirtelee vähän väliä opparia kirjoittaessaan. Viimeistelyvaiheessa voi sitten napsia ylimääräiset tekstiviitteet pois.

Luottamus ja kunnioitus vs. luottamuksen puute

”Opiskelijan päätavoitteena on oppia, kasvaa ja kehittyä kohti tulevan ammattialansa asiantuntijuutta” (JAMKin eettiset ohjeet 2013).

Yllättävän usein asiantuntijan ajatellaan olevan sellainen, että kaikki hienot ajatukset on synnyttävä omassa päässä, muutenhan en olisi asiantuntija. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että opparissa on lähinnä vain omaa tekstiä. Epäilen, että Keskisuomalaisen jutussa kerrottujen, todennäköisesti plagiointiin sortuneiden opiskelijoiden toimintatapa on voinut nojautua tällaiseen harhakäsitykseen.

Asia on kuitenkin päinvastoin: Asiantuntija nimenomaan kunnioittaa muiden tekstejä ja tunnustaa muiden tekemän työn arvon. Jos katsotte tieteellisiä artikkeleita, niissä on usein pitkähköt lähdeluettelot. Asiantuntija seuraa siis alaansa ja sen kehittymistä ja on tietoinen siitä, mitä uutta tietoa alan ilmiöistä on viime vuosina saatu. Ja se näkyy lähdeluettelossa ja tekstiviitteinä.

Luota siis siihen, että ilmoittamalla lähteet ja osoittamalla opparissasi, mikä on sinun ajatteluasi ja mikä muiden, osoitat olevasi perillä alan tutkimustuloksista ja keskusteluista.

Tietolähteitä

Miten toimit eettisesti JAMKissa? Katso JAMKin eettisistä periaatteista.

Miten siteeraat tai referoit muiden tekstejä? Lue JAMKin raportointiohjeesta.

Miten tieteessä toimitaan? Tutkaile Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeita.

Saatko kokonaisia artikkeleita kopioida esim. opintojakson sivuille? Kertaa JAMKin kirjaston e-aineistojen käyttöehdoista, mitä yleensä saa tehdä ja mitä ei.

 

 

 

Miten voin käyttää standardeja?

Tässä on jäänyt vielä hieman epäselväksi, miten standardeja voidaan käyttää opinnäytetyötä tehdessä.

Pitääkö paikkaansa, että standardi pitää nimenomaan juuri sellaisenaan julkaista opinnäytetyössä, että sitä ei saa omin sanoin muokata?

Vastaus:

Standardeja on ihan suositeltavaa käyttää oppareissa. JAMKin kirjaston Nelli-portaalissa on SFS Online -palvelu, jossa voi lukea mielenkiintoisia standardeja.

En ole nähnyt kieltoa, joka estäisi referoimasta standardeja samalla tavalla kuin muitakin lähteitä. Jos sellainen on, olen kyllä itsekin sitten syyllistynyt rikokseen, kun olen esimerkiksi esitteitä tai oppimateriaaleja varten stilisoinut tekstejä.

Kun avaan sähköisen SFS-standardin, kansilehdellä on määräys: ”Tätä julkaisua ei saa kopioida tai levittää missään muodossa ilman SFS:n erillistä kirjallista lupaa. Julkaisu on tekijänoikeuslain suojaama.”

Se ei mielestäni kuitenkaan estä rehellistä referointia.

Jos referoit lähdetta, olipa se standardi tai jokin muu lähde, muista asialliset teksti- ja lähdeviitteet. Jos suoraan lainaat eli siteeraat standardia, muista lainausmerkit lyhyissä lainauksissa ja sisennys, tiheämpi riviväli ja kursiivi pitkissä lainauksissa.

E-aineistoissa on erilaisia käyttöehtoja ja ohjeita. Tarkista ne aina, jos olet epävarma. Myös kirjaston asiakaspalvelu jelppii!

 

Tekstiviite ja lähdeviite

Mikä on tekstiviite? Mikä on lähdeviite?

Vastaus:

Tämä on tärkeä kysymys, tekijänoikeudenkin kannalta.

Viitteet tehdään JAMKin raportointiohjeen mukaisesti, joka sanoo näin:

Käytetyt lähteet ilmoitetaan asian yhteydessä tekstiviitteinä. Tekstiviite on tekstissä oleva lyhyt viittaus lähdeluettelossa mainittuun täydellisempään viitteeseen. Tekstiviitteiden tarkoituksena on ilmoittaa lukijalle, kenen tekstiin tai ajatuksiin viitataan.

Viittaukset on merkittävä sekä referoidun että sanasanaisen (ns. suoran) lainauksen yhteyteen. Tekstissä pitää käydä ilmi, mikä osa on tekijän ”omaa” ajattelua, mikä toiselta lainattua: toisen tekstin omin sanoin sanomista, lähdetekstin referointia tai suoraa lainausta.

Standardin määritelmät

Standardi SFS 5989 Lähde- ja tekstiviitteitä koskevat ohjeet määrittelee ne näin:

  • Tekstiviite on tietolähteeseen viittaava suppea merkintä tekstissä.
  • Lähdeviite on laaja viitemerkintä, jonka avulla tietolähde voidaan tunnistaa tai paikantaa.

Mikä sitten on tietolähte? Standardin mukaan se on ”aineisto tai resurssi, johon viitataan; esimerkiksi
asiakirja, julkaisu tai (digitoitu) kuvateos”.

JAMKin tekstiviite ja lähdeviite

JAMKissa tekstiviite on tämäntapainen (Sukunimi julkaisuvuosi, sivut). Esimerkiksi

Tekstiä tekstiä tekstiä (Lautamo 2013, 35). Tekstiä tekstiä tekstiä (ks. esim. Vänskä 2012, 23).

Lähdeviitteinä kyseiset viitteet voivat näyttää vaikka tällaisilta:

Lautamo, T. 2013. RALLA: ryhmätilanteessa tapahtuva lapsen leikin arviointi. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Vänskä, K. 2012. Ohjauksen osaajat – miten he sen tekevät? Terveysalan ohjaajien käsityksiä ohjausosaamisesta. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 132. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 23.6.2014. Http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-222-6.

P.S. Nuo sivunumerot vedin niin sanotusti hatusta.

Mitä seuraa, jos ei tee tekstiviitteitä ja lähdeviitteitä`?

No, mitä väärinteosta nyt yleensä seuraa. Harmia, vahinkoa, selvittelyä, tuomio.

JAMKin eettisten periaatteiden mukaan on piittaamattomuutta viitata puutteellisesti aiempiin julkaistuihin tuloksiin. Samoin piittaamattomuutta on itsensä plagiointi eli samojen tulosten julkaiseminen useita kertoja näennäisesti uusina.

Suoranaista vilppiä on jättää viitteet kokonaan teksteistään, diaesityksistä, videoista tai muista tuotoksistaan pois. Luvatonta lainaamista eli plagiointia on ”toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, harjoitteluraportin, opiskelutehtävän tai muun tekstin ja sen osan esittämistä omanaan”. Ja tekstiksesi se ymmärretään, jollet teksti- ja lähdeviittein ilmoita, keneltä ajatukset ovat peräisin.

Asiantuntija seuraa alansa kehitystä. Joten osoitat asiantuntemustasi, jos tiedät, mitä tutkimustuloksia, ammatillisia kehitystoimenpiteitä tai muita vastaavia on alan lähteissä julkaistu viime vuosina.

Aineistoesimerkkien sisennys

Tässä teen oppariani ja etsin oppariblogistakin vastausta kysymykseeni, mutta en ihan suoraa vastausta ainakaan löytänyt. Eli käytän opparissani esimerkkejä haastattelujen pohjalta litteroidusta aineistosta.

Mietin kuitenkin, että jos aloitan esimerkin keskeltä lausetta tai lopetan sen, ennen kuin lause oikeasti loppuu, miten tämä pitää merkitä? Esimerkiksi jos koko lause on tällainen:

”Mut sitte tota oikeestaan näitten kahden muun kanssa niin, toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla ja tän hevosen selkään tulemiset ja kaikki tämmöset niinku korkeudet etäisyydet oli hänelle hyvin haastavia, niin ne oli ensinnäkin meillä tietenkin osatavotteina.”

ja haluaisin ottaa sieltä esimerkiksi kohdan: ” toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla” niin miten merkitsen että kohta on keskeltä lausetta?

Ja onko tosiaan niin, että jos suora lainattu lause on alle kolme riviä, sitä ei sisennetä ollenkaan? Kursivoidaanko se kuitenkin ja laitetaan lainausmerkkeihin?

Eikö tämä vaikuta häiritsevästi ulkoasuun, jos osa lainauksista on sisennetty ja osaa ei ja mikäli sisennettyjä lainauksia ei laiteta lainausmerkkeihin ja sisentämättömät laitetaan? Vai olenko ymmärtänyt (mielestäni melko epäselvistä raportointiohjeista) väärin?

Vastaus:

Voit merkitä aineistoesimerkkisi ajatusviivoilla:

”– – toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla – –”

Ja jep, jos suora lainattu lause on alle kolme riviä, sitä ei sisennetä. Raportointiohje sanoo: ”Pitkä suora lainaus (yli kolme riviä) sisennetään eli aloitetaan normaalitekstiä sisemmästä sarkaimesta. Sisennetty teksti kirjoitetaan rivivälillä 1 ja kursivoidaan. Sisennettyjä suoria lainauksia ei tarvitse merkitä lainausmerkein.”

Pitkät suorat ja siksi sisennetyt lainaukset kursivoidaan. Eikä niitä merkitä lainausmerkkeihin. Pitkä lainaus on neljä riviä tai enemmän. Lyhyet lainaukset, jotka ovat keskellä muuta tekstiä, merkitään lainausmerkkeihin. Lyhyiden lainausten kursivoinnista raportointiohje ei neuvo mitään. Ne voi kursivoida tai olla kursivoimatta.

Olen samaa mieltä kanssasi, että kaikki aineistoesimerkit olisi johdonmukaisuuden vuoksi hyvä sisentää ja kursivoida.

Vaihteleva toimintatapa vaikuttaa häiritsevästi paitsi ulkoasuun, myös tulosten ymmärrettävyyteen.

Mm. laadullisessa tutkimuksessa korostetaan toimintatapaa, jossa lukijalle annetaan mahdollisuus selvästi erottaa se, mikä on kirjoittajan omaa ajattelua, mikä haastateltavien sanomisia (ks. esim. Tutki ja kirjoita 2010, 268). Laadullisessa eli kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkimusote on induktiivinen (mts. 266). Se tarkoittaa, että yksityisistä havainnoista päätellään jotain yleisempää, tehdään yleistyksiä. Siksi ajattelen, että ne aineistoesimerkit, jotka opparintekijä valitsee kuvaamaan aineistoaan, ovat tärkeitä. Ja että ne voisivat sen vuoksi näkyä tekstissä selvästi, toisin sanoen sisennettynä ja kursiivilla (italics).

Näin kesken lukuvuotta ohjetta ei kovin herkästi mennä muuttelemaan. Tämä asia on kuitenkin tullut esiin viime aikoina useissa opiskelijoiden yhteydenotoissa, joten keskustelin asiasta viestinnän opettajien kanssa.

Ja näin ohjeistamme: Kyllä aineistoesimerkeissä lyhyet siteeraukset voidaan esittää erillisinä, ellei niitä halua liittää tekstin yhteyteen. Jos haluaa, lyhyet lainaukset voivat olla sisennettyinäkin lainausmerkeissä selvyyden vuoksi.

Yritämme ohjeistaa raportointiohjeessa tätä kohtaa uudella tavalla, mahdollisesti esimerkeillä höystettyinä.  Muutan myös aiempaa kirjoitustani aineistoesimerkeistä.

Vaihtelevanpituiset aineistoesimerkit

Olen viimeistelemässä opinnäytetyötäni. Pohdintaa herätti suorien lainausten merkintätapa. Suorat lainaukset ovat vastaajien kirjoittamia tutkimustuloksia ja oleellisia työn kannalta. Suurin osa lainauksista on alle 3 riviä, mutta osa myös enemmän. Miten nämä merkitään työhön? Samalla tavalla oletettavasti, mutta laitetaanko kaikki lainaukset tuon alle 3 riviä ohjeen mukaan, vai kuinka?

Vastaus:

Kyse on siis vastaajista, joilta olet saanut tutkimusaineistoosi vastauksia joko kyselyllä, haastattelemalla tms. Tai oikeastaan heidän sanomisistaan, joilla todennat ja esittelet tuloksiasi.

Raportointiohjeessa luvussa Visuaalinen havainnollistaminen todetaan näin:

Laadullisen tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan aineistoesimerkeillä, esimerkiksi haastateltavien vastauksilla. Aineistoesimerkit valitaan havainnollistamaan sekä tulosten yleistä linjaa että poikkeustapauksia. Siteerausten ja litteroitujen näytteiden esittämisessä noudatetaan sisennyksistä annettuja ohjeita.

Sisennyksistä annetaan tällaiset ohjeet: ”Pitkä suora lainaus (yli kolme riviä) sisennetään eli aloitetaan normaalitekstiä sisemmästä sarkaimesta. Sisennetty teksti kirjoitetaan rivivälillä 1 ja kursivoidaan. Sisennettyjä suoria lainauksia ei tarvitse merkitä lainausmerkein.”

Mielestäni kauneinta olisi, että aineistoesimerkit olisivat kaikki sisennettynä, jolloin ne olisi myös helppo ymmärtää aineistoesimerkeiksi.

Mutta koska raportointiohjeen mukaan aineistoesimerkeissa noudatetaan sisennysohjeita, tulevat 1-3 riviä pitkät aineistoesimerkki-lainauksetkin lainausmerkkeihin eikä niitä sisennetä. Yli kolme riviä (4-x riviä) pitkät lainaukset sisennetään, kursivoidaan ja kirjoitetaan ykkösrivivälillä.

Lisäys/muutos 15.4.2013:

Aineistoesimerkeissä lyhyetkin lainaukset voi sisentää erilliseksi kohdakseen tekstissä. Lue tämä blogikirjoitukseni: http://blogit.jamk.fi/oppari/2013/04/15/aineistoesimerkkien-sisennys/

 

 

Kun ajatus katkeaa, käytä ajatusviivaa

Yritin etsiä Jamkin raportointiohjeesta tarkempia ohjeita suorien lainausten käyttöön esimerkiksi tutkimuksessa käytetyn kyselylomakkeen avoimia vastauksia lainatessa, mutta omaan silmääni ei ainakaan osunut. Eri lähteissä on hiemat erilaiset ohjeet, kuinka lainauksen ns. pilkkomista lyhyemmäksi merkataan. Eli  tarkoitan nyt sitä, kun osa tekstiä poistetaan lainauksen keskeltä tai että lainausta ei aloiteta ensimmäisestä lauseesta. Jossain käytetään kolmea pistettä, jossain kahta viivaa jne. Kuinka Jamkissa tulisi menetellä?

Vastaus:

Vastaus on kaksi viivaa.

Lainaus voidaan pilkkoa lyhyemmäksi kahden ajatusviivan avulla. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas (2008) ohjeistaa näin: ”Useiden sanojen pois jättäminen lainatusta jaksosta osoitetaan kahdella ajatusviivalla, jotka erotetaan toisistaan välilyönnillä.”

Jos ajatusviivoja seuraa piste, se kirjoitetaan kiinni viivoihin.

Ajatusviiva on se yhdysviivaa (tavuviivaa) pidempi viiva, jonka saa tekstiinsä painamalla controlia ja numeronäppäimistön miinusviivaa yhtäaikaa. Tai voi sen saada monella muullakin tavalla, esimerkiksi lisää-merkki-toiminnolla, mutta tuota control-tapaa minä useimmiten käytän.

Sanasta sanaan suomentaminen – sitaattiko?

Käännän oppariini tekstiä englanninkielisestä tekstistä, suomennan sanasta sanaan. Laitanko tekstin lainausmerkkeihin?

Vastaus:
Lyhyt suora lainaus kirjoitetaan tekstiin lainausmerkkien väliin. Lyhyt lainaus on korkeintaan kolme riviä.

Pitkä suora lainaus sisennetään, kursivoidaan ja kirjoitetaan rivivälillä 1.

Korpela (2011) käyttää jättipitkästä, usean tekstikappaleen mittaisesta suorasta lainauksesta nimitystä lohkolainaus. Lohkolainausten käyttöä ei JAMKissa tietääkseni suositella.

Mutta onko kyseessä suora lainaus (sitaatti, sanasanainen lainaus)?

Raportointiohjeessa sivulla 19 todetaan, että lainausten ”on oltava täsmälleen samassa muodossa kuin ne ovat alkuperäisessä tekstissä”. Myös Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2010, 120) mukaan suora lainaus on kirjaimellisesti sanasta sanaan kirjoitettua tekstiä: se on alkuperäistä tekstiä mahdollisine kirjoitus- tai asiavirheineen.

Tästä voisi päätellä, että jos käytät kyseistä enkunkielistä tekstinpätkää opparissasi todellakin enkunkielisenä, se on suora lainaus. Mutta jos käännät sen,  silloin se ei ilmeisesti ole suora lainaus. Yleensä sitä joutuu vähintäänkin sanajärjestystä muuttelemaan, kun kääntää tekstiä kielestä toiseen.

Soitin Suomen kielitoimiston neuvontapuhelimeen. Neuvoja suositteli, että jos haluat lainata sanasta sanaan varsinkin englanninkielisiä tekstejä, kirjoita ne oppariisi nimenomaan englanninkielisenä. Jos kyseessä on kuitenkin joku eksoottisempi kieli, voit tehdä tekstistä oman käännöksen. Onhan parempi, että lukija tajuaa, mistä kirjoitat. Oman käännöksen voi ymmärtää suoraksi lainaukseksi, mutta tekstissä on tällöin tultava ilmi, että kyseessä tosiaan on oma käännöksesi alkuperäistekstistä.

Myös Jukka Korpela (2011) suosittelee käyttämään alkuperäistä lähdettä, vaikka useimmilla aloilla vieraskielisen tekstin suomennos toimii paremmin : ”Jos alkuperäinen lähde on vieraskielinen, tulisi etsiä sen julkaistu suomennos tai huolehtia siitä, että käännöksen tekee joku kyseistä kieltä ja asiaa tunteva”.

Sanasta sanaan -määräys ei ole ehdoton ohje, sillä usein näkee suorissakin lainauksissa poistoja ja lisäyksiä.

Tässäpä suositukseni suorien lainausten ja käännösten välisestä suhteesta:

  • Käytä mieluiten alkuperäistekstiä tai sen julkaistua suomennosta.
  • Tarvittaessa voit suomentaa tekstin itse, jos se opparisi kokonaisuus huomioon ottaen on järkevää. Tällöin lukijalle on selkeästi kerrottava, että suomennos on sinun. Voit ilmoittaa sen suluissa ennen lainausta tai sen jälkeen vaikkapa näin: (käännös minun)
  • Jos teet suoraan lainaukseen poistoja, ilmoita ne kahdella ajatusviivalla: – –
  • Jos teet suoraan lainaukseen lisäyksiä tai muutoksia, ilmoita ne hakasulkeissa, esimerkiksi: [hän]

Ja muistakaa vielä tämäkin raportointiohjeen neuvo (s. 16): ”Siteeratessaan lähdettä tekijä lainaa alkuperäislähdettä sananmukaisesti eli suoraan. Suorien lainausten käyttöä on harkittava tarkkaan, ja runsasta lainausta on vältettävä,sillä suorien lainausten käyttö osoittaa omaperäisyyden ja analyyttisen otteen puuttumista.”

HUOM! Tietysti tässäkin asiassa on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Esimerkiksi lehtijuttuihin toimittajat muokkaavat ja lyhentävät haastateltavien puhetta; silti sanomiset ympäröidään lainausmerkeillä (Hiidenmaa 2004).

Meikäläisen loppuvuoden hipsukiintiö taisi tulla nyt tällä tekstillä kuitattua!

Muuta mukavaa

Korpela (2011) suosittaa sitaattien etsintään Wikiquote-sivustoa, varsinkin enkunkielistä osiota. Kokeilin sivustoa huvikseni. Heitän teille pienen pähkinän purtavaksenne. Kuka sanoi: ”Voisin kuvitella, mutta en kuvittele. Pelataan nyt nämä kisat ensin pois.”?

Lähteet

Hiidenmaa, P. 2004. Kielenhuollon haasteita. Viitattu 20.12.2011. Http://www.kotus.fi/?s=2037.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2010. Tutki ja kirjoita. 15. – 16.p. Helsinki: Tammi.

Korpela, J. 2011. Lainausten esittäminen. Sivu kuuluu tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Aineistoa suomen kielestä. Nykyajan kielenopas, luku 4 Kirjoitusmerkit. Opasta on päivitetty 19.12.2011. Viitattu 20.12.2011. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.6.html

Lisäksi suullisena lähteenäni oli mieshenkilö Kielitoimiston neuvontapuhelimessa (kielitoimiston neuvontapuhelinpalvelusta kerrotaan osoitteessa www.kotus.fi). En älynnyt kirjoittaa hänen nimeään muistiin. Näin voi käydä  informaatikollekin 😉