Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteet ja mahdollisuudet

Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteena on vahvistaa henkilön kykyä selviytyä arkipäivän toiminnoista, vuorovaikutussuhteista ja oman toimintaympäristönsä rooleista. Sosiaalihuoltolaki määrittelee sosiaalisen kuntoutuksen seuraavasti: ”Sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi” (SHL 17§).  Sosiaalisesta kuntoutuksesta puhuttaessa voidaan tarkoittaa sosiaalihuoltolain mukaista erillistä palvelua, palveluita ohjaavaa periaatetta tai kuntouttavaa työotetta tai orientaatiota.

Sosiaalisen kuntoutuksen lähtökohtana on asiakkaan tarpeet, oli sitten kysymys arjen taidoista, kuten itsestä ja elinympäristöstä huolehtimisesta, päihteettömästä elämästä tai muiden ihmisten kanssa toimimisesta. Sosiaalista kuntoutusta voidaan toteuttaa yksilötyönä psykososiaalisen tuen keinoin.

Sosiaalinen kuntoutus on perinteisesti lähityötä ja sitä tehdään toimipisteessä tapahtuvien tapaamisten ohella kotikäynneillä.  Sosiaalinen kuntoutus voi pitää sisällään mukana kulkemista sekä kasvatuksellista tukea. Sosiaalinen kuntoutus voi olla myös ryhmässä tapahtuvaa. Erilaiset toiminnalliset ryhmät, vertaistuki ja osallistuminen vapaaehtoistoimintaan ovat sosiaalisen kuntouttamisen toimintatapoja. Sosiaalinen kuntoutuminen tapahtuu jokaisen henkilökohtaisessa arjessa ja kuntoutumisprosessin keskiössä on kuntoutuja.

Sosiaalinen kuntoutus kiinnittää huomiota yksilön lisäksi myös yhteisöön ja yhteiskuntaan ja pyrkii vaikuttamaan näihin kuntoutujan tukemiseksi. Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen uhkaa yhä useamman suomalaisen hyvinvointia ja toimintakykyä. Hyvinvointierojen kasvu merkitsee monen lapsen ja nuoren kohdalla kaventuneita mahdollisuuksia osallistumiselle. Vahvistamalla vanhempien osallisuutta yhteisöön ja yhteiskuntaan erilaisin sosiaalisen kuntoutuksen keinoin tuetaan myös lapsia.

Sosiaalisen tuen vähyys ja yksinäisyys ovat riski ikääntyneiden hyvinvoinnille ja toimintakyvylle (mm. Tiilikainen 2016). Alkuvuodesta 2023 saimme lukea pysäyttäviä otsikoita sosiaalisen tuen pettämisestä. Pariskunta ehti olla useamman viikon menehtyneenä asunnossaan (IS 13.1.23) ja yksi ihminen löytyi kuolleena työpaikkaruokalan WC-tiloista viikko tapahtuneen jälkeen (HS 11.1.23). Vahvistamalla sosiaalista tukea arjen ympäristöissä ja peruspalveluissa voidaan ennaltaehkäistä ja lievittää sosiaalisen toimintakyvyn vajeita ja yksinäisyyttä.

Sosionomit ovat sosiaalisen kuntoutuksen asiantuntijoita, jotka tuntevat sosiaalisen kuntoutumisen palveluita ja ihmisen sosiaalista toimintakykyä ylläpitäviä keinoja. Kulttuuri ja luovatoiminta tukevat tutkitusti toimintakykyä ja sosionomit osaavat hyödyntää näitä sosiaalisen kuntoutuksen välineinä.

Sijoittamalla sosionomeja kuntoutuksen ympäristöihin osaksi moniammatillisia tiimejä ja lisäämällä hoito- ja kuntoutushenkilöstön osaamista sosiaalisesta kuntoutuksesta, kuntoutumisen kaikki ulottuvuudet tulisivat paremmin huomioiduiksi. Sosiaalialan ammattilaisen osallistuminen kuntoutusprosessiin mahdollistaisi myös sen, että jokainen ammattilainen voisi paremmin keskittyä omaan osaamisalueeseen kuntoutumisen edistämisessä.

Aidolla moniammatillisella työskentelyllä edistetään parhaimmillaan kuntoutujan tilannetta ja parannetaan myös työntekijöiden työtyytyväisyyttä.

Kirjoittaja

Tuija Laakso

Lehtori, sosiaali- ja terveysala, TAMK

Lähteet

Helsingin Sanomat 11.1.23. Helsingin kaupungin ruokalan käymälätiloista kuolleena löytynyt mies ehti olla siellä päiviä. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009320019.html.

Iltasanomat 13.1.23. Miksi kukaan ei kaivannut varttuneempaa miestä ja naista edes joulun aikaan? Pinttyneen kalmanhajun keskellä sinnittelevillä naapureilla on siihen kaksi selitystä. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009324281.html

Konlaan B. B. 2001. Cultural experience and health: The coherence of health and leisure time activities. Umeå University.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301

Sosiaalinen kuntoutus. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. https://stm.fi/sosiaalinen-kuntoutus

Tiilikainen E. 2016. Yksinäisyys ja elämänkulku. Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä. Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 4. Helsinki: Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/161065