Harjoittelua ja ikävää

Nyt kun harjoittelua eri paikkakunnan sairaalassa on jo takana 3 viikkoa ja tyttöystävän luona saa asustella, alkaa jo omaa pikku opiskelijakämppää Jyväskylässä tulemaan ikävä.

Opiskelija-asunnoissa on vaan se oma charminsa, oma tyylinsä. Lopullinen koti se ei voisi olla, enemmänkin hengailupaikka jossa nyt sattuu vain olemaan muutaman vuoden putkeen. Aluksi mietin etten koskaan voisi asua melkein tuntemattoman kanssa samassa huoneistossa mutta ei se niin kamalaa ole (jos kämppis sattuu olemaan mukava)! Alun tönkköyden jälkeen se lähtee rullaamaan omalla painollaan.

KOAS hoiti opiskelujen alkaessa kämpän nopeasti ja muuttaminen oli helppoa. Etäisyys kouluun on loistava ja kaikki tarpeellinen löytyy. Kyllä kämpästään silti aika omannäköisensä voi tehdä, vaikka seiniä ei saakkaan maalata tai muuten sisustella. Tai jos sisustaminen ei ole se oma juttu, niin aina voi siirtyä taiteen puolelle:

Koulun tulevat opintojaksot innostaa jo nyt (leikkaussalijuttuja ja akuuttia!), mutta ensin nykyiset harjoittelut alta pois. Opiskelijaelämä maistuu ja viikot vain hujahtavat ohi.

Toivottavasti deadlinet tehtäville eivät tee samoin. 😛