Paikasta A paikkaan B
Lunta ja vettä tulee vaakatasossa, tiellä ei hiekanmuruakaan, vastatuuli ja kouluun pitäisi mennä.
Kuulostaako tutulta? Opiskelijan arkea. Autoa ei välttämättä ole, sitä ei viitsi lyhyen matkan takia kaivaa lumipenkasta tolpattomalta parkkipaikalta ja parkkipaikan löytäminen koululta on oma taiteen lajinsa. Busseja ehkä menee, mutta kuinka fiksusti. Polkupyörällä sohjossa ajaminen saattaa aiheuttaa tapaturmia.
Opiskelijan kulkeminen paikasta toiseen vaatii välillä mielikuvitusta. Itse omistan auton, mutta en viitsi sillä jokapäiväisiä matkoja ajella, sillä onhan se aika kallista. Kotoani ei myöskään pääse bussilla fiksusti kouluun ja matka keskustaankin on ehkä vähän liian lyhyt lipun hinnan maksamista ajatellen. Näin talvella siis kahlaan kävellen sohjossa ja lumessa, sillä totesin muutama talvi takaperin, että talvipyöräily ei minulle nykyisillä varusteilla sovi. Olin vähän liian monta kertaa turvallani ojassa, kun kokeilin.
Käveleminen ja pyöräily ovat halpoja ja ympäristöystävällisiä tapoja päästä paikasta toiseen, mutta… Näin mukavilla vesikeleillä oma, reilun kilometrin koulumatkakin tuntuu jo ylitsepääsemättömältä. Mainittakoon, että tykkään laiskana ihmisen käyttää kenkinä Reino -tohveleita, ja se on tällä kelillä aika itsetuhoista.
Jyväskylä on sikäli opiskelijaystävällinen kaupunki, että lähes joka paikkaan pääsee kätevästi jalan tai pyörällä. Välimatkat paikasta toiseen eivät kasva liian pitkäksi, ja mikäli kasvavat, niin kulkeehan noita Linkkejä ainakin jotenkin. Kertalipun hinta tosin on vähän suolainen, vaikka sekin hetki sitten tuli 30 senttiä alaspäin. Matkakortilla pääseekin jo huomattavasti halvemmalla.
Ja vielä yksi juttu, vähän aiheen vierestä! Kun kelit on vielä pimeitä, niin käytetään kaikki heijastinta, jooko? Olen liian monta kertaa joutunut itse todistamaan, joko auton ratissa tai jalankulkijana, läheltä piti -tilanteita, kun mustiin pukeutunut jalankulkija tai pyöräilijä hyppää auton eteen ilman mitään varoitusta. Pimeässä näkyminen on siis aika kivaa!
Katri