Pieniä asioita

Mietin tossa kun kävelin viime viikolla kouluun, että miten pienet asiat voi tehdä ihmisen onnelliseksi. Mielessä harmaa maanantai-aamu vaihtu äkkiä kirkkaaksi kun pitkään jatkuneet sade- ja loskakelit oli poissa. Ulkona paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja pakkasta oli mukavat -6 astetta. Valo vaikuttaa yllättävän paljon mielialaan. Syksyisin tulee helposti pientä kaamosmasennuksen poikasta kun päivänvaloa ei näe moneen päivään (koska valoisaan aikaan on koulussa) ja oon sitä mieltä, että tämäkin alkuvuosi tuntuisi monta kertaa raskaammalta, jos ei aurinko välillä pilkistelisi.

On jännä, että kun saa vähäpätöisemmänkin asian (joka on to do -listan häntäpäässä) tehtyä, se huojentaa oloa huomattavan paljon. Esimerkiksi viime viikolla sain opinnäytetyöni aiheen rajattua. Vielä asian kanssa ei ollut kovin kiire, mutta kun olen aiheen rajauksen kanssa paininut marraskuun alusta lähtien, niin olo oli ihan mielettömän hyvä, kun sain asian selvitettyä. Yksi luokkalaisistani taisikin sanoa kyseisenä päivänä, että: ”Ihanaa Emma kun sä hymyilet pitkästä aikaa” Oon varmaan aiemmin ollu tosi hyvää seuraa 😀

Oon muutenkin sitä mieltä, että jos miettii aina, kuinka paljon tekemistä ja tehtäviä on tekemättä niin ei se olo sillä helpotu eikä lista lyhene. Tässä välissä täytyy kyllä myöntää että itse syyllistyn tähän ajattelutapaan liian usein. Oon pyrkinyt siihen, että aina kun on pienikin määrä energiaa (=silmät pysyy auki), teen jonkun hoitamattoman asian. Yhtäkkiä mun kuukausi sitten ihanliianpitkä to do -lista on tiivistynyt muutamaan asiaan. Tosin ne tehtävät on aika laajoja, mut silti. Joten kun on päässyt alkuun ja tehnyt osan tehtävistä, on ihana huomata kun asiat vähenee listalta. Mulla on tällä hetkellä motivaattorina se, että mulla on parhaillaan menossa viimeset teoriaopinnot tässä koulussa. Ja lisäks ens jaksossa teen vaan opinnäytetyötä, joten mulla saattaa olla päiviä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Mua myöskin motivoi se, että kun tästä jaksosta selviän, pääsen vanhempieni luokse lepäämään ja näkemään parhaimpia kavereitani. Vinkkinä siis, että kannattaa miettiä, mikä motivoi.

Toi smile-kuva on mun torstain vesijumpasta. Vaihdoin ohjelmaa ja siten myös välinettä. On hauskaa, että vaikka mulla olis kuinka huono päivä tahansa, eikä välttämättä kiinnostais mennä töihin, niin kun mä sinne pääsen, olo muuttuu täysin. Mun ohjattavat on maailman ihanimpia! Aina tulee hymy huulille kun ne nauraa mun typerille puujalkavitseille. Sen verran voin siis kertoo, että oon oikeesti aika outo ja ehkä vähän hölmö ohjaaja. Kerron hölmöjä juttuja ja nauran itelleni.

Vaikka kuinka olis vaikeeta ja stressiä yms, niin aina on (niin kliseiseltä ku tää kuullostaaki) hyvä miettiä, mikä tänään oli kivaa ja mistä tuli hyvä mieli. Sillä pärjää yllättävän pitkälle.

-Emma