Opiskelijajärjestöjen parissa opitaan olemaan ihmisiksi

Olen vakaasti sitä mieltä, että opiskelijajärjestötoiminta, jos mikä, kasvattaa opiskelijoista aikuisia ihmisiä. Kerronpa lyhykäisesti, että miksi.

Järjestössä ollaan yleensä yhdessä monen muun kanssa ja melko suurella todennäköisyydellä nämä muut ovat hyvin värikäs ryhmä erilaisia ihmisiä eriävine mielipiteineen, näkemyksineen ja ajatuksineen. Tällainen ihmismielten sekametelisoppa on oivallinen liemi, jossa hyvin haudutettuna kypsyy sosiaalisesti nokkelia, joustavia ja yhteistyölahjakkaita ihmisiä tulevaa työelämää ja elämää varten.

The more you give the more you’ll have. Antaminen tekee onnelliseksi – niin on todettu monissa tutkimuksissakin, joihin en nyt laiskuuttani viitsi viitata. Opiskelijajärjestöjen parissa annetaan aikaa, työpanosta, sinnikkyyttä ja välillä jopa pieniä ripauksia mielenterveyttä yhteisen hyvän tähden. Kokouksiin tullaan, vaikka sunnuntaina ja missä kunnossa hyvänsä, jos on jotain tärkeää meneillään. Palkaksi uhrautumisesta saa hyvän mielen, kun esimerkiksi edunvalvonnalliset asiat edistyvät tai ainejärjestön järjestämät bileet osoittautuvat menestykseksi.

Opiskelijajärjestöt ovat myös hyvä keino tutustua vaikuttamisen, vastuun ja vallan lainalaisuuksiin. Opiskelijoiden etuja ajaessa tulevat helposti tutuksi korkeakouluorganisaation ja siihen linkittyvien organisaatioiden eri tasot sekä tapa jakaa vastuuta ja valtaa näiden välillä. Järjestöiden toiminnassa mukana ollessaan ryhtyy väkisinkin miettimään ympärillä tapahtuvia asioita ja niihin vaikuttamista. Vaarana on jopa poliittinen aktivoituminen!

Tulevia ja nykyisiä opiskelijoita kannustaisin osallistumaan ainejärjestöjen toimintaan. Mielestäni erityisen tärkeää olisi kasvattaa opiskelijoita yhteisen hyvän ja yhteisön etuja ajattelevia yksilöitä, jotka pystyvät yltämään katseellaan huomattavasti omaa napansa pidemmälle. Ainejärjestötoiminnassa on kaikki edellytykset sille, joten: Aktivoidutaan ja aletaan vaikuttaa!