Opinnäytekesän sietämätön keveys

Onnekseni tästä kesän- ja auringontäyteisestä toukokuusta löytyi yksi harmaa perjantai-ilta, jonka päätin hyödyntää viimeisten rästiin jääneiden koulutöiden tekemiseen. Kouluvuoden suurimmat projektit ja koitokset ovat takana päin, enää yksi raportti ja blogikirjoitus työn alla. Paitsi ai niin, sitten on se kesäprojekti. Opinnäytetyö.

Päädyin opinnäytetyökurssille puoliksi vahingossa, vaihtoehtona työpestille Inarissa. Ajattelin, että tässä vaiheessa, opintojeni viimeisen vuoden lähestyessä, on syytä panostaa opintoihin seikkailuiden sijaan. Mutta Inari, be aware, minä tulen vielä. Joka tapauksessa, olen viime viikkojen aikana löytänyt itseni rämpimästä käsitteenmäärittelyn suossa ja raahaamasta mennyttä lukuvuottakin painavampia kirjapinoja kodin ja koulun välillä. Opinnäytetyöhön liittyvät ajatukset ovat asettuneet mieleeni ja välillä saatan jopa öisellä vessareissullani harhautua ajattelemaan pianopedagogien työelämätarpeita. Tänään koirani joutui todistamaan, kun sihisin kirosanoja timanttisen tutkimusidean osoittautuessa läpimädäksi. Muutamien tympääntyneiden umpikujatuntien jälkeen koin kuitenkin valaistuksen kävellessäni kauppaan. Näpyttelin briljantit uudet tutkimusideat puhelimeeni, mutta katsotaan vaan, niin nekin menettävät hohtonsa yhden nukutun yön jälkeen. Sitä tietää olevansa luovan prosessin ytimessä, kun huomaa väliin hajoavansa pieniksi epätoivon kappaleiksi ja väliin räjähtelevänsä onnesta, kun palaset aika-ajoin loksahtavat paikoilleen.

Kesäni kuluu siis enemmän tai vähemmän opinnäytteen parissa. Aikatavoitteita on, mutta en kiistä, etteivätkö esimerkiksi sääolosuhteet saattaisi vaikuttaa työni valmistumiseen – en osaa sanoa, toivonko enemmän lämmintä ja aurinkoista vai kylmää ja sateista kesää. Kesän ajalta nostan opintotukea ja lainaa, joten talouteni on kesän ajaksi turvattu. JAMK:lle lähettäisin sellaiset terveiset, että minä fanitan tätä ympärivuotisen opiskelun ihannetta! Kesätöiden ollessa kiven alla ovat useat opiskelijat puuhaa vailla, joten opintojen suorittamisen mahdollisuus tulee todellakin tarpeeseen. Kaiken lisäksi ajatus kesäopinoista on jotenkin leppoisa: lukemista, auringonottoa, kirjoittelua, lisää auringonottoa, jäätelöä, muutama sivu tekstiä, orastavaa hajoilua, lukemista, aggressiivista lukemista, todellista hajoilua, kiroilua, näppäimistön hakkaamista, kiroilua, kaksi jäätelöä lisää, tekstin deletoimista, kiroilua, menetetyn tekstin suremista, pakottava tarve siirtyä terassille käsittelemään menetetystä tekstistä johtuvia haavoja, HUURTEINEN, päivänpaistattelua terassilla, kesäiloa, kesäyötä, hyvää yötä… Vai miten se nyt menikään 😀 Näihin sanoihin päätän vuoteni tässä blogissa ja toivotan runsaalle lukijakunnalle oikein mahtavaa kesää!!