Alkurytinöitä

Aloitin opintoni JAMK:n kuntoutuksen ohjaaja -tutkinto-ohjelmassa virallisesti syksyllä 2015. Olin toki tehnyt avoimen AMK:n kautta opintoja melkein vuoden annoksen, joten ihan kaikki ei ollut uutta ja ihmeellistä. Nyt opiskelupaikka ja tutkinto-oikeus oli kuitenkin varmistunut, ja oli aika ottaa ensiaskeleet uudella polulla.

Tunsin itseni etuoikeutetuksi, kun olin ”vanhana ukkona” päässyt opiskelemaan juuri sitä, mitä olin halunnut. On aika hienoa, kun tässä vaiheessa elämänuraa voi vielä asettaa itselleen uusia ammatillisia tavoitteita ja ryhtyä rakentamaan uutta työuraa. Olin täynnä intoa. Taisin vähän tuntea ylpeyttäkin siitä, että olin päässyt alkuun valitsemallani tiellä.

Opintojen aloituksen yhteydessä piti tehdä käytännön järjestelyjä suuntaan jos toiseenkin. Olin hakenut TE-palveluista mahdollisuutta omaehtoiseen opiskeluun työttömyysetuudella. Toimeentuloasiat askarruttivatkin jo opiskelupaikkaa hakiessa aika lailla, mutta kohdallani ne ratkesivat hyvin. Työttömyysetuudella opiskellessa toimeentulon perustana on työttömyyspäiväraha tai työmarkkinatuki. Itselläni tuo oli peruspäivärahan suuruinen. Työttömyysetuudella opiskelu on työllistymismahdollisuuksia edistävä työvoimaviranomaisen kanssa sovittu toimenpide, jonka ajalta työtön saa päivärahan lisäksi kulukorvausta. Verottoman korvauksen suuruus on 9 euroa arkipäivältä, jos opiskelupaikan ja kodin välimatka on alle 80 kilometria ja 18 euroa arkipäivältä, jos välimatka on tätä pidempi. Omalla kohdallani matka kotirappusilta Jyväskylään on reilut sata kilometriä, joten kulukorvaus on edellä mainituista tuo korkeampi. Soitto Kelaan varmisti sen, että kulukorvausta maksetaan myös monimuoto-opiskelijalle viideltä päivältä viikossa, vaikka fyysisesti opiskelupaikalla ei päivittäin (eikä edes viikoittain) käydäkään. Kulukorvaus on merkittävä lisä pieneen päivärahaan ja mahdollistaa sen, että opintoihin voi panostaa täysillä. Korvausta maksetaan enintään 24 kuukautta ja sen saamisen ehtona on, että opintoja kertyy vähintään viiden opintopisteen verran kuukaudessa – siis 60 opintopistettä vuodessa – koko opintojen ajan.

Kun toimeentuloasiat oli järjestelty ja opiskelupaikka otettu vastaan, alkoi huomio siirtyä itse asiaan. Opinnot alkoivat orientaatiopäivillä, joiden aikana käytiin läpi opiskeluun liittyviä käytännön asioita ja opeteltiin ”talon tavoille”. Orientaatiopäivillä tapasin myös oman ryhmäni ensimmäistä kertaa. Alusta asti porukka tuntui hyvältä ja mukavalta. Joukkoon oli valikoitunut mukavan sekalaisen seurakunta eri ikäisiä ja erilaisista taustoista tulleita persoonia. Jotkut olivat tehneet alalla töitä vuosikausia. Jotkut olivat työskennelleet ihan muualla ja olivat nyt lähteneet alanvaihtajina etsimään uutta polkua työuralleen. Lähes kaikki asuivat kaukana Jyväskylästä, joten maantieteellisestikin oltiin aika hajallaan. Elämänkokemusta ja työhistoriaa porukasta löytyi monelta kantilta ja paljon. Tämä tulisi varmasti olemaan rikkaus, kun opintoihin liittyviä asioita alettaisiin toden teolla pohtimaan.

Opintojen alkuvaiheeseen kuuluu oleellisesti oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatiminen. Kun taustat ja elämäntilanteet ovat erilaiset, ovat jokaisen polutkin omanlaisiaan. Jotkut saavat alkuvaiheen opinnoista merkittävässä määrin hyväksilukuja työkokemuksen tai tehtyjen opintojen perusteella. Jotkut opiskelevat täysipäiväisesti kun taas toiset käyvät kokoaikaisesti työssä. Jokaisella on omat tavoitteet, resurssit ja mahdollisuudet, ja nämä vaikuttavat siihen, mitä opintoja ja minkälaisella vauhdilla itse kukin ahkeroi.

Myös ensimmäiset ihan oikeat opintojaksot käynnistyivät heti orientaatiopäivien jälkeen. Monelle voi alkuvaiheessa tulla yllätyksenäkin se, minkälaisen työmäärän opiskelu vaatii. Monimuoto-opiskelu ei todellakaan ole mitään vasemmalla kädellä tehtävää kirjekurssin suorittamista, vaan täysipäiväistä opiskelua. Opintojen sisältö ja osaamisvaatimukset ovat täsmälleen samat kuin päiväopiskelijoillakin. Kun opintoja suoritetaan pääosin kotona oman työpöydän ääressä, on alusta asti tärkeää, että jokainen löytää oman tapansa opiskella ja edetä asioissa. Uuden päivärytmin löytyminen ja opintojen sovittaminen arkeen ottaa alussa aikansa.

Joka tapauksessa opiskelijaelämä käynnistyi vauhdilla ja hyvin. Intoa oli vaikka muille jakaa, eikä jaksaminen tuottanut kovinkaan suurta tuskaa, vaikka läppärin kanssa tuli seurusteltua pitkää päivää niin arkisin kuin viikonloppuisinkin. Ajoittain oma aika ja lepo meinasi unohtua, kun kädet tuntuivat juurtuvan näppäimistöön kiinni. Iso apu ja tuki alkuvaiheen ihmettelyssä tuli omalta tutor-opettajalta. On iso asia, että JAMK:n henkilökunta on aidosti tukemassa ja auttamassa silloin, kun apua tarvitaan. Myös vertaistutoreina toimivat vuotta aikaisemmin opintonsa aloittaneet opiskelijat ovat matkan alkuvaiheessa arvokas apu. Monien asioiden kohdalla kanssakäyminen toisen opiskelijan kanssa on luontevaa, helppoa ja mutkatonta. Erityisen tärkeäksi koen henkilökunnan ja vertaistutoreiden tuen monimuoto-opintoja aloittaville. Monimuoto-opiskelijathan eivät näe oman ryhmänsä kohtalontovereita kovinkaan usein, minkä vuoksi ryhmääntyminen kestää aikansa ja keskinäinen kanssakäyminen on alkuun varsin vähäistä. Tästä monimuoto-opiskelijan arjen ihanuudesta lisää tuonnempana.

Nyt kun reilu vuosi tämän polun tallaamista on takana, olen edelleen hyvillä mielin. Into ei ole kadonnut, eikä eteen ole tullut ylipääsemättömiä esteitä. Homma etenee askel askeleelta kohti maalia.

Talvi tekee tuloaan ihan ennen aikojaan. Eletään marraskuun alkupäiviä, ja pakkanen on paukkunut toisella kymmenellä jo tovin. Järvi on jämähtänyt jäähän ja ensimmäisiä lumitöitäkin pitäisi alkaa ahkeroimaan. Mutta katsotaan sitä sitten illemmalla… Ensin pitää tehdä vähän kirjallisia askareita ja lueskella huomiseen tenttiin… 🙂