Monimuotoelämän opettelua
Monimuoto-opiskelu on yleistynyt ja yleistyy edelleen. Opintojen suorittaminen monimuotona on sekoitus verkko-opintoja, itsenäistä opiskelua ja ryhmätyöskentelyä verkossa ja/tai ”livenä sekä kontaktipäiviä Jyväskylässä. Monimuoto-opiskelun etuna on opintojen joustavuus. Opiskelu ei edellytä asumista opiskelupaikkakunnalla, vaan homma onnistuu kotoa käsin. Toki Jyväskyässäkin joutuu ajoittain käymään – välillä yöpymäänkin, mutta pääsääntöisesti opinnot onnistuvat pitkienkin välimatkojen päästä. Myöskään lukujärjestystä ei ole, joten opiskella voi silloin kun se itselle sopii. Jotkut heräävät aamulla anivarhain, kun taas toiset ovat terävimmillään yön hiljaisina hetkinä. Monimuoto-opiskelu onnistuu myös perheellisiltä ja jopa kokopäivätyön ohessa – ainakin osittain. Toki monimuoto-opiskelijakin joutuu ajoittain aikataulujaan sovittelemaan pakollisten kontaktipäivien ja lähiopetuksen sekä verkossa toteutettavien webinaarien vuoksi. Mutta kokonaisuudessaan monimuoto-opiskelu eroaa perinteisestä ”koululais”elämästä varsin radikaalisti. Monimuoto-opetus mahdollistaa tutkintoon tähtäävän opiskelun monelle, jolle tähän ei muuten olisi mahdollisuutta työ-, perhe- tai taloustilanteen vuoksi.
Pieni varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan. Joillakin saattaa olla mielikuva, että opiskelu olisi normaalia helpompaa tai vähemmän vaativaa, kun ei tarvitse istua luennoilla ja olla täysipäiväisesti läsnä kampuksella. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Monimuoto-opintoina suoritettava tutkinto on laajuudeltaan, rakenteeltaan ja sisällöltään täysin samanlainen, kuin vastaavaan tutkintoon tähtäävät päiväopinnot. 210 opintopisteen laajuiset opinnot tavoiteajassa (3,5 vuotta) edellyttävät täysipäiväistä opiskelua vastaavaa työmäärää. 30 opintopisteen suorittaminen lukukaudessa (3,5 vuotta = 7 lukukautta; 210 op / 7 = 30 op) tarkoittaa keskimäärin reilun 800 tunnin työtä (1 op vastaa keskimäärin 27 tunnin työpanosta) – siis kahtakymmentä täyttä työviikkoa lukukaudessa. Todellinen ajankäyttö määräytyy sitten tietenkin yksilökohtaisesti. Ajan tarve riippuu opiskelutavoista, oppimiskyvystä ja -tyylistä, ATK- ja tiedonhakutaidoista sekä mm. siitä, kuinka korkealle riman itselleen asettaa. Yhdelle voi riittää se, että opintojaksot saa nipin napin suoritettua kuivin sukin, kun taas toinen haluaa kaikessa ottaa hommasta kaiken irti ja vieläpä saada hyviä arvosanoja ja arvioita. Joka tapauksessa monimuoto-opiskelu vaatii hyvää ajankäytön suunnittelua, itsekuria ja tiettyä sinnikkyyttäkin. Jotkut opiskelukavereistani ovat perheellisiä ihmisiä ja ovat silti olleet opintojen aikana koko ajan työelämässä. Hurjimmat tahkoavat silti opintopisteitä hurjalla tahdilla. Nostan hattua – korkealle. Itse olen opiskellut käytännössä koko ajan täysipäiväisesti, ja silti urakka on ajoittain tuntunut työläältä. Olen varsin huono keskittymään ja hidas lukemaan. Toisaalta nautin siitä, kun saan uppoutua ja syventyä asioihin. Usein suota tulee kuokittua paljon syvemmälle, kuin mitä tarvis vaatisi. Käytän opiskeluun taatusti keskimääräistä enemmän aikaa – mutta useimmiten nautin siitä, mitä teen.
Ajankäyttö on siis yksi keskeisistä monimuoto-opiskelun haasteista. Opiskelu on joustavaa ja aikatauluihin ja opiskelun tahtiin voi itse vaikuttaa. Kuitenkin opiskelun ja perhe-elämän, työn ja muiden arkisten puuhien yhteen sovittamisessa on oma hommansa. Kuten edellä totesin, jotkut puskevat urakan läpi käyden koko opintojen ajan kokopäivätyössä ja hoitaen vielä perheensäkin lasten harrastuksineen kaikkineen. Opintojen rahoituksenkin näkökulmasta mahdollisuus opiskeluun työn ohessa on tietenkin hieno asia. Useimpien kohdalla on kuitenkin todennäköistä, että ainakin jossain vaiheessa opintovapaan tai lyhennetyn työajan mahdollisuutta joutuu pohtimaan. Monimuotonakin amk-tutkinnon suorittaminen on viranomaistenkin silmin kokopäivätoimista hommaa, joten varteenotettava vaihtoehto on myös täyspäiväinen opiskelu opintotuen, aikuiskoulutustuen tai työttömyysetuuden turvin.
Monimuoto-opiskelu on myös ajoittain varsin yksinäistä hommaa. Kun leijonanosa opinnoista tapahtuu verkossa tai itsenäisesti työskennellen, pitää omassa ”tutkijankammiossa” työpöydän ääressä kirjojen, nettilähteiden ja netissä olevien oppimisympäristöjen seurassa viihtyä. Tärkeää on oppia verkostoitumaan ja ryhmäytymään kohtalontovereiden (opiskelukavereiden) kanssa – mieluummin varhain kuin myöhään. Verkko-opinnot, joita monimuoto-opiskeluun sisältyy paljon, edellyttävät tietenkin tietoteknisiä taitoja sekä toimivaa internet-yhteyttä. Taidot tietysti kehittyvät matkan varrella, mutta varsinkin opintojen alussa on iso helpotus, jos perusasiat ovat hallussa. Office-paketti (jonka opiskelijat saavat opintojen ajaksi veloituksetta käyttöönsä) on ahkerassa käytössä Wordeineen, Exceleineen ja Power Pointeineen. Ryhmätyöpalaverit hoituvat skypettäen ja webinaari eli nettiluennot pyörivät Adobe Connect Pro -istunnoissa. Viestinnässä opetushenkilöstön ja opiskelijoiden välillä sähköposti ja Yammer käyvät kuumina. Opiskelijoiden keskinäisessä viestimisessä edellisten lisäksi myös somen areenat, kuten Facebook-ryhmät ja WhatsApp ovat tärkeitä välineitä. Monimuoto-opiskelijoilla kun ei juuri niitä arkisia yhteisiä kahvitteluu ja lounastaukoihin liittyviä face to face -tilaisuuksia ole.
Kaiken kaikkiaan monimuoto-opiskelu on melko lailla erilainen maailma, kuin se perinteinen mielikuva opiskelijasta istumassa luennoilla kahdeksasta neljään, pänttäämässä kirjaston nurkassa kirjakasan keskellä tentteihin ja ahertamassa kavereiden kanssa ryhmätöitä saman pyöreän pöydän ääressä. Useimpien kohdalla opintojen alkuvaiheessa on paljon uutta opeteltavaa päivärytmistä tietoteknisiin härpäkkeisiin. Itselläni asiaa auttoi se, että olin tehnyt varsin mukavan läjän opintoja JAMK:n avoimessa ammattikorkeakoulussa jo ennen kuin tulin valituksi ja pääsin varsinaisen tutkinto-opiskelun aloittamaan. Kun on etukäteen vähän kokeillut, mitä homma on käytännössä, ei isoja yllätyksiä juurikaan tule.
Tämän ehkä kauhukuviltakin vaikuttavan maalailun jälkeen lienee paikallaan muutama lohdutuksen ja rohkaisun sana. Olen hidas lukemaan ja huono keskittymään. Oma ajankäyttö on välillä vähän niin ja näin. Ajatukset harhailevat ja välillä tuntuu, että mistään ei saa mitään tolkkua, kun asioita pyörii työpöydällä ja mielessä päällekkäin ja rinnakkain ristiin rastiin. Olen myös dead line -ihminen. Tongin ja pyörittelen asioita, enkä oikein meinaa saada valmista aikaan. Paitsi sitten, kun tehtävien palautuspäivät alkavat olla lähellä. Usein tulee melkoinen stressi, kiire ja suoranainen paniikki. Mutta toisaalta sitten, kun on kiire, myös tapahtuu. Myöskään en todellakaan ole koskaan ollut se koululuokan välkky oppilas. Koulun penkissä istuminen ei ole oikein koskaan ollut lempilajini (vaikka olen matkan varrella vuosikaudet tehnyt koulumaailmassa töitäkin). Kaikesta tästä huolimatta olen kyennyt ahkeroimaan opintojani hyvää vauhtia. Olen ahertanut ja istunut läppäriäni näpytellen usein varsin pitkää päivää. Jälki on ollut sen mukaista. Kun olen ollut valmis panostamaan ja laittamaan itseni likoon, olen menestynyt opinnoissa mukavasti.
Niin – opiskelu ammattikorkeakoulussa on työlästä ja haastavaa – vaativaakin. Amk-tutkinnon suorittaminen monimuoto-opintoina on kova urakka. Kuitenkin – jos oma halu ja motivaatio ovat kohdallaan, ei ylipääsemättömiä esteitä ole olemassakaan. Positiivisella ja päättäväisellä asenteella ja sinnikkäällä työllä homma hoituu varmasti. Tämä on se polku, jolle olen halunnut astua. Tämä on polku, joka kaikkine mutkineen, lätäköineen ja kivikoineen kannattaa kulkea. Opiskelu on vaatinut paljon, mutta ehdottomasti antanut vielä enemmän.
Terhikki
Huh, tuli ihan kylmät väreet, positiivisessä mielessä, niin samanmoisia omat ajatukseni ylemmän korkeakouluopintojeni tekemisen suhteen. Olen varmasti opiskeluominaisuuksiltani tismalleen samoista geeneistä rakennettu. Kaksi kolmasosaa opinnoista on takana ja keväällä 2017 pitäisi olla valmista. Verkostoitumisen ja kannustajien merkitystä ei voi liikaa korostaa, ilman tukijoukkoja en olisi pärjännyt, jaksanut, edennyt. Nyt pystypeukaloita meille kaikille, siis kaikilla tavoilla opiskeleville aikuisihmisille ja myös nuorille. Kyllä me selvitään, kunhan tahto pysyy asiassa mukana!
Pirjo W.
Hyvä kirjoitus, Kimmo