Hoppu ja kiire? Vai onko sittenkään? Monimuotoisia ajatuksia

Monimuotoisen opiskelijan arki on melko yksinäistä opiskelua, koska opiskelu on paljolti kotona yksin kouluhommien kanssa pakertamista. Kuitenkin oma ryhmäni ainakin on kokenut tärkeäksi verkostoitumisen, tavalla tai toisella… Olemme löytäneet kanavaksi käydä keskustelua erilaisin sosiaalisen median voimin. Tämä tuo paljon tukea ja apua opiskeluiden pähkimiseen, mutta ryhmä voi tuoda myös painetta…

Monimuotoisessa ryhmässä opiskelijoiden elämäntilanteiden ja iän kirjo on laaja. Toiset käyttävät kaiken aikansa opintoihin, toiset opiskeluiden ohella töihin (vai toisinpäin), toisilla lapset ja muu arki vievät arjesta. Tästä syystä monimuotoisessa opiskelussa opinnot katsotaan jokaiselle sopivaksi ja joustavaksi. Vaikka opintoja suorittaa tällä tavalla vain itselleen, tuo keskustelut opintopisteiden määristä ja valmistumisen ajankohdista painetta. Omat opintoni ovat menossa juuri aikataulun mukaisesti, mutta muiden nopea tahti saa aikaan ahdistusta.
”Pitäisikö minunkin, otanko lisäkursseja jotta saan muut kiinni? Olenko minä huonompi kun en kykene vastaavaan..?”
Päivinä jolloin tällainen levy alkaa soimaan päässä hiljennän keskustelut puhelimesta. Luotan JAMK:n opettajiin, jotka tukevat ja puskevat eteenpäin opinnoissa jos näyttää etten pysty odotettuun. Taon itselleni että opiskelen vain itselleni, enkä hyödytä ketään polttamalla itseäni liialla kiirehtimisellä. Koska itse aherran arkea yksin työn ja kahden koiran kanssa (toisen omaten vielä spesiaali tarpeet), koen että elämässä on pakko olla välillä muutakin kuin vain opiskelua ja työtä. ON pakko irroittaa pää välillä tietokoneen ruudusta.

Näihin ajatuksiin. Peace out!