Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Tag Archives: kvalitatiivinen tutkimus

Preesens, imperfekti, minä-muoto vai passiivi?

Mietin sellaista että voinko kaikkialla muualla käyttää passiivia+imperfektiä mutta sitten pohdinnassa minä-muotoa (esim. ”kyselyä päädyttiin lähettämään” sen sijaan että kirjoittaisin ”päädyin lähettämään kyselyä”)? Vai pitääkö valita jompi kumpi jota sitten käytetään läpi työn (paitsi tiivistelmässä aina se passiivi+imperfekti)?

 

Vastaus:

Minulla on tunne, että vastaan tähän kysymykseen vähän väliä. Mutta ilmeisesti niin ei olekaan.

Tiivistelmä tosiaan on helppo nakki. Siinä käytetään passiivia ja imperfektiä.

Aika- ja persoonamuodot herättävät melkoisia intohimon leiskahduksia. Yksi koulukunta vannoo passiivin ja imperfektin nimeen, toinen koulukunta sallii useampia tapoja.

Oikea vastaus kysymykseesi onkin: Kysy ohjaajaltasi, miten sinun on toimittava.

Siteeraan kuitenkin tähän pätkiä Tutki ja kirjoita -kirjasta (Hirsjärvi ym. 2010, 257, 269, 276, 313–314). Josko ne auttaisivat keskusteluissa. Aikamuodolla voi kertoa mm. sen, onko samaa mieltä kuin referoitava tutkimus.

Aikamuotojen vaihtelu samassa tutkimuksessa:

  • ”Johdannon eri osuuksissa aikamuoto vaihtelee luonnostaan. Tutkimuksen tarkoitus voidaan ilmaista joko preesesillä riippuen siitä, viitataanko selosteeseen (Tässä tutkimuksessa selvitetään – – ) vai tehtyyn tutkimukseen (Tässä tutkimusessa selvitettiin – -).”
  • ”Aiempia tutkimuksia referoitaessa aikamuoto vaihtelee muun muassa sen mukaan, mikä on kirjoittajan asenne referoituihin ja arvioituihin tutkimustuloksiin.”
  • Pohdinta/johtopäätökset-luku: ”Aikamuotona on yleensä imperfekti silloin kun viitataan tutkimuksen tarkoitukseen, hypoteeseihin, tutkimuksen vaiheisiin ja tärkeimpiin – – oman tutkimuksen tuloksiin, mutta preeses silloin kun pohditaan selityksiä, arvioidaan tulosten yleistettävyyttä tai seurauksia ja kun verrataan tuloksia aiempiin tuloksiin sekä esitellään sovellusmahdollisuuksia”.

Preesensin käyttö:

  • ”Jos preesensiä käytetään referoitaessa jonkun toisen ajatuksia, luodaan vaikutelma, että kirjoittaja hyväksyy lähteensä ajatuksen.”
  • Preesens ”soveltuu termien selityksiin, yleisluonteisiin väittämiin tai määritelmiin, joilla on jatkuva ja yleinen pätevyys; samoin se soveltuu esimerkiksi teorian esittelyyn ja teoriasta johdettuihin väittämiin ja oletuksin sekä taulukoihin, kuvioihin yms. viittaamiseen ja tutkimustulosten ja päätelmien esittämiseen”.
  • ”Laadullisen tutkimuksen kuvauksessa pääasiallisena aikamuotona on preesens – -.”

Imperfektin käyttö:

  • ”Imperfektiä käytetään viitattaessa – – aiemmin julkaistuihin – – tutkimuksiin – -, oman tutkimuksen kulkuun (= mitä ja miten tehtiin) sekä – – omiin ja muiden (erityis)tuloksiin”.
  • ”Imperfektin käytölle on siis tyypillistä eräänlaien spesifisyys, tiettyys, yksittäisyys. Kirjoittaja vain toteaa tutkijan ajatuksen mutta ei aikamuodolla ota kantaa sen paikkansapitävyyteen.”

Passiivin käyttö:

  • Passiivilla ilmaistaan ”yleispäteviä totuuksia ja yleisesti tunnettua tietoa, joten kirjoittajan pitää osoittaa lukijalle, milloin hän puhuu passiivissa itsestään, milloin käyttää passiivia muussa tarkoituksessa.
  • Passiivin käyttö ei ”tee tutkimuksesta sen tieteellisempää; tällä tavoin etäännytetty ilmaisu on usein jäykkää ja mutkikasta ja siten helposti epätarkkaa”.
  • Passiivi on käytössä usein turvallisempi kuin minä-muoto, sillä ”häiritsemätön minä-muodon käyttö vaatii kirjoittajalta hyvää tyylitajua” ja koska ”minä-muodossa tekstistä tulee helposti kertomus, monet ovat edelleen sitä mieltä, että hyvä tieteellinen teksti ei tarvitse ensimmäistä persoonaa”.
  • Passiivia voi vanhaan tapaan käyttää ”ainakin niissä yhteyksissä, joissa sitä ei voi pitää harhaanojohtavana tai se ei aiheuta epäselvyyksiä”.

Minä-muodon käyttö:

  • Tutkimusotteet monipuolistuvat ja minä-muotoa puolustetaan sillä, että ”kirjoittaja on vastuussa tekemistään valinnoista ja ratkaisuista. Tämän vastuullisuutensa hän näyttää sillä, että ei mene kömpelön persoonattomuutta tavoittelevan ilmaisun taakse.”
  • ”Nyrkkisääntönä voi silti pitää sitä, että kirjoittaja ei tarpeettomasti tuo itseään lukijan ja asian väliin.” Sen vuoksi sananvalinnan on oltava neutraalia, konkreettia, objektiivista (ei-emotionaalista) ja asiallisen erittelevää. Tunneilmaisut tai elämäkerralliset kuvaukset eivät kuulu tieteen kieleen.
  • ”Johdanto esittelee useita kirjoittajan ratkaisuja, valintoja ja sitoumuksia, joten yksikön ensimmäinen persoona on esimerkiksi näkökulman ja menetelmien perusteluissa luonnollinen – kirjoittaja ottaa vastuun eikä piiloudu passiivin epämääräisen persoonan taakse” (ks. myös Luukka 2002, 21)
  • ”Laadullisen tutkimuksen kuvauksessa pääasiallisena – – on – – persoonana yksikön ensimmäinen persoona varsinkin sellaisissa kohdissa, joissa kirjoittaja kertoo, miten hän teki tutkimuksen” (ks. myös Alasuutari 1993, 252–254).

 

Lähteet

Alasuutari, P. 1993. Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2010. 15. – 16. p. Helsinki: Tammi.

Luukka, M.-R. 2002. Mikä tekee tekstistä tieteellisen? Teoksessa Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino.

 

Haastattelu-lomakkeen pohja?

Olemme tekemässä haastattelulomaketta opparia varten. Onko siihen jokin JAMKin oma pohja, jota tulee käyttää ja mistä sen saa?

Vastaus:

Ei hajuakaan haastattelulomake-pohjista, joten käännyin yksiköiden opinnäytetyöryhmien vetäjien ja muiden asiasta tietävien puoleen.

Haastattelupohjia ei yleensä ole, koska haastattelut voivat olla hyvin erilaisia: avoimia, teemahaastatteluja, strukturoituja jne.

Tutkimus- tai haastattelulomakkeen kysymysten ja sisällön laatiminen on siis osa tutkimustyötä. Liian valmis mallipohja mallikysymyksineen saattaisi ohjata liikaa valmiiseen muottiin, jolloin itse tutkimus jäisi kakkossijalle.

Kanasen Jorman täsmennys:

Jos on kvantti, niin lomake on aina tapauskohtainen. Kvantti tarkoittaa tässä face-to-face-haastattelua lomakkeella eli se on surveyn yksi toteutusmuoto.

Jos kyseessä on teemahaastattelu, niin siitä on yleinen mallirunko olemassa. Mallissa esitellään struktuuri, mutta teemathan vaihtelevat jokaisessa laadullisessa tutkimuksessa.

Mallirunko löytyy mm. seuraavista Jorman kirjoista: Etnografia opinnäytetyönä TAI Laadullinen tutkimus opinnäytetyönä TAI Netnografia: miten kirjoitan netnografisen opinnäytetyön.

Mallipohja kirjeelle

Mahdollisesti tarkoitattekin JAMKin logoilla varustettua brändin mukaista mallipohjaa? Sellaista, johon voi laatia kysymyksiä ja jonka voi halutessaan lähettää esimerkiksi perinteisenä kirjekyselynä.

Siis samanlaista pohjaa kuin JAMKin henkilökunnalla on käytettävissä. Siinähän ovat asemoinnit, logot ja fontit valmiina. Ja joka näyttää siistiltä, hienolta ja ammattimaiselta. Onko sellaista tarjolla opiskelijoillemme?

Ilmeisesti ei ole. Näin olen päätellyt, kun olen käynyt sähköpostikeskusteluja markkinointiväen ja vähän muidenkin kanssa.

Opinnäytetyöprosessiin liittyviä lomakkeita kehitetään kuitenkin koko ajan. Ehkäpä tämäkin asia otetaan käsittelyyn jossain vaiheessa.

Lopuksi

Kysymyksen esittäjät saivat opelta apua tässä asiassa ennen kuin ehdin meilata heille vastauksen. Molempi parempi.

 

KvaliMOTV ja toissijainen lähde

Kuinka merkitsisimme oppariimme oikein seuraavan viitteen. KvaliMOTV:n nettisivustolla oli tiukka ohjeistus, kuinka tekstiä saa lainata ja viitata. Olen laittanut lähdeviittauksen heidän ohjeensa mukaan. Voiko se jäädä sellaisena myös JAMK:n työhömme?

En saanut käsiini Tuomen ja Sarajärven teosta, joten se on periaatteessa toissijainen lähde. Osaisitko auttaa?

Sisällönanalyysissa tarkastelimme tekstimuotoon litteroitua teemahaastattelun aineistoa eritellen ja yhtäläisyyksiä etsien; näin muodostimme tutkittavasta ilmiöstä tiivistetyn kuvauksen. Analyysin ”tulokset” kytkimme laajempaan kontekstiin (MOHO) ja aihetta koskeviin muihin tutkimustuloksiin. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 105.)

Vastaus:

Mitä ohjetta käytetään?

JAMKin opinnäytetöissä käytetään JAMKin raportointiohjetta. Eli KvaliMOTV:n mukainen lähdeviite on muutettava JAMKin mukaiseksi.

Maailmassa on useita kymmeniä, jopa satoja erilaisia viittaustyylejä. Lähes joka tutkimusfirmalla omansa. Niissä on kuitenkin paljon samaa, joten lähdeviitteen voi usein helposti ”siivota” tai muotoilla JAMKin tyylin mukaiseksi.

Tekstiviite ja lähdeviite KvaliMOTV:n sivuun

Kyseiseen lähteeseen viitataan useilla eri KvaliMOTV:n sivuilla. En tiedä, millä sivulla olette olleet. Mutta otan nyt esimerkiksi luvun 7.3.2 Sisällönanalyysi, koska se on tuossa tekstinpätkässänne mainittu.

Luvun kirjoittajia ovat Saaranen-Kauppinen & Puusniekka.

KvaliMOTV:n viittausohje kyseiseen sivuun/lukuun on:

Tekstiviite: (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006)

Lähdeviite:
Anita Saaranen-Kauppinen & Anna Puusniekka. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. <http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/>. (Viitattu pp.kk.vvvv.)

JAMKin ohjeen mukainen tekstiviite on juuri sama kuin edellä: (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006).

Jos haluaa olla täsmällisempi, voi sen tehdä näinkin: (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006, luku 7.3.2).

Itse suosin viimeksi mainittua. Lähdeviite-standardi (5989, 26) sanoo, että ”Jos viittaus koskee tietolähteen tiettyjä osia, niiden sijainti tietolähteessä (esim. sivunumero tai -numerot) merkitään sulkeissa vuosiluvun perään”.

JAMKin ohjeen mukainen lähdeviite lähdeluettelossa:
Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 11.11.2014. Http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/.

Miten viitata toissijaiseen lähteeseen?

Sitten kysymyksessä oli vielä tuo ongelma, että viitatakko alkuperäiseen vai toissijaiseen lähteeseen.

Tuomi & Sarajärvi on siis alkuperäislähde. Saaranen-Kauppinen & Puusniekka viittaavat siihen.

JAMKin raportointiohje sanoo tästä asiasta näin: ”Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty.”

Tekstiänne pitää siis muuttaa hieman. Olisiko tämä kohtuullinen ratkaisu:

Teimme sisällönanalyysin Tuomen ja Sarajärven (2002, 105) mukaisesti (ks. Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006, luku 7.3.2). Tarkastelimme tekstimuotoon litteroitua teemahaastattelun aineistoa eritellen ja yhtäläisyyksiä etsien; näin muodostimme tutkittavasta ilmiöstä tiivistetyn kuvauksen. Analyysin ”tulokset” kytkimme laajempaan kontekstiin (MOHO) ja aihetta koskeviin muihin tutkimustuloksiin.

Kun tekstissä ei viitata tutkimusoppaisiin

Olen lukenut / käyttänyt noita tutkimuskirjoja, esim. ”opinnäytetyön kirjoittamisen käytännön opas” ja ”Laadullisen tutkimuksen perusteet” ja merkinnyt ne lähdeluetteloon. En kuitenkaan missään tekstissä viittaa niihin, kun niistä nyt on katsottu esim. opparin runko. Olenko siis tehnyt tämän oikein?

Vastaus:

Kysymys tuli minulle opon kautta.

Lähdeluetteloon merkitään vain ne lähteet, joihin on tekstissä viitattu.

Aika usein tutkimusmenetelmäkirjallisuutta luetaan enemmän, kuin mitä lähdeluettelossa ilmoitetaan.

Jos opiskelija haluaa kuitenkin osoittaa, että hän on lukenut kyseiset kirjat, hänen on keksittävä opparista sopiva tekstikohta tai -kohdat, joissa hän voi viitata kyseisiin julkaisuihin. Tai kirjoitettava joku lisävirke sopivaan kohtaan. Nimenomaan sopivaan, jotta lukija ei hämmästy yllättävää ajatushyppyä.

Viittaus KvaliMOTViin

Miten KvaliMOTVin viittaukset tehdään, jos otetaan tietoa usean eri otsikon alta. Merkitäänkö lähdeluetteloon a) vain kerran KvaliMOTV vai b) laitetaanko aina uusi eri otsikon kanssa? Esim. jos ollaan otettu ”teemoittelu”  otsikon alta ja sitten ”sisällön analyysi” otsikon alta..

Vastaus:
Kun klikkaan JAMKin Nellissä KvaliMOTV-rivissä olevaa i-kuvaketta (informaatio-kuvaketta), saan selityksen, että ”KvaliMOTV on kaikille avoin kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien verkko-oppikirja”. Sen on kustantanut Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Tämän selityksen perusteella viittaisin vain yhteen kirjaan. I-kuvakkeen tekstin on muotoillut kirjaston työntekijä.

Mutta kun klikkaan KvaliMOTVin sivuille saan hieman erilaisen kuvauksen: ”KvaliMOTV on kaikille avoin kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien oppimisympäristö. Sitä saa käyttää vapaasti opetus- ja opiskelutarkoituksiin.” Tämän kuvauksen perusteella pitäisikin viitata KvaliMOTVin eri osioihin. Eli silloin uusi osio ja otsikko tarkoittaisi uutta lähdeviitettä.

Kumpiko näistä tavoista on järkevämpi?

Kävin kurkkaamassa, mitä oppimisympäristö itse suosittelee. Sivuston oma viittausohje oli vähän sekava, koska se antoi esimerkin sekä kirjoittajien nimillä tehdystä lähdemerkinnästä tyyliin ”(Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006)” ja toisaalta sivuston nimen mukaisesta lähdemerkinnästä tyyliin ”(KvaliMOTV 2006)”. En ihmettele, että opiskelijoilla(kin) on pulmia lähdemerkintöjen kanssa.

JAMKissa on tehty päätös mahdollisimman yksinkertaisesta lähdemerkinnästä. Sen takia standardien suosittelemia hakasulkeita ja kaikenmaailman väkäsiä ei tarvitse ilmoittaa.

Tässä ohjeeni:

  • tekstiviite kuten sivustokin suosittelee: ”Tekstin sisällä KvaliMOTV-sivustoon viitataan tekijöiden nimillä (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006).”
  • lähdeluettelossa näin: Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu pp.kk.vvvv. Http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/.

Huomatkaa kuitenkin, että Saaranen-Kauppinen ja Puusniekka eivät ole kirjoittaneet kaikkia lukuja! Tarkistakaa sen takia, onko luvun alussa copyright-merkintää (©). Esimerkiksi luvun 5.1. alussa on näin:

5.1 Fenomenografia
© Riitta Rissanen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Silloin lähdemerkintä tehdäänkin näin:

  • tekstiin: (Rissanen 2006)
  • lähdeluetteloon: Rissanen, R. 2006. Fenomenografia. Teoksessa A. Saaranen-Kauppinen & A. Puusniekka. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere:  Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu pp.kk.vvvv. Http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/.

Vastaukseni on siis b, jos luvulla on eri kirjoittaja(t) kuin Saaranen-Kauppinen & Puusniekka. Muissa tapauksissa riittää, että ilmoittaa lähteen Saaranen-Kauppisena & Puusniekkana.

Myös luvun numeron (yllä olevassa esimerkissa 5.1) voi halutessaan ilmoittaa kustantajan jälkeen, ennen viittauspäivämäärää.