Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Tag Archives: toissijaiset lähteet

Tutkimusoppaat ja liuta toissijaisia lähteitä

Minulla on käytössä useampikin koulun suosittelema laadullisen tutkimuksen menetelmäkirjallisuuden teos, jotka on lueteltu Optimassa. Jokainen näistä kuitenkin pohjautuu lukemattomiin aikaisempiin teoksiin. Koulun opinnäytetyön raportointiohjeiden mukaan tekstiviitteet tulee merkintä niin, että silloin viitataan toissijaiseen lähteeseen… 

Esimerkki:

Grayn (2017, 251) mukaan Creswell (2013) ja Maxwell (2013) toteavat, että laadullisen tutkimuksen analyysissä teemat muodostuvat toistuvista ilmiöistä. 

No näin kauan menee ok. Mutta kun kirjassa on sivuja reilut 700, poimin tärkeimmät asiat sieltä täältä, tulee ongelma. MITEN VIITATAAN?

Ohjeen mukaan se menisi näin: 

Grayn (2017, 251) mukaan Creswell (2013) ja Maxwell toteavat, että laadullisessa tutkimuksen analyysissä teemat muodostuvat toistuvista ilmiöistä. Grayn (2017, 269) mukaan Jirwe (2011) kuvailee laadullisen aineiston analyysin luovaksi, haastavaksi, aikaavieväksi ja kalliiksi. Grayn (2017, 269) mukaan Streubert & Carpenter (2011) mukaan kokemattomat tutkijat voivat tuntea epävarmuutta, koska kokevat prosessin epäselväksi ja monitulkintaiseksi. Grayn (2017, 270) mukaan Patton (2015) kuvaa aineiston tulevan tutuksi lukemalla ja synventymällä siihen useita kertoja. Grayn (2017, 271) mukaan Miles ym. (2014) selittää, että aineiston koodaamisen avulla tutkija voi tutkia esiintyviä ilmiöitä.

–> Tässä menee ensinnäkin ikä, järki ja terveys. Toiseksi tuo ei ole loogista, sujuvaa eikä ammattimaista tekstiä. Tuon kun lukee, ei jää mieleen mitä siinä oikeastaan edes sanottiin. 

Miten tässä toimitaan? Viitataanko metodikirjallisuudessa vain tähän kirjoittajaan (pääteos) vai millä tavoin?

Opettaja suositteli ottamaan vain muutaman lähteen, joilla todella on merkitystä, ja silloin toissijainen viittaaminen vähenee. Sain opettajalta neuvoksi mennä päälähteeseen.

Noh, jos tästä lähtisin etsimään alkuperäisen lähteen, löytäisin sieltä varmasti uudet 20 viittausta. Joista viittaukset taas vanhempiin teoksiin. Suo on loputon. Ei taida tutkimusmenetelmältä yhtä ainutta ”keksijää” ja alkuperäisteosta löytyä. 

Toisaalta ne teokset, joita olen lukenut ja joissa ei viittauksia ole käytetty näin ahkerasti, eivät nekään niiden kirjoittajien omia keksintöjä ole. 

Ja tuo, että ota vain muutama lähde, niin toissijainen viittaaminen vähenee. EI se vähene. Jos otan yhden teoksen, josta kuvailen mitä on laadullinen tutkimus, yhdessä tekijän kappaleessa on jo viittaus jopa kymmeneen lähdeteokseen. 

Eikö tässä nyt ole ristiriita? Eikö kukaan muu ihmettele asiaa? 

Vastaus:

Alkuperäiset lähteet ovat juurikin niitä, joita kaikki tutkimusprosessin ympärillä pörräävät toimijat ja ohjaajat ovat velvollisia suosittelemaan.

Mutta se ei ehkä poista ongelmaasi, sillä todennäköisesti tutkimusoppaissa viitataan vähän väliä muihin lähteisiin. Siinä mielessä voisi käydä juurikin niin kuin ennakoit: toissijaisten lähteiden määrä ei välttämättä vähenisi.

Jos haluaisin viitata esim. Tutki ja kirjoita -julkaisuun, joka on hyllyssäni, huomaan, että siinä viitataan usein muihin lähteisiin – jotka minun näkökulmastani katsoen olisivat toissijaisia lähteitä. Satunnaisella peukalo-otannalla kyseisestä julkaisusta katseeni sattui kohtaan, jossa osa toissijaisista lähteistä oli vrt.-lähteitä eli lähteitä, joissa on tulkintoja, joihin Hirsjärvi & comp. eivät yhdy, ja osa ks. myös -lähteitä, eli lähteitä, joissa oleviin tulkintoihin Hirsjärvi ym. yhtyvät. Siitäkin saattaisi tulla mielenkiintoinen soppa, jos myös nuo päinvastaiset sävyt pitäisi referoida opparissa.

Mutta ei opettajasikaan välttämättä hiihtele väärillä jäljillä. Tuskin tässä asiassa on yhtä ainutta totuutta. Sen vuoksi vinkkaan, että esimerkiksi Liiketoiminnan tiedonhaun oppaassa, otsikon ”Tee tutkimusta – oppaita” alta, löytyy hyviä linkkejä! Ja ainahan laadullisesta tutkimuksesta voi etsiä lisää julkaisuja Janetista ja muista tietokannoista.

Kokeilu 1: Kirjoittajakeskeinen viittaus

Olet esimerkissäsi käyttänyt aivan oikein JAMKin ohjetta toissijaisiin lähteisiin viittaamisesta (rapsaohje, luku 5.2).

Mietin: Voisiko tuosta vetää hieman mutkia suoriksi terveen järjen käytön selityksellä? Esimerkiksi näin:

Grayn (2017) mukaan Creswell ja Maxwell (2013) toteavat laadullisen tutkimuksen analyysissä teemojen muodostuvan toistuvista ilmiöistä ja Jirwe (2011) kuvailee laadullisen aineiston analyysin luovaksi, haastavaksi, aikaavieväksi ja kalliiksi. Streubert ja Carpenter (2011) toteavat kokemattomien tutkijoiden voivan tuntea epävarmuutta, koska he kokevat prosessin epäselväksi ja monitulkintaiseksi. Patton (2015) kuvaa aineiston tulevan tutuksi lukemalla ja syventymällä siihen useita kertoja ja Miles ym. (2014) selittävät, että aineiston koodaamisen avulla tutkija voi tutkia esiintyviä ilmiöitä. (Gray 2017, 251, 269-271.)

Tässä tieteellinen tarkkuus pysyy hyvin ja luettavuus paranee himpun verran. Mutta onko teksti vieläkään riittävän helppolukuista?

Kokeilu 2: Asiakeskeinen viittaus

Olen aiemmin postannut asiakeskeisestä viittauksesta toissijaiseen lähteeseen. Silloin neuvoin tekemään näin, konkreettinen esimerkki:

Tutkimuksien mukaan musiikki hyödyttää teho-hoidossa olevia keskosia (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteeseen Hartling ym.2009).

Sovellan em. tapaa tekstinpätkääsi:

Laadullisessa tutkimuksen analyysissä teemat muodostuvat toistuvista ilmiöistä. Aineiston analyysiä voi kuvata luovaksi, haastavaksi, aikaavieväksi ja kalliiksi. Kokemattomat tutkijat voivat kuitenkin tuntea epävarmuutta, koska kokevat prosessin usein epäselväksi ja monitulkintaiseksi. Aineisto tulee tutuksi lukemalla ja synventymällä siihen useita kertoja. Aineiston koodaamisen avulla tutkija voi tutkia esiintyviä ilmiöitä. (Gray 2017, 251, 269–271; viitattu lähteisiin Creswell & Maxwell 2013, Jirwe 2011, Streubert & Carpenter 2011, Patton 2015 ja Miles ym. 2014.)

On puntaroitava, kumpi painaa enemmän: tieteellinen tarkkuus vai luettavuus. Tarkkuus vaatisi sen, että jokainen tyyppi ilmoitetaan juurikin oman ajatuksensa välittömässä yhteydessä. Mutta lukijaystävällistä se ei ehkä tässä tapauksessa olisi. Raportointiohje (luku 5):

Opinnäytetyön tekijän on oltava varovainen, jottei anna itsestään kuvaa epätarkkana kirjoittajana. Tällainen mielikuva syntyy, jos jatkuvasti viittaa samanaikaisesti moneen eri lähteeseen. Mahdollisimman täsmällinen viittauskäytäntö on tyylikästä ja osoittaa asian hallintaa. On siis parempi viitata yhteen ajatukseen ja ilmaista välittömästi lähde, jossa ajatus esitettiin, kuin niputtaa tekstikappaleen perään useampia eri lähteitä.

Tuo on siis suositus (”on siis parempi …”). Rikettä ei mielestäni tapahdu, vaikka hippunen epätäsmällisyyttä olisikin havaittavissa: Ilmoitathan kuitenkin sekä ensisijaisen lähteen että toissijaiset lähteet. Lukija voi helposti päätellä, mihin julkaisuhin viitataan lukemassasi Grayn julkaisussa sivuilla 251 ja 269–271.

Mahdollisesti voisi olla vielä jokin tapa, jolla voisi yhdistää sekä kirjoittajakeskeisen että asiakeskeisen viittaamisen toissijaisiin lähteisiin.

Toissijainen lähde mainittava

Pitääkö toissijainen lähde mainita AINA? Esim jos tässä tapauksessa käytän Möttösen tekstiä lähteenä, riittääkö että mainitsen vain Möttösen viittauksen lopussa (Möttönen 2004). Vai täytyykö lähteet ”kirjoittaa auki” tekstissä, esim.

”According to Ying (2014), Eisenberger, Huntington, Hutchison, and Sowa (1986) state that …”

vai saanko vaan viitata lauseen loppuun suluissa (Ying 2014.)?

Vastaus:

Toissijainen lähde on kerrottava, jos se on mainittu siinä lähteessä, jonka itse olet lukenut.

Tämä on hyvin tyylikäs tapa:

According to Ying (2014), Eisenberger, Huntington, Hutchison, and Sowa (1986) state that …

Mutta voi myös laittaa kaikki loppuun, jos haluaa korostaa asiaa:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Ying 2014, sivut; viitattu Eisenberger, Huntington, Hutchison & Sowa 1986, sivut).

Kolmannen kierroksen lähteet

Käytän opinnäytetyössäni Stoltin ym. (2016) toimittamaa teosta Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. Miten olisi hyvä merkata niin lähdeluetteloon kuin tekstin joukkoon, kun mennään jo ”kolmannelle kierrokselle” alkuperäislähteessä.

Eli esimerkiksi:

Niela-Vilén & Hamari lainaavat Holopaista ym. 2008 sekä Boothia ym. 2012 teoksessa Stolt ym. 2016, 23

<–Miten ihmeessä tämä merkitään, ettei näyttäisi noin hurjalta?

Lisäys edelliseen:

Voisiko teksikappaleen loppuun tehdä viittauksen ihan vaan toimitettuun teokseen näin:

(Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä 2016, 28) tai (Stolt ym. [toim.] 2016, 28)

Vastaus:

Toissijaisia lähteitä ei ilmoiteta lähdeluettelossa. Johdonmukaisuuden vuoksi kolmassijaisiakaan lähteitä ei ilmoiteta lähdeluettelossa. En ole ikinä ennen törmännyt kolmassijaisten lähteiden käyttöön.

Lähdeviitteeet toimitettuun julkaisuun tehdään kunkin luvun (artikkelin) henkilötekijöiden mukaisesti:

Tekijät. 2016. Lähteen nimi eli tässä tapauksessa luvun nimi. Julkaisussa: Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. Turku: Turun yliopisto.

Eli tässä tapauksessa näin:

Niela-Vilén, H. & Hamari, L. 2016. Kirjallisuuskatsauksen vaiheet. Julkaisussa: Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. Turku: Turun yliopisto.

Onko tuo julkaisuvuosi 2016 vai 2015?

Toisen tekijän sukunimi muuttunut

Katsoin netissä Lotta Hamarin julkaisuluetteloa, jossa sanotaan:

Kirjallisuuskatsauksen vaiheet (2015)
Hannakaisa Niela-Vilén, Lotta Kauhanen
(A3 Book section, Chapters in research books)

Ja tarkemmin:

A3 Book section, Chapters in research books
Kirjallisuuskatsauksen vaiheet
List of Authors: Hannakaisa Niela-Vilén, Lotta Kauhanen
Place: Turku
Publication year: 2015
* Book title: Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä
Title of series: Turun yliopisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja. Tutkimuksia ja raportteja.
Number in series: A73
ISBN: 978-951-29-6276-1
ISSN: 1236-7370

Tekstiviite

Tekstiin lähde merkitään tavanomaisella tavalla: (Niela-Vilén & Hamari vuosi, sivut).

Holopainen ym. 2008 sekä Booth ym. 2012 ovat silloin toissijaisia lähteitä, eivät kolmassijaisia.

Voit viitata niihin tekstissä, esimerkki rapsaohjeessa:

Viittaus toissijaiseen lähteeseen

Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen  artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.

***

Vaikeuskerrointa tässä tapauksessa nosti ehkä se, että Hamarin nimi on muuttunut (ennen Kauhanen) ilmeisesti lähiaikoina. Onkohan sinulla käytössä julkaisun eri painos, kuin mitä mainitaan niissä tiedoissa, joita löysin?

Kirjan tiedot Janetissa.

Jos oikeasti olisi ollut kyse kolmannen kierroksen lähteistä, olisin kehottanut etsimään käsiin alkuperäislähteet tai ainakin sen toissijaisen lähteen.

 

Linkki voi olla linkki

Kuinka merkitään oppariin …

Ensimmäinen kysymys:

Elliot, V. 2014. Supporting staff to care for people with dementia who experience distress reactions. Art & Sciency 7, 22. Viitattu 23.1.2015. Http://www.jamk.fi/kirjasto, Nelli-portaali, Cinahl.

Onko näin? Eli tuo sininen aktivoidaan?

Toinen kysymys:

Tekstiviittessä esim. Jämsenin ja muiden (2015, 977) mukaan Ferrucci ja muut (1998) ja Kingston ja muut (2012) määrittelevät arkielämän toiminnot päivittäisiin perustoimintoihin (ADL-toiminnot) sekä välineellisiin päivittäistoimintoihin (IADL-toiminnot).

Tuleeko Jämsenin ym. vai Jämsenin ja muiden, Ferrucci ym. vai ja muut?

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen:

Kyllä voi linkin aktivoida ja silloin se yleensä muuttuu siniseksi ja alleviivatuksi.

Linkit helpottavat potentiaalisia lukijoita, jos vaikka haluavat lukea alkuperäislähteen itsekin.

Tosin tässä tapauksessa, kun on kyse JAMKin kirjaston ostamasta tietokanta-lisenssistä Cinahl-tietokantaan, vain jamkilaiset pääsevät käsiksi lähteeseen. Muut pääsevät kirjaston sivuille, tai lukemaan kyseisen artikkelin JAMKin kirjastossa tiedonhaku-tietokoneilta – Tervetuloa!

Vastaus toiseen kysymykseen:

Minun mielestäni juuri tuolla tavoin.

Rapsaohjeessa neuvotaan näin, suora sitaatti luvusta 5.2:

Viittaus toissijaiseen lähteeseen

Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.

Ja luvun alusta, kohdasta Viittaus teokseen, jolla on kaksi tai useampi tekijä:

”Jos tekijöitä on kolme tai enemmän, kaikki tekijät mainitaan silloin, kun ensimmäisen kerran viitataan käytettyyn lähteeseen. Toisesta viittauskerrasta lähtien käytetään ensimmäisen tekijän perässä kirjoittajakeskeisessä viittauksessa ilmaisua ”ja muut” ja asiakeskeisessä viitteessä ym.-lyhennettä.”

Esimerkkinä on ”Hirsjärvi ja muut ovat todenneet, että – -.

Toissijaisten lähteiden maksimilukumäärä

Onko mitään lukumäärää, minkä verran toissijaisia lähteitä saa käyttää?

Vastaus:

Raportointiohje neuvoo: ”Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty”.

Siinä ei ainakaan mainita lukumäärää mitenkään. Enkä löytänyt lukumäärärajoitusta myöskään Tutki ja kirjoita -kirjasta, kun sitä nopsasti silmäilin.

Luulenpa, ettei ole normia sille, miten paljon toissijaisia lähteitä saa tai voi käyttää opparissa. Opettajat voivat kuitenkin kiinnittää huomiota asiaan, jos niitä ihan vilisemällä tekstiin on tungettu.

Ja tiedonhaun opena haluan tietty paasata sanomaa alkuperäislähteiden arvosta: Tarkista aina, onko alkuperäislähde helposti saatavissa lähikirjastoissa tai elektronisena/sähköisenä lähteenä!

JAMKin kirjaston kirjat ja lehdet löydät Janet-tietokannasta. Kunkin alan keskeiset, JAMKiin ostetut tietokannat kerrotaan kirjaston tiedonhaun oppaissa.

 

Paljon viittauksia toissijaisiin lähteisiin

Päälähteenäni on kirja Potilassiirrot: Taitava avustaja aktivoi ja auttaa 2013, Tamminen-Peter & Wickström.

Kirja on lähteisiin perustuva ja sisältää lukuisia lähdeviitteitä, varsinkin niistä kohdin josta itse haluaisin lähdettä viitata. Olen pyrkinyt pääsemään alkuperäislähteille mutta haluan vielä varmistaa, että minun tulee joka kerta kirjoittaa auki myös alkuperäislähde kun haluan kirjan tekstiin viitata esim alla

kirjan s. 15 ” Toistuvat selän kumarat ja kiertyneet asennot ovat keskeisiä selkävaivojen riskitekijöitä (Hansson 2001).”

Minun teksti esim: Tamminen-Peter ja Wickström (2013, 15) toteavat, että Hanssonin (2001) mukaan selän kumarat ja kertyneet asennot toistuessaan ovat riskejä selkävaivoille.?

Vastaus:

Hyvä, kun olet pyrkinyt etsiytymään alkuperäislähteiden tykö.

Jos tekstiisi tulee paljon viittauksia toissijaisiin lähteisiin, joudut olemaan notkea sanankäyttäjä. Onneksi tähän(kin) pulmaan löytyy useita ratkaisuja.

Raportointiohje sanoo toissijaisiin lähteisiin viittaamisesta näin:

Viittaus toissijaiseen lähteeseen

Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen  artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.

Ensimmäinen ratkaisu: rapsa-ohjetta matkien

Sinäkin voit kirjoittaa samalla tavalla kuin rapsaohjeessa neuvotaan, esim. vaikkapa näin:

Tamminen-Peter ja Wickström (2013, 15) toteavat Hanssonin (2001) mukaisesti, että selän kumarat ja kertyneet asennot toistuessaan ovat riskejä selkävaivoille.

Tamminen-Peter ja Wickström (2013, 15) toteavat Hanssoniin (2001) viitaten, että selän kumarat ja kertyneet asennot toistuessaan ovat riskejä selkävaivoille.

Toinen ratkaisu: katso-viittaus

Olen nähnyt myös toisenlaista toissijaisiin lähteisiin viittausmeininkiä. Sekin suo lukijalle mahdollisuuden ymmärtää, mikä on se lähde, jota kirjoittaja on käyttänyt ja mikä toisaalta se lähde, johon hänen lukemassaan lähteessä on viitattu:

Selän kumarat ja kertyneet asennot toistuessaan ovat riskejä selkävaivoille (Hansson 2001, ks. Tamminen-Peter & Wickström 2013, 15).

Kolmas ratkaisu: Tutki ja kirjoita -esimerkin mukainen

Tutki ja kirjoita -teoksessa esimerkki on tällainen (Hirsjärvi ym. 2010, 357):

Psykoanalyyttisesta teoriasta kiinnostunut neuropsykologi havainnoi ammatikseen psyyken sisäisiä tapahtuia ja puhuu psyyken ”lainalaisuuksista” ja ”psyyken sisäisestä kausaliteetista (Vuorinen 1991, Silvosen 1992, 150 mukaan).

Tämän mukaisesti oma tekstisi tulisi näin:

Selän kumarat ja kertyneet asennot toistuessaan ovat riskejä selkävaivoille (Hansson 2001, Tamminen-Peterin & Wickströmin 2013, 15 mukaan).

KvaliMOTV ja toissijainen lähde

Kuinka merkitsisimme oppariimme oikein seuraavan viitteen. KvaliMOTV:n nettisivustolla oli tiukka ohjeistus, kuinka tekstiä saa lainata ja viitata. Olen laittanut lähdeviittauksen heidän ohjeensa mukaan. Voiko se jäädä sellaisena myös JAMK:n työhömme?

En saanut käsiini Tuomen ja Sarajärven teosta, joten se on periaatteessa toissijainen lähde. Osaisitko auttaa?

Sisällönanalyysissa tarkastelimme tekstimuotoon litteroitua teemahaastattelun aineistoa eritellen ja yhtäläisyyksiä etsien; näin muodostimme tutkittavasta ilmiöstä tiivistetyn kuvauksen. Analyysin ”tulokset” kytkimme laajempaan kontekstiin (MOHO) ja aihetta koskeviin muihin tutkimustuloksiin. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 105.)

Vastaus:

Mitä ohjetta käytetään?

JAMKin opinnäytetöissä käytetään JAMKin raportointiohjetta. Eli KvaliMOTV:n mukainen lähdeviite on muutettava JAMKin mukaiseksi.

Maailmassa on useita kymmeniä, jopa satoja erilaisia viittaustyylejä. Lähes joka tutkimusfirmalla omansa. Niissä on kuitenkin paljon samaa, joten lähdeviitteen voi usein helposti ”siivota” tai muotoilla JAMKin tyylin mukaiseksi.

Tekstiviite ja lähdeviite KvaliMOTV:n sivuun

Kyseiseen lähteeseen viitataan useilla eri KvaliMOTV:n sivuilla. En tiedä, millä sivulla olette olleet. Mutta otan nyt esimerkiksi luvun 7.3.2 Sisällönanalyysi, koska se on tuossa tekstinpätkässänne mainittu.

Luvun kirjoittajia ovat Saaranen-Kauppinen & Puusniekka.

KvaliMOTV:n viittausohje kyseiseen sivuun/lukuun on:

Tekstiviite: (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006)

Lähdeviite:
Anita Saaranen-Kauppinen & Anna Puusniekka. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. <http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/>. (Viitattu pp.kk.vvvv.)

JAMKin ohjeen mukainen tekstiviite on juuri sama kuin edellä: (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006).

Jos haluaa olla täsmällisempi, voi sen tehdä näinkin: (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006, luku 7.3.2).

Itse suosin viimeksi mainittua. Lähdeviite-standardi (5989, 26) sanoo, että ”Jos viittaus koskee tietolähteen tiettyjä osia, niiden sijainti tietolähteessä (esim. sivunumero tai -numerot) merkitään sulkeissa vuosiluvun perään”.

JAMKin ohjeen mukainen lähdeviite lähdeluettelossa:
Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 11.11.2014. Http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/.

Miten viitata toissijaiseen lähteeseen?

Sitten kysymyksessä oli vielä tuo ongelma, että viitatakko alkuperäiseen vai toissijaiseen lähteeseen.

Tuomi & Sarajärvi on siis alkuperäislähde. Saaranen-Kauppinen & Puusniekka viittaavat siihen.

JAMKin raportointiohje sanoo tästä asiasta näin: ”Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty.”

Tekstiänne pitää siis muuttaa hieman. Olisiko tämä kohtuullinen ratkaisu:

Teimme sisällönanalyysin Tuomen ja Sarajärven (2002, 105) mukaisesti (ks. Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006, luku 7.3.2). Tarkastelimme tekstimuotoon litteroitua teemahaastattelun aineistoa eritellen ja yhtäläisyyksiä etsien; näin muodostimme tutkittavasta ilmiöstä tiivistetyn kuvauksen. Analyysin ”tulokset” kytkimme laajempaan kontekstiin (MOHO) ja aihetta koskeviin muihin tutkimustuloksiin.

Tekstiviite toissijaiseen lähteeseen

Miten tekstiviite merkitään, kun käytän lähteenä Pirjo-Leena Koivusen kirjaa Hyvä päivähoito – Työkaluja sujuvaan arkeen, ja hän on tekstissään viitannut Tukiaseman nettisivuun (hänen lähdeviitteensä on Leikki muuttuu lapsen kehityksen mukaan 2000), mutta Tukiaseman nettisivut ovat kuitenkin päivityksen alla? Eli kyseistä alkuperäistä lähdettä ei enää ole olemassa.

Laitanko Koivusen (2009) mukaan Leikki muuttuu lapsen kehityksen mukaan (2000) -Internetsivuilla sanotaan… vai mitä tulisi tehdä? Lähteen osoite on http://www.tukiasema.net/teemat/artikkelit.asp?docID=326 ja siihen on viitattu 8.2.2009.

Vastaus:
Nuo nettisivut eivät tosiaan toimi enää. Silloin on perusteltua viitata toissijaiseen lähteeseen, eli Koivusen kirjaan.

Voit viitata www-sivuun, kuten edellä ehdotit.

Yritin itsekin keksiä jotain. Tässä yritelmäni:

Koivusen (2009) mukaan Tukiaseman www-sivulla (Leikki muuttuu lapsen kehityksen mukaan 2000) lapsen ikä vaikuttaa oleellisesti siihen, mitä ja miten lapsi leikkii. Esimerkiksi 5-vuotiaan leikkiin sisältyy …

Asiakeskeinen viittaus toissijaiseen lähteeseen

Kuinka toissijaiseen lähteeseen voidaan viitata, varsinkin kun tekijöitä on monta. Olemme kirjottaneet tällä tavalla ja ohjaajien mielestä tämä on väärin: Tutkimuksien mukaan musiikki hyödyttää teho-hoidossa olevia keskosia. (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteisiin Hartling ym.2009). Musiikilla on monia myönteisiä vaikutuksia. Musiikki lievittää pitkän sairaalahoidon aiheuttamia haitallisia vaikutuksia keskosen neurologiseen kehitykseen sekä vaikuttaa myönteisesti fysiologisiin tekijöihin autonomisen hermoston kautta. (Pölkki ym. 2011.198; viitattu lähteisiin Standley, 1998, Kemper, Danhauer, 2005.)

Vastaus:
Huh, olen tainnut joutua hankalaan välikäteen, jossa pitäisi punnita, oletteko te vai ohjaajanne oikeassa.

Raportointiohjeessa on toissijaisiin lähteisiin viittaamisesta näin: ”Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen  artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.”

Ongelmana tässä raportointiohjeen esimerkissä on se, että se esittää vain, miten tehdään kirjoittajakeskeinen viittaus toissijaiseen lähteeseen. Mutta miten tehdään asiakeskeinen viittaus toissijaiseen lähteeseen?

Tutki ja kirjoita -kirjassa on samanlainen, kirjoittajakeskeinen, esimerkki:

”Koivulan esittelemässä mallissa (ks. Timonen 1981, 12-14) – -. Koivula (1980) on todennut aikuisopetuksen kehittämisen välttämättömäksi (Naukkari 1982, 71).”

By the way, aika vanhoja lähteitä. Mutta tuokaan esimerkki ei siis ratkaissut tässä mitään.

Ymmärrettävä asiakeskeinen toissijainen viittaus

Henkilökohtaisesti olen sitä, että tapanne viitata asiakeskeisesti toissijaisiin lähteisiin on täysin ymmärrettävä ja siten hyväksyttävä. Itse tekisin samalla tavalla. Mutta tieteenaloilla voi olla omia käytäntöjään, jotka perustuvat esimerkiksi tietyn tieteellisen lehden käytäntöihin.

Tässä muuttaisin lähteisiin-sanan yksikkömuotoon, näin: (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteeseen Hartling ym.2009)

Lisäksi yksi piste pitäisi poistaa, joten muuttaisin tekstiä näin: Tutkimuksien mukaan musiikki hyödyttää teho-hoidossa olevia keskosia (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteeseen Hartling ym.2009).

Tuota toista tekstiviitettä muutaisin hivenen: (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteisiin Standley, 1998 ja Kemper & Danhauer, 2005.)

APA-tyyliin?

Myöskään APA 6th -viittaustavassa, joka on yksi tutuimmista kansainvälisistä lähdeviittaus-formaateista, ei anneta tähän apua, koska sielläkin esimerkkinä on kirjoittajakeskeinen viittaus. Tässä tekstiä Learning APA Style -osiosta (http://www.apastyle.org/learn/faqs/cite-another-source.aspx):

How do you cite a source that you found in another source?

Use secondary sources sparingly, for instance, when the original work is out of print, unavailable through usual sources, or not available in English. Give the secondary source in the reference list; in text, name the original work and give a citation for the secondary source. For example, if Allport’s work is cited in Nicholson and you did not read Allport’s work, list the Nicholson reference in the reference list. In the text, use the following citation:

Allport’s diary (as cited in Nicholson, 2003).

(adapted from the sixth edition of the APA Publication Manual, © 2010)

Miten te muut viittaisitte tekstissä asiakeskeisesti toissijaiseen lähteeseen?

Kuvioselosteessa toissijainenkin lähde

Jos kirjassa kuvio on otettu toisesta lähteestä, pitääkö ilmoittaa se lähde, josta itse on kuvion ottanut vai alkuperäinen lähde?

Vastaus:

Ilmoita se julkaisu, josta olet kuvion ottanut.

Lähdeluetteloon tulevat vain ne julkaisut, joita on itse lukenut, kuunnellut tai katsonut. Jos et ole itse lukenut alkuperäislähdettä, JAMKin systeemin mukaan sitä ei mainita lähdeluettelossa.

Kuvioselosteessa (kuviotekstissä, kuvatekstissä) alkuperäislähteestä on kuitenkin hyvä kertoa.

Esimerkiksi, jos Virtanen on alkuperäislähde ja Lahtinen se lähde, jota olet itse lukenut, kuvioseloste voisi tulla esimerkiksi näin:

Kuvio 1. Mahtava käppyrä (Lahtinen 2012, sivut; alkup. kuvio Virtanen 2008, sivut)

Jos olet muokannut kuviota, litannia tulee vaikkapa näin:

Kuvio 1. Mahtava käppyrä (Lahtinen 2012, sivut, muokattu; alkup. kuvio Virtanen 2008, sivut)

Ongelma lukijan kannalta on tietty se, että hänen on etsittävä ensin Lahtinen-lähde käsiinsä, josta saa tarkemman tiedon Virtanen-lähteestä, jos haluaa tarkistaa tuon Virtasen alkuperäisen kuvion. Jos ajatellaan, että Suomessa julkaistaan vuosittain tuhansia tieteellisiä ja ammatillisia julkaisuja, Virtanen 2008 ei kerro lukijalle tässä tapauksessa oikein mitään. Jäinkin miettimään sitä, olisiko silloin lukijaystävällistä ilmoittaa Virtanen-lähteen tiedot vaikka alaviitteessä. Silloin se ei ole lähdeluettelossa (lähteet jotka olet itse lukenut), mutta lukija kuitenkin saisi perustiedot toissijaisestakin lähteestä.

Kaksi toisen käden lähdettä

Miten viittaan kahteen toisen käden lähteeseen? Kirja on Hautalan ym. Toiminnan voimaa kirjasta: ”XXXXXXXXXXXXXX (Cole & Tufano 2008; Kielhofner 2008).”

Suunnittelin viittaavani näihin seuraavalla tavalla: Olen sitä ja tätä mieltä että…. (Colen & Tufanon 2008 ja Kielhofnerin 2008 mukaan Hautala ym. 2011, 320).

Vastaus:

Jos olet todellisuudessa lukenut vain Hautalan ym. kirjaa, JAMKin ohjeistuksen mukaan lähdeluetteloon tulee vain se. Raportointiohjeessa lukee näin:

”Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen  artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.”

Olen käsitellyt samantapaista tilannetta aiemmassa kirjoituksessani (http://blogit.jamk.fi/oppari/2012/11/21/toissijaisessa-lahteessa-viittaus-moneen-lahteeseen/).

Sinun virkkeesi näyttäisi ensimmäisessä tekstiviitteessä varmaankin tällaiselta:

Olen sitä ja tätä mieltä että … (Hautala, Hämäläinen, Mäkelä & Rusi-Pyykkönen 2011, 320; viitattu lähteisiin Cole & Tufano 2008, sivut ja Kielhofner 2008, sivut).

Seuraavilla kerroilla tuon neljän kirjoittajan rimpsun voi lyhentää muotoon Hautala ym. 2011.

Hautalan ym. kirjan tiedot:
Hautala, T., Hämäläinen, T., Mäkelä, L. & Rusi-Pyykönen, M. 2011. Toiminnan voimaa: toimintaterapia käytännössä. Helsinki: Edita.

Onko pakko etsiä alkuperäislähde?

Meillä olisi muutama kysymys:

1) Kuinka tulee viitata jos Lehdon tekstissä (Väitöskirja) on meidän työmme kannalta tärkeä lause, joka on Esim. Eriksonin ja Piagetin sanomaa? Lehto on siis itse viitannut edellä mainittuihin. Tuleeko meidän viitata Lehtoon vai etsiä alkuperäiset tutkimukset?

2) Kuinka merkitä nettilähde viitteisiin? Lähdeluetteloon osaamme sen merkitä, mutta emme tekstin sekaan.

Vastaus 1:
Viitatkaa Lehtoon, koska olette sitä oikeasti käyttäneet. Vaikkapa näin:

Lehdon (vuosi) mukaan Erikson ja Piaget (vuosi) ….

Toissijaisten lähteiden käyttö on hyväksyttävää, vaikka alkuperäisten lähteiden käyttö on tietty suositeltavinta. Raportointiohje neuvoo viittaamaan toissijaiseen lähteeseen tekstissä näin:

”Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.”

Vastaus 2:
Nettilähde tulee samalla tavalla kuin muutkin lähteet.

Jos lähdeluettelossa on

Liukko, S. & Perttula, S. 2010. Opinnnäytetyön raportointi. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 13.12.2012. Http://www.jamk.fi/download/27435_Raportointiohje.pdf.

niin tekstiin lähde tulee esimerkiksi näin:

Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2010, 23).

Tai jos nettisivulla ei ole henkilötekijää, aloitetaan lähdemerkintä sivun tms. nimellä esimerkiksi

Tähtijulkaisut. 2012. Kuuden ammattikorkeakoulun julkaisuyhteistyöstä kertova internetsivu. Viitattu 13.12.2012. http://www.jamk.fi/kirjasto/julkaisut/tahtijulkaisut.

Tekstiin tämä lähde tulee:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Tähtijulkaisut 2012).

 

Toissijaisessa lähteessä viittaus moneen lähteeseen

Haluaisin viitata opinnäytetyössäni lauseeseen, jossa artikkelin kirjoittajat ovat viitanneet useampaan eri lähteeseen:

Positive effects have been found on temporal and spatial abilities (Hutwtiz et al. 1975), reading and arithmetic (Gardiner et al. 196) and IQ (Schellenberg 2004), while acivities involving music and movement have been found to have a positive impact on a range of outcomes including delayed development (Moore 1984) and motor performance (Zachopoulou et al. 2004) in comparison with controls (see also Chapter 23).

Tämä on lähteessä:
Hallam, S. & McDonald, M. 2009. The effects of music in community and educational settings, s.473. Teoksessa Oxford handbook of music psychology. Edit by S. Hallam, I. Cross & M. Thaut.

Vastaus:

Raportointiohjeessa ohjeistetaan viittaamaan toissijaiseen lähteeseen näin:

”Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen  artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.”

Tätä ohjetta noudattaen sinun on kerrottava jotain tähän tyyliin (jos kirjoittajakeskeinen viittaustapa):

Hallamin ja McDonaldin (2009, 473) mukaan Hurwtiz ja muut (1975), Gardiner ja muut (1996), Schellenberg (2004), Moore (1984) sekä Zachopoulou ja muut (2004) verbi jotain…

Näyttää aika hurjalta, silmissä vilisee.

Oliskohan helpompi muodostaa tekstiviitteet asiakeskeisellä viittaustavalla? Kokeillaan:

Asiaa asiaa asiaa (Hallam & McDonald 2009, 473; viitattu lähteisiin Hurwtiz ja muut 1975, Gardiner ja muut 1996, Schellenberg 2004, Moore 1984 sekä Zachopoulou ja muut 2004).

Tämä näyttää jo miellyttävämmältä, vaikka onhan noita lähteitä edelleen pilvin pimein.

 

Viitalan tulkinta Ellingeristä

Riitta Viitalan kirjassa osaamisen johtaminen esimiestyössä viitataan moneen eri lähteeseen. Esim. ”Esimiehen oma esimerkki on havaittu merkittäväksi … (Ellinger ym. 1999).”

Jos tahdon lisätä opinnäytetyöhöni tuon lauseen asiasisällön, kuinka minun tulee siihen viitata tekstissä?

Pitääkö minun aina aloittaa: Viitalan (2005, 25) mukaan Ellinger (1999) kertoo esimiehen oman esimerkin…
Vai voinko kirjoittaa: Ellingerin (1999) mukaan esimiehen oma esimerkki… (Viitala 2005, 25).

Vai voinko olla kokonaan viittaamatta Ellingeriin ja lisätä lauseen perään (Viitala 2005, 25)?

Sama tapa pätee varmasti myös pidempiin kuin yhden lauseen viittauksiin? Tämä on vaikeaa, koska monessa kirjassa viitataan jatkuvasti toisiin teoksiin ja tuntuu, että omasta tekstistä tulee kovin vaikea lukuista kun kokoajan pitäisi kertoa kenen mukaan kuka kertoi jostain asiasta jotain.

Vastaus:
Jos mahdollista, käytä alkuperäislähteitä. Varsinkin jos noita Ellingereitä on tuppautumassa tekstiin jatkuvalla syötöllä, etsi Ellinger käsiisi.

Kun viittaat Viitalan tulkintaan Ellingerin tuloksista, kyseessä on toissijainen viittaus. Raportointiohjeessa kerrotaan tällaisesta tapauksesta näin:

Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.

Sinun on siis viitattava Viitalan teokseen. Ellingerkin on mainittava, sitä ei voi jättää kertomatta.

Mielestäni asian voi aivan hyvin kertoa monella eri tavalla:, sekä pitkissä että lyhyissä referoinneissa:

a) Viitalan (2005, 25) mukaan Ellinger (1999) kertoo esimiehen oman esimerkin…
b) Ellingerin (1999) mukaan esimiehen oma esimerkki… (ks. Viitala 2005, 25).
c) Ellingerin (1999) mukaan esimiehen oma esimerkki… (Viitala 2005, 25).

Näistä opparisi lukija kyllä ymmärtää, että viittaat Viitalan tulkintaan Ellingerin ajatuksista.

ks. = katso / katso tarkemmin