Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Tag Archives: toissijainen viittaus

Tutkimusoppaat ja liuta toissijaisia lähteitä

Minulla on käytössä useampikin koulun suosittelema laadullisen tutkimuksen menetelmäkirjallisuuden teos, jotka on lueteltu Optimassa. Jokainen näistä kuitenkin pohjautuu lukemattomiin aikaisempiin teoksiin. Koulun opinnäytetyön raportointiohjeiden mukaan tekstiviitteet tulee merkintä niin, että silloin viitataan toissijaiseen lähteeseen… 

Esimerkki:

Grayn (2017, 251) mukaan Creswell (2013) ja Maxwell (2013) toteavat, että laadullisen tutkimuksen analyysissä teemat muodostuvat toistuvista ilmiöistä. 

No näin kauan menee ok. Mutta kun kirjassa on sivuja reilut 700, poimin tärkeimmät asiat sieltä täältä, tulee ongelma. MITEN VIITATAAN?

Ohjeen mukaan se menisi näin: 

Grayn (2017, 251) mukaan Creswell (2013) ja Maxwell toteavat, että laadullisessa tutkimuksen analyysissä teemat muodostuvat toistuvista ilmiöistä. Grayn (2017, 269) mukaan Jirwe (2011) kuvailee laadullisen aineiston analyysin luovaksi, haastavaksi, aikaavieväksi ja kalliiksi. Grayn (2017, 269) mukaan Streubert & Carpenter (2011) mukaan kokemattomat tutkijat voivat tuntea epävarmuutta, koska kokevat prosessin epäselväksi ja monitulkintaiseksi. Grayn (2017, 270) mukaan Patton (2015) kuvaa aineiston tulevan tutuksi lukemalla ja synventymällä siihen useita kertoja. Grayn (2017, 271) mukaan Miles ym. (2014) selittää, että aineiston koodaamisen avulla tutkija voi tutkia esiintyviä ilmiöitä.

–> Tässä menee ensinnäkin ikä, järki ja terveys. Toiseksi tuo ei ole loogista, sujuvaa eikä ammattimaista tekstiä. Tuon kun lukee, ei jää mieleen mitä siinä oikeastaan edes sanottiin. 

Miten tässä toimitaan? Viitataanko metodikirjallisuudessa vain tähän kirjoittajaan (pääteos) vai millä tavoin?

Opettaja suositteli ottamaan vain muutaman lähteen, joilla todella on merkitystä, ja silloin toissijainen viittaaminen vähenee. Sain opettajalta neuvoksi mennä päälähteeseen.

Noh, jos tästä lähtisin etsimään alkuperäisen lähteen, löytäisin sieltä varmasti uudet 20 viittausta. Joista viittaukset taas vanhempiin teoksiin. Suo on loputon. Ei taida tutkimusmenetelmältä yhtä ainutta ”keksijää” ja alkuperäisteosta löytyä. 

Toisaalta ne teokset, joita olen lukenut ja joissa ei viittauksia ole käytetty näin ahkerasti, eivät nekään niiden kirjoittajien omia keksintöjä ole. 

Ja tuo, että ota vain muutama lähde, niin toissijainen viittaaminen vähenee. EI se vähene. Jos otan yhden teoksen, josta kuvailen mitä on laadullinen tutkimus, yhdessä tekijän kappaleessa on jo viittaus jopa kymmeneen lähdeteokseen. 

Eikö tässä nyt ole ristiriita? Eikö kukaan muu ihmettele asiaa? 

Vastaus:

Alkuperäiset lähteet ovat juurikin niitä, joita kaikki tutkimusprosessin ympärillä pörräävät toimijat ja ohjaajat ovat velvollisia suosittelemaan.

Mutta se ei ehkä poista ongelmaasi, sillä todennäköisesti tutkimusoppaissa viitataan vähän väliä muihin lähteisiin. Siinä mielessä voisi käydä juurikin niin kuin ennakoit: toissijaisten lähteiden määrä ei välttämättä vähenisi.

Jos haluaisin viitata esim. Tutki ja kirjoita -julkaisuun, joka on hyllyssäni, huomaan, että siinä viitataan usein muihin lähteisiin – jotka minun näkökulmastani katsoen olisivat toissijaisia lähteitä. Satunnaisella peukalo-otannalla kyseisestä julkaisusta katseeni sattui kohtaan, jossa osa toissijaisista lähteistä oli vrt.-lähteitä eli lähteitä, joissa on tulkintoja, joihin Hirsjärvi & comp. eivät yhdy, ja osa ks. myös -lähteitä, eli lähteitä, joissa oleviin tulkintoihin Hirsjärvi ym. yhtyvät. Siitäkin saattaisi tulla mielenkiintoinen soppa, jos myös nuo päinvastaiset sävyt pitäisi referoida opparissa.

Mutta ei opettajasikaan välttämättä hiihtele väärillä jäljillä. Tuskin tässä asiassa on yhtä ainutta totuutta. Sen vuoksi vinkkaan, että esimerkiksi Liiketoiminnan tiedonhaun oppaassa, otsikon ”Tee tutkimusta – oppaita” alta, löytyy hyviä linkkejä! Ja ainahan laadullisesta tutkimuksesta voi etsiä lisää julkaisuja Janetista ja muista tietokannoista.

Kokeilu 1: Kirjoittajakeskeinen viittaus

Olet esimerkissäsi käyttänyt aivan oikein JAMKin ohjetta toissijaisiin lähteisiin viittaamisesta (rapsaohje, luku 5.2).

Mietin: Voisiko tuosta vetää hieman mutkia suoriksi terveen järjen käytön selityksellä? Esimerkiksi näin:

Grayn (2017) mukaan Creswell ja Maxwell (2013) toteavat laadullisen tutkimuksen analyysissä teemojen muodostuvan toistuvista ilmiöistä ja Jirwe (2011) kuvailee laadullisen aineiston analyysin luovaksi, haastavaksi, aikaavieväksi ja kalliiksi. Streubert ja Carpenter (2011) toteavat kokemattomien tutkijoiden voivan tuntea epävarmuutta, koska he kokevat prosessin epäselväksi ja monitulkintaiseksi. Patton (2015) kuvaa aineiston tulevan tutuksi lukemalla ja syventymällä siihen useita kertoja ja Miles ym. (2014) selittävät, että aineiston koodaamisen avulla tutkija voi tutkia esiintyviä ilmiöitä. (Gray 2017, 251, 269-271.)

Tässä tieteellinen tarkkuus pysyy hyvin ja luettavuus paranee himpun verran. Mutta onko teksti vieläkään riittävän helppolukuista?

Kokeilu 2: Asiakeskeinen viittaus

Olen aiemmin postannut asiakeskeisestä viittauksesta toissijaiseen lähteeseen. Silloin neuvoin tekemään näin, konkreettinen esimerkki:

Tutkimuksien mukaan musiikki hyödyttää teho-hoidossa olevia keskosia (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteeseen Hartling ym.2009).

Sovellan em. tapaa tekstinpätkääsi:

Laadullisessa tutkimuksen analyysissä teemat muodostuvat toistuvista ilmiöistä. Aineiston analyysiä voi kuvata luovaksi, haastavaksi, aikaavieväksi ja kalliiksi. Kokemattomat tutkijat voivat kuitenkin tuntea epävarmuutta, koska kokevat prosessin usein epäselväksi ja monitulkintaiseksi. Aineisto tulee tutuksi lukemalla ja synventymällä siihen useita kertoja. Aineiston koodaamisen avulla tutkija voi tutkia esiintyviä ilmiöitä. (Gray 2017, 251, 269–271; viitattu lähteisiin Creswell & Maxwell 2013, Jirwe 2011, Streubert & Carpenter 2011, Patton 2015 ja Miles ym. 2014.)

On puntaroitava, kumpi painaa enemmän: tieteellinen tarkkuus vai luettavuus. Tarkkuus vaatisi sen, että jokainen tyyppi ilmoitetaan juurikin oman ajatuksensa välittömässä yhteydessä. Mutta lukijaystävällistä se ei ehkä tässä tapauksessa olisi. Raportointiohje (luku 5):

Opinnäytetyön tekijän on oltava varovainen, jottei anna itsestään kuvaa epätarkkana kirjoittajana. Tällainen mielikuva syntyy, jos jatkuvasti viittaa samanaikaisesti moneen eri lähteeseen. Mahdollisimman täsmällinen viittauskäytäntö on tyylikästä ja osoittaa asian hallintaa. On siis parempi viitata yhteen ajatukseen ja ilmaista välittömästi lähde, jossa ajatus esitettiin, kuin niputtaa tekstikappaleen perään useampia eri lähteitä.

Tuo on siis suositus (”on siis parempi …”). Rikettä ei mielestäni tapahdu, vaikka hippunen epätäsmällisyyttä olisikin havaittavissa: Ilmoitathan kuitenkin sekä ensisijaisen lähteen että toissijaiset lähteet. Lukija voi helposti päätellä, mihin julkaisuhin viitataan lukemassasi Grayn julkaisussa sivuilla 251 ja 269–271.

Mahdollisesti voisi olla vielä jokin tapa, jolla voisi yhdistää sekä kirjoittajakeskeisen että asiakeskeisen viittaamisen toissijaisiin lähteisiin.

Linkki voi olla linkki

Kuinka merkitään oppariin …

Ensimmäinen kysymys:

Elliot, V. 2014. Supporting staff to care for people with dementia who experience distress reactions. Art & Sciency 7, 22. Viitattu 23.1.2015. Http://www.jamk.fi/kirjasto, Nelli-portaali, Cinahl.

Onko näin? Eli tuo sininen aktivoidaan?

Toinen kysymys:

Tekstiviittessä esim. Jämsenin ja muiden (2015, 977) mukaan Ferrucci ja muut (1998) ja Kingston ja muut (2012) määrittelevät arkielämän toiminnot päivittäisiin perustoimintoihin (ADL-toiminnot) sekä välineellisiin päivittäistoimintoihin (IADL-toiminnot).

Tuleeko Jämsenin ym. vai Jämsenin ja muiden, Ferrucci ym. vai ja muut?

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen:

Kyllä voi linkin aktivoida ja silloin se yleensä muuttuu siniseksi ja alleviivatuksi.

Linkit helpottavat potentiaalisia lukijoita, jos vaikka haluavat lukea alkuperäislähteen itsekin.

Tosin tässä tapauksessa, kun on kyse JAMKin kirjaston ostamasta tietokanta-lisenssistä Cinahl-tietokantaan, vain jamkilaiset pääsevät käsiksi lähteeseen. Muut pääsevät kirjaston sivuille, tai lukemaan kyseisen artikkelin JAMKin kirjastossa tiedonhaku-tietokoneilta – Tervetuloa!

Vastaus toiseen kysymykseen:

Minun mielestäni juuri tuolla tavoin.

Rapsaohjeessa neuvotaan näin, suora sitaatti luvusta 5.2:

Viittaus toissijaiseen lähteeseen

Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.

Ja luvun alusta, kohdasta Viittaus teokseen, jolla on kaksi tai useampi tekijä:

”Jos tekijöitä on kolme tai enemmän, kaikki tekijät mainitaan silloin, kun ensimmäisen kerran viitataan käytettyyn lähteeseen. Toisesta viittauskerrasta lähtien käytetään ensimmäisen tekijän perässä kirjoittajakeskeisessä viittauksessa ilmaisua ”ja muut” ja asiakeskeisessä viitteessä ym.-lyhennettä.”

Esimerkkinä on ”Hirsjärvi ja muut ovat todenneet, että – -.

Saako olla saksankielisiä lähteitä?

Olen nyt ymmällä lähdeviitteistä. jamkissa ohjeet on niin suppeat. Onko nuo oikein laitettu, tarviiko tekstin väliin laittaa kaiken aikaa tuo Suhonen ym. jotka ovat siis lähde, josta olen nuo tiedot lukenut: Hoitotiedelehti 2012 vol 24 . Saako olla saksankielistä lähdettä opparissa?

Suhonen, Stolt, Gustafsson, Katajisto & Puro (2012) tutkimuksessa Wright ym. (2007) määrittelevät työhyvinvointia alakäsitteen työtyytyväisyyden kautta. Castle ym (2010) tuovat esille, että aiemmissa tutkimuksissa ikääntyneiden hoitajien hoitotyössä työtyytyväisyys oli alhaista. Kloster (2007) tuo esille ilmiön, jossa vastavalmistuneet hoitajat eivät suunnittele tulevaisuuden työkseen ikääntyneiden hoitotyötä. WHO (2006) tuo esille sen, että saadakseen osaavaa henkilökuntaa täytyy organisaation tarkastella toimintaansa sekä henkilöstön työtyytyväisyyden yhteyttä toisiinsa. Terveydenhuollon toimintaympäristöä ja tuloksellisuutta voidaan arvioida esimerkiksi  henkilöstön työtyytyväisyydellä. Sitä voidaan pitää valttina silloin, kun kilpaillaan osaavasta henkilökunnasta. (Suhonen, Stolt, Gustafsson, Katajisto & Puro 2012, 28-29.)

Vastaus:

Opparissa saa olla erikielisiä lähteitä!

Vieraskielisistä lähteistä saa pisteitä mukavasti opparin arviointivaiheessa. Vitosen arvosanan töissä lähteistä merkittävä osa on vieraskielistä, nelosen töissä osa on vieraskielistä ja kolmosen töissäkin mukana on vieraskielistä kirjallisuutta.

Tekstiviitteen merkintä

Ekalla kerralla tekstissä ilmoitetaan koko litania: (Suhonen, Stolt, Gustafsson, Katajisto & Puro 2012, sivut)
Tai niin kuin kirjoitat: Suhonen, Stolt, Gustafsson, Katajisto & Puro (2012, sivut)

Sen jälkeen riittää ym.-lyhenne: (Suhonen ym. 2012, sivut).

Viittaus toissijaiseen lähteeseen

Asiasta kolmanteen. Mietin, ketkä ovat viitanneet keihin. Ovatko Suhonen ym. viitanneet Wrightiin ynnä muihin? Vai päinvastoin?

Nyt luen tekstin niin, että on ollut Wrightin ynnä muiden tutkimus vuonna 2007 ja siinä tutkimuksessa on viitattu Suhoseen ynnä muihin, joka lähde kuitenkin on vuodelta 2012. Nuo vuosiluvut saavat lukijan epävarmaksi.

Olipa miten päin hyvänsä, pienellä tekstinviilaamisella asia kirkastuu lukijalle nykyistä paremmin.

Lehden numerokin on tärkeä tieto

Mielestäni volyymia (vuosikertaa) tärkeämpi tieto lukijalle on lehden numero. Jos lehti ilmestyy useamman kerran vuodessa, samana vuonna ilmestyneissä on sama volyymi, lehden numero yksilöi lähteen huomattavasti selvemmin. Sekä volyymi että numero ilmoitetaan, jos ovat tiedossa tai helposti löydettävissä. Tietokannoista napattuihin lähdeviitteisiin ne tulevat ihan pyytämättä.

Suomenkielinen koulutusohjelma – suomenkielinen raportointiohje

Tätä asiaa sivuava pontti: Jos opiskelet suomenkielisessä koulutusohjelmassa (tutkinto-ohjelmassa), käytät lähdemerkintöjen tekoon aina suomenkielistä raportointiohjetta. Myös silloin, kun kirjoitat opparisi vaikka enkuksi.

Tekstiviite toissijaiseen lähteeseen

Miten tekstiviite merkitään, kun käytän lähteenä Pirjo-Leena Koivusen kirjaa Hyvä päivähoito – Työkaluja sujuvaan arkeen, ja hän on tekstissään viitannut Tukiaseman nettisivuun (hänen lähdeviitteensä on Leikki muuttuu lapsen kehityksen mukaan 2000), mutta Tukiaseman nettisivut ovat kuitenkin päivityksen alla? Eli kyseistä alkuperäistä lähdettä ei enää ole olemassa.

Laitanko Koivusen (2009) mukaan Leikki muuttuu lapsen kehityksen mukaan (2000) -Internetsivuilla sanotaan… vai mitä tulisi tehdä? Lähteen osoite on http://www.tukiasema.net/teemat/artikkelit.asp?docID=326 ja siihen on viitattu 8.2.2009.

Vastaus:
Nuo nettisivut eivät tosiaan toimi enää. Silloin on perusteltua viitata toissijaiseen lähteeseen, eli Koivusen kirjaan.

Voit viitata www-sivuun, kuten edellä ehdotit.

Yritin itsekin keksiä jotain. Tässä yritelmäni:

Koivusen (2009) mukaan Tukiaseman www-sivulla (Leikki muuttuu lapsen kehityksen mukaan 2000) lapsen ikä vaikuttaa oleellisesti siihen, mitä ja miten lapsi leikkii. Esimerkiksi 5-vuotiaan leikkiin sisältyy …

Asiakeskeinen viittaus toissijaiseen lähteeseen

Kuinka toissijaiseen lähteeseen voidaan viitata, varsinkin kun tekijöitä on monta. Olemme kirjottaneet tällä tavalla ja ohjaajien mielestä tämä on väärin: Tutkimuksien mukaan musiikki hyödyttää teho-hoidossa olevia keskosia. (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteisiin Hartling ym.2009). Musiikilla on monia myönteisiä vaikutuksia. Musiikki lievittää pitkän sairaalahoidon aiheuttamia haitallisia vaikutuksia keskosen neurologiseen kehitykseen sekä vaikuttaa myönteisesti fysiologisiin tekijöihin autonomisen hermoston kautta. (Pölkki ym. 2011.198; viitattu lähteisiin Standley, 1998, Kemper, Danhauer, 2005.)

Vastaus:
Huh, olen tainnut joutua hankalaan välikäteen, jossa pitäisi punnita, oletteko te vai ohjaajanne oikeassa.

Raportointiohjeessa on toissijaisiin lähteisiin viittaamisesta näin: ”Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen  artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.”

Ongelmana tässä raportointiohjeen esimerkissä on se, että se esittää vain, miten tehdään kirjoittajakeskeinen viittaus toissijaiseen lähteeseen. Mutta miten tehdään asiakeskeinen viittaus toissijaiseen lähteeseen?

Tutki ja kirjoita -kirjassa on samanlainen, kirjoittajakeskeinen, esimerkki:

”Koivulan esittelemässä mallissa (ks. Timonen 1981, 12-14) – -. Koivula (1980) on todennut aikuisopetuksen kehittämisen välttämättömäksi (Naukkari 1982, 71).”

By the way, aika vanhoja lähteitä. Mutta tuokaan esimerkki ei siis ratkaissut tässä mitään.

Ymmärrettävä asiakeskeinen toissijainen viittaus

Henkilökohtaisesti olen sitä, että tapanne viitata asiakeskeisesti toissijaisiin lähteisiin on täysin ymmärrettävä ja siten hyväksyttävä. Itse tekisin samalla tavalla. Mutta tieteenaloilla voi olla omia käytäntöjään, jotka perustuvat esimerkiksi tietyn tieteellisen lehden käytäntöihin.

Tässä muuttaisin lähteisiin-sanan yksikkömuotoon, näin: (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteeseen Hartling ym.2009)

Lisäksi yksi piste pitäisi poistaa, joten muuttaisin tekstiä näin: Tutkimuksien mukaan musiikki hyödyttää teho-hoidossa olevia keskosia (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteeseen Hartling ym.2009).

Tuota toista tekstiviitettä muutaisin hivenen: (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteisiin Standley, 1998 ja Kemper & Danhauer, 2005.)

APA-tyyliin?

Myöskään APA 6th -viittaustavassa, joka on yksi tutuimmista kansainvälisistä lähdeviittaus-formaateista, ei anneta tähän apua, koska sielläkin esimerkkinä on kirjoittajakeskeinen viittaus. Tässä tekstiä Learning APA Style -osiosta (http://www.apastyle.org/learn/faqs/cite-another-source.aspx):

How do you cite a source that you found in another source?

Use secondary sources sparingly, for instance, when the original work is out of print, unavailable through usual sources, or not available in English. Give the secondary source in the reference list; in text, name the original work and give a citation for the secondary source. For example, if Allport’s work is cited in Nicholson and you did not read Allport’s work, list the Nicholson reference in the reference list. In the text, use the following citation:

Allport’s diary (as cited in Nicholson, 2003).

(adapted from the sixth edition of the APA Publication Manual, © 2010)

Miten te muut viittaisitte tekstissä asiakeskeisesti toissijaiseen lähteeseen?

Viitalan tulkinta Ellingeristä

Riitta Viitalan kirjassa osaamisen johtaminen esimiestyössä viitataan moneen eri lähteeseen. Esim. ”Esimiehen oma esimerkki on havaittu merkittäväksi … (Ellinger ym. 1999).”

Jos tahdon lisätä opinnäytetyöhöni tuon lauseen asiasisällön, kuinka minun tulee siihen viitata tekstissä?

Pitääkö minun aina aloittaa: Viitalan (2005, 25) mukaan Ellinger (1999) kertoo esimiehen oman esimerkin…
Vai voinko kirjoittaa: Ellingerin (1999) mukaan esimiehen oma esimerkki… (Viitala 2005, 25).

Vai voinko olla kokonaan viittaamatta Ellingeriin ja lisätä lauseen perään (Viitala 2005, 25)?

Sama tapa pätee varmasti myös pidempiin kuin yhden lauseen viittauksiin? Tämä on vaikeaa, koska monessa kirjassa viitataan jatkuvasti toisiin teoksiin ja tuntuu, että omasta tekstistä tulee kovin vaikea lukuista kun kokoajan pitäisi kertoa kenen mukaan kuka kertoi jostain asiasta jotain.

Vastaus:
Jos mahdollista, käytä alkuperäislähteitä. Varsinkin jos noita Ellingereitä on tuppautumassa tekstiin jatkuvalla syötöllä, etsi Ellinger käsiisi.

Kun viittaat Viitalan tulkintaan Ellingerin tuloksista, kyseessä on toissijainen viittaus. Raportointiohjeessa kerrotaan tällaisesta tapauksesta näin:

Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.

Sinun on siis viitattava Viitalan teokseen. Ellingerkin on mainittava, sitä ei voi jättää kertomatta.

Mielestäni asian voi aivan hyvin kertoa monella eri tavalla:, sekä pitkissä että lyhyissä referoinneissa:

a) Viitalan (2005, 25) mukaan Ellinger (1999) kertoo esimiehen oman esimerkin…
b) Ellingerin (1999) mukaan esimiehen oma esimerkki… (ks. Viitala 2005, 25).
c) Ellingerin (1999) mukaan esimiehen oma esimerkki… (Viitala 2005, 25).

Näistä opparisi lukija kyllä ymmärtää, että viittaat Viitalan tulkintaan Ellingerin ajatuksista.

ks. = katso / katso tarkemmin