Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Tag Archives: taulukkoseloste

Oikein muotoiltu taulukko

Miten tehdään oikein muotoiltu taulukko?

Vastaus:

Taulukot ovat kivoja! Suurin osa suomalaisista taitaa olla kanssani samaa mieltä. Olemme intohimoista taulukkokansaa.

Luulisinpa, että taulukoiden muotoiluun vaikuttaa eniten tutkimustehtäväsi. Taulukon riveille ja sarakkeille tulee yleensä sellaisia asioita, joita opparintekijä haluaa opinnäytetyössään selvittää. Usein tilastoanalyysiohjelmilla (esim. SPSS) tulee tietyllä tavoin muotoiltuja taulukoita, mikä voi olla hyvä apu monelle opparintekijälle.

Taulukoiden tekemiseen ohjeistetaan esimerkiksi Kanasen Jorman opinnäytetyö-oppaissa ja Tutki ja kirjoita -kirjassa. Ne saat käsiisi suuntaamalla kulkusi JAMKin lähimpään kampuskirjastoon. Jos eivät siis satu olemaan lainassa. Minkä jutun voi tarkistaa Janetista.

Taulukkoa käytetään kirjallisen tekstin havainnollistamisessa. Siinä voi tiivistää napakasti sen, mitä muuten joutuisi selostamaan sivukaupalla. Tekstissä on sitten helppo kertoa keskeiset johtopäätökset taulukon antamasta, yleensä lukuhin (numeroihin) liittyvästä tiedosta.

Taulukkoon viitataan tekstissä joko ihan sanoina (”Taulukosta 4 selviää, että … ”) tai katso-viittauksella (ks. taulukko 4). Joskus opiskelijat ajattelevat, että tuloksina voi esittää taulukon toisensa perään ilman, että niitä sen kummemmin referoi (selostaa, kuvailee) tekstissä. Lukijalle sellainen on tyrmäävää informaatiotulvaa. Joten vaikka taulukko tiivistääkin numerotietoja, on taulukoiden antamasta tiedosta kuitenkin pääasiat kerrottava myös tekstissä. Kerro siksi pääasiat, mutta vain pääasiat. Jätä lukijalle kiinnostus tutkia taulukkoasi tarkemmin ja vakuuttua, että tekisi itsekin samanlaisia tulkintoja siitä kuin sinäkin.

(Paitsi jos jokin yksityiskohta on todella merkittävä asia: silloin siitä kannattaa kertoa myös tekstissä, vaikka muuten tekstissä ei selosteta taulukon yksityiskohtia.  Näin on esimerkiksi silloin, kun tulos poikkeaa tässä asiassa oleellisesti kaikista aiemmista tutkimuksista.)

Taulukon on oltava lukijaystävällinen: tarpeeksi yksinkertainen ja selkeä. Siinä on rivejä ja sarakkeita. Ne otsikoidaan/nimetään täsmällisesti ja kokonaisin sanoin. On myös päätettävä, mihin kohtiin viivat laitetaan näkyviin.

Taulukolle annetaan naseva nimi (taulukkoseloste, taulukon otsikko) ja taulukko numeroidaan. Taulukon nimi läimäistään taulukon yläpuolelle. Taulukon nimi kirjoitetaan ihan tavallisesti, ei tikkukirjaimin. Jos taulukko on lainattu, lähde mainitaan.

Taulukot numeroidaan systemaattisesti ja juoksevasti läpi koko työn: Taulukko 1, Taulukko 2 jne.

Raportointiohjeessa kerrotaan nämä asiat ja hommaa yritetään havainnollistaa kuviossa 5. Kyseinen neuvo löytyy osoitteesta http://oppimateriaalit.jamk.fi/raportointiohje/5-visuaalinen-havainnollistaminen/.

Kaksiulotteisesta taulukosta käytetään myös ilmaisua matriisi.

Kuvioselosteessa toissijainenkin lähde

Jos kirjassa kuvio on otettu toisesta lähteestä, pitääkö ilmoittaa se lähde, josta itse on kuvion ottanut vai alkuperäinen lähde?

Vastaus:

Ilmoita se julkaisu, josta olet kuvion ottanut.

Lähdeluetteloon tulevat vain ne julkaisut, joita on itse lukenut, kuunnellut tai katsonut. Jos et ole itse lukenut alkuperäislähdettä, JAMKin systeemin mukaan sitä ei mainita lähdeluettelossa.

Kuvioselosteessa (kuviotekstissä, kuvatekstissä) alkuperäislähteestä on kuitenkin hyvä kertoa.

Esimerkiksi, jos Virtanen on alkuperäislähde ja Lahtinen se lähde, jota olet itse lukenut, kuvioseloste voisi tulla esimerkiksi näin:

Kuvio 1. Mahtava käppyrä (Lahtinen 2012, sivut; alkup. kuvio Virtanen 2008, sivut)

Jos olet muokannut kuviota, litannia tulee vaikkapa näin:

Kuvio 1. Mahtava käppyrä (Lahtinen 2012, sivut, muokattu; alkup. kuvio Virtanen 2008, sivut)

Ongelma lukijan kannalta on tietty se, että hänen on etsittävä ensin Lahtinen-lähde käsiinsä, josta saa tarkemman tiedon Virtanen-lähteestä, jos haluaa tarkistaa tuon Virtasen alkuperäisen kuvion. Jos ajatellaan, että Suomessa julkaistaan vuosittain tuhansia tieteellisiä ja ammatillisia julkaisuja, Virtanen 2008 ei kerro lukijalle tässä tapauksessa oikein mitään. Jäinkin miettimään sitä, olisiko silloin lukijaystävällistä ilmoittaa Virtanen-lähteen tiedot vaikka alaviitteessä. Silloin se ei ole lähdeluettelossa (lähteet jotka olet itse lukenut), mutta lukija kuitenkin saisi perustiedot toissijaisestakin lähteestä.

Monen taulukon synteesi

Sovellan opinnäytetyössäni projektiosaamisen kirjallisuutta asuinhuoneiston remonttiin sopivaksi, eli esimerkiksi muodostan taulukon remontin budjetointiin soveltaen erilaisia budjetointimalleja ja teen niistä yhden ”oman” version. Voisitko auttaa, miten näissä tilanteissa laitan lähdemerkinnät? Kyseessä käytän siis useaa eri lähdettä, mutta koostan niistä sovelletun version. Näitä tapauksia työssäni on useita, joten olisi parempi ne nyt laittaa alusta alkaen oikein.

Vastaus:
Omien taulukoiden laatiminen osoittaa halua ja taitoa synteesien tekoon. Se on hyvä juttu.

(Synteesi kokoaa yhteen olennaiset asiat. Synteesi tarkoittaa MOT-sanakirjaston mukaan yhdistämistä, yhdistävää menetelmää. Laajemmin sillä tarkoitetaan tutkimustulosten tulkintaa tavalla, jolla tutkija saa selvät vastaukset tutkimusongelmiinsa.)

Voisit tehdä kombitaulukkosi taulukkoselosteen esimerkiksi näin:
Taulukko 1. Remontin budjetointi (muokattu lähteistä Korhonen 2010, 23; Virtanen 2008, 12; Mäkinen 2013, 67; Nieminen 2011)

Tässä olen kuvitellut, että Nieminen 2011 on nettilähde, jolla ei ole sivunumeroita.

Raportointiohjeen taulukko- ja kuvioselosteissa (kuvateksteissä) on vähän erilainen tapa: lähde kirjoitetaan ensin ja sitten tulee sana muokattu. Näin esimerkiksi luvussa Visuaalinen havainnollistaminen, jossa on tällainen muoto: (Kananen 2008, muokattu).

Tällöin taulukon seloste tulisi näin:
Taulukko 1. Remontin budjetointi (Korhonen 2010, 23, muokattu; Virtanen 2008, 12, muokattu; Mäkinen 2013, 67, muokattu; Nieminen 2011, muokattu)

Eka taulukkoseloste näyttää kuitenkin selvemmältä, käyttäsin sitä. Pääasia, että lukija ymmärtää sinun hyödyntäneen kyseisiä lähteitä.

Lähdeluetteloon lähteet tulevat ihan normisti.

Samalla tavoin kuviot voivat olla yhdistelmä monesta aiemmasta kuviosta.

Lähteet:

MOT Gummerus Uusi suomen kielen sanakirja. 2013.  Helsinki: Kielikone.

Taulukon nimi yläpuolelle, kuvion alapuolelle – mikä logiikka?

Metodiopinnoissa aina ihmetyttää kaksi asiaa, joille kaipaisi loogista selitystä, koska kaikelle on aina syynsä.
1) Miksi taulukossa taulukon nimi (siis taulukon sisällön kuvaus) tulee taulukon yläpuolelle (TAULUKKO xx)?
2) Miksi ns. kuviossa selitysteksti tulee kuvion alapuolelle (Kuvio xx)
3) Jotta ei olisi liian helppo kysymys, niin miksi taulukko kirjoitetaan suurkirjaimilla (TAULUKKO) ja kuvio pienkirjaimilla (Kuvio).

Vastaukset kysymyksiin 1 ja 2:

Kuvion selosteen paikka on kuvion alapuolella varmaankin vanhaan standardiin (ISO 5966, 1982) perustuen: ”Each illustration shall be given a caption, which shall be placed beneath it”. Sama ohje kertoo taulukon selosteen paikasta paljon epämääräisemmin: ”- – caption, which may include a descriptive legend. If possible, the caption and the table headings should make the table self-contained without reference to the text”.

Tähän taulukon ominaisuuteen pohjautuu Hirsjärvenkin ym. (2010, 325) selitys asiasta: ”Taulukkoselosteet eli otsikot sijoitetaan taulukon yläpuolelle. Tätä käytäntöä perustellaan sillä, että taulukkoa ei voi ymmmärtää lukematta ensin otsikon tarjoamaa selostetta.”

Suomenkielen taitaja Jukka Korpela huomauttaa, että taulukon nimi voi olla myös taulukon alapuolella, mutta mieluummin sen yläpuolella: ”Suomalaisen asiakirjastandardin mukaan taulukon otsikko kirjoitetaan taulukon alapuolelle. Yleisempi käytäntö monissa yhteyksissä on sijoittaa se taulukon yläpuolelle. Tällöin tekstiä luettaessa tulee ensin vastaan kuvaileva otsikko ja sitten vasta tietojen massa.”

Tutkimusten maailmassa taulukon nimi kirjoitetaan siten ymmärrettävyyssyistä ennen tietojen massaa. Kuvion voi yleensä ymmärtää ilman selosteen lukemistakin.

Vastaus kysymykseen 3:
Vuoden vaihteen jälkeen raportointiohje suosittelee Taulukko- ja Kuvio-sanojen kirjoittamista niiden selosteissa pienaakkosin voimassa olevan asiakirjastandardin mukaisesti.

 

Lisäys ma 21.1.13:
Vanhan raportointiohjeen mukaan sekä kuvion että taulukon seloste kirjoitettiin suuraakkosin (ks. s. 29 – 30). Se on ollut yleinen tapa tieteellisissä teksteissä. Noista kahdesta lähteissä mainitusta vanhasta standardista en löytänyt käskyä suuraakkosten käyttämiseen, mutta esim. Hirsjärvi ja muut suosittelevat suuraakkosia Tutki ja kirjoita -kirjassaan.

Selailin tänään siis toistakin vanhaa standardia (ISO 7144, 1986). Taulukon selosteen paikka taulukon yläpuolella on määritellään siinä  täsmällisesti yläpuolelle ja kuvion selosteen paikka alapuolelle: ”The caption of a table shall appear above the table – – The legend of an illustration shall be placed below the illustration”.

Lähteet

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2010. Tutki ja kirjoita. 15. – 16. p. Helsinki: Tammi.

ISO 5966. 1982. Documentation – presentation of scientific and technical reports. Geneve: International Organization for Standardization.

ISO 7144. 1986. Documentation – Presentation of theses and similar documents. Geneve: International Organization for Standardization.

Korpela, J. 2013. Taulukot. Julkaisussa: Nykyajan kielenopas. Luku 5. Viitattu 15.1.2013. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/5.8.html

Liukko, S. & Perttula, S. 2010. Opinnäytetyön raportointi. Viitattu 21.1.2013. http://www.jamk.fi/download/27435_Raportointiohje.pdf.

Liukko, S. & Perttula, S. 2013. Opinnäytetyön raportointiohje. Viitattu 21.1.2013. http://oppimateriaalit.jamk.fi/raportointiohje/.

 

Sekaisin kuvista

Opinnäytetyössä tulisi kaaviolle antaa nimi KAAVIO. Kuitenkin nykyisessä wordissä voi valita kuvalle tai kuviolle jonkun seuraavista ”lajeista”:

Taulukko
Kuva
Kaava
ja nämä ovat kaikki pienellä kirjoitettuja (tai siis isolla alkukirjaimella alkavia toki).

Olen siis päätynyt käyttämään opinnäytetyössäni lajeja Taulukko ja Kuva enkä käytä lainkaan termiä ”Kaavio”. En myöskään ole muuttanut näitä käsin kapitaaleiksi, koska en oikein näe siinä mieltä. Sehän pitäisi sitten olla jo valmiina raportointipohjassa.

Mitäpä mieltä olet tällaisesta ratkaisusta?

Vastaus:

Raportointiohjeessa kaikille muille kuvallisille havainnollistamisille kuin taulukoille on annettu nimitys kuvio. Syynä on muinainen kansainvälinen standardi, jossa kuvioiksi (figures) määriteltiin kaikki muut paitsi taulukot (tables). Eli kuvioita ovat siis kuvat (photographs), piirustukset (pictures), kuvat/kuvitukset (illustrations), graafit sun muut, mitä niitä onkaan. Samaa linjaa on noudatettu Tutki ja kirjoita -opuksessa.

Havaintoni on, että ’kuva’ alkaa pikku hiljaa hivuttautua kuvio-sanan tilalle. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko, jos julistaa, että ’kuva’ vie voiton jossain vaiheessa.

Totta on, että Word ehdottaa Taulukkoa, Kuvaa tai Kaavaa. Itse olen kohdannut tämän päivittäessäni raportointiohjetta. Silloin olen määritellyt kuvaluettelon asetuksissa, että kuvan nimitys on Kuvio. En tarkalleen muista, miten olen tempun tehnyt, mutta oli se kuitenkin mahdollinen eikä muistaakseni raastanut hermojani finaaliin – saattoi tosin olla aika pienestä kiinni!

Jossain muissa tekstinkäsittelyohjelmissa voi olla toisenlaiset nimitykset muille kuin taulukoille.

’Kaavaa’ tai ’Kaaviota’ en käyttäisi. Laskentakaavoille on oma esittämistapansa jo nytkin, eikä se ole kuvio eikä taulukko.

Sekavan sepustukseni lopuksi tiivistetysti ajatuksiani, joista keskustelin myös Liukon Sadun kanssa:

  • Käytätpä sanaa Kuvio tai Kuva, käytä valitsemaasi ilmaisua johdonmukaisesti. Siis yhdessä opparissa on joko kuvioita tai kuvia.
  • Jos opparissa on enimmäkseen graafisia häkkyröitä, ’kuviot’ on perustellumpi ilmaisu. Jos siinä taas on eniten valokuvia, ’kuvat’ kuulostavat ihan ok:lta.
  • Suurkirjaimisista sanoista voi olla ihan hyvä pyrkiä eroon. Tältä osin ehdotamme muutosta raportointiohjeeseen. Kuvioselosteeseen ei kirjoitettaisikaan enää ”KUVIO 1. Nokian pörssiarvon kehitys alkuvuonna 2012” vaan ”Kuvio 1. Nokian pörssiarvon kehitys alkuvuonna 2012”.

Itse piirretyt kaavakuvat

Ohjasin äsken fysioterapiaopiskelijoita ja heitä mietitytti, miten viitata itse piirrettyyn kuvaan. Fysioterapian opiskelijat piirtävät anatomian kaavakuvia itse, eivätkä välttämättä kopioi kirjasta. Samalla tavalla viittausohjetta kaivattaisiin myös itse ottamaan valokuvaan.

Vastaus:
Itse piirrettyyn kuvaan tai valokuvaan ei tarvitse viitata lähdeluettelossa, jollei (valo)kuvaa ole aiemmin julkaistu. Se julkaistaan opparissa, joten jos siihen myöhemmin viittaa, kannattaa ilmoittaa lähteeksi oma opparinsa.

Tekstissä itse piirrettyyn kuvaan viitataan ihan tavallisesti, esimerkiksi näin:

Tekstiä tekstiä tekstiä (ks. kuvio 1).

Periaate siis on, että tekstikappaleet ilman lähdeviitettä ovat omaa tuotosta, samoin kuviot tai taulukot ilman lähdeviitettä ovat omaa tuotosta.

Tekstissä itse otettuun valokuvaan viitataan näin:

Tekstiä tekstiä tekstiä (ks. kuvio 1).

Kuvion seloste tullepi tällöin näin:

KUVIO 1. SI-niveliä kuormittamaton ja reisilihaksen voimaa lisäävä isometrinen harjoitus

Vaikka viitataan valokuvaan, viitataan tekstissä kuitenkin kuvioon 1 eikä kuvaan 1.

Lähdeluetteloon ei tehdä viitettä itse otetusta julkaisemattomasta valokuvasta.

 

Mutta jos välttämättä haluaa jostain syystä korostaa sitä, että on tehnyt kaavakuvan ihan itse, voipi todeta tekstissä vaikkapa näin (jos kirjoittaa minä-muodossa):

Tekstiä tekstiä tekstiä (ks. kuvio 1, tekemäni kaavakuva SI-nivelestä).

Jos kirjoittaa 3. persoonassa tai muuten neutraalisti, ilmaisun voi muotoilla sopivasti. Olisiko se jotain tällaista:

Tekstiä tekstiä tekstiä (ks. kuvio 1, Suvi Perttulan kaavakuva SI-nivelestä).

TAI

Tekstiä tekstiä tekstiä (ks. kuvio 1, tekijän kaavakuva SI-nivelestä)

Näyttää aika persoonattomalta ilmaisulta minun makuuni, mutta ajaa kyllä asiansa: lukija ymmärtää!

Sanan ”SI-nivelestä” voi mielestäni jättää pois, jos asia selviää riittävästi edeltävästä tekstistä.

Kummassakin tapauksessa kuvion seloste / kuvateksti voisi näyttää tällaiselta:

KUVIO 1. SI-nivelen rakenne

Oma taulukko, numerotiedot pankista

Olen siirtänyt käsin tiedot erään pankin raportista exceliin ja muokannut taulukon itse haluamakseni. Raportointiohje sanoo ”Jos taulukko on lainattu, lähde täytyy mainita taulukkoselosteen yhteydessä”. Koskeeko lainaus siis tässä tapauksessa taulukon asiasisältöä sekä ulkoista muotoa? Mainitsenko siis lähteen kun taulukko on omani, mutta numerot on otettu muualta?

Vastaus:
Varminta on, että ilmoitat pankin raportin tavalla tai toisella taulukon yhteydessä. Koska et ole muokannut jo olemassa olevaa taulukkoa (koska sitä ei ole ollut olemassa), vaan tehnyt taulukon itse, voisit tehdä vaikkapa näin (sovellettu Tutki ja kirjoita -kirjan ohjetta sivuilta 324­–­327, erityisesti APAn taulukkoesimerkkiä):

TAULUKKO X. Taulukon nimi¹

[Tähän taulukko]

Taulukon viimeisen rivin alaviivan jälkeen voi laittaa huomautuksia. Laita siis huomautus:
¹ Huom. Numerotiedot lähteestä se-ja-se.

Kyseessä on koko taulukkoon liittyvä yleisselitys. (Taulukon nimi = taulukkoseloste.)

Numeron ¹ tilalla voi olla kirjain a. Taulukkohuomautuksissa näytetään käytettävän nimenomaan kirjaimia. En vaan löytänyt Wordistä nopeasti temppua, jolla a-kirjaimen olisi saanut helposti heitettyä yläviistoon yläindeksiksi 😉 Kyllä lukija ymmärtää sen oikein tuollakin tavalla.

Tutki ja kirjoita -kirjassa huomautuksessa mainitun lähteen tiedot ovat täydelliset. Mielestäni riittää kuitenkin, että kerrot normaalit tekstiviitteen tiedot. Esimerkiksi ”Perttula 2011,  3” tai ”Nordean raportti 2011, 4”. Ilmoita lähdeluettelossa lähteen tiedot  sitten kattavammin.

Esimerkki taulukkoon liittyvästä yleishuomautuksesta on muun muassa Eveliina Malmivaaran gradussa, sivulla 18 (ks. lähdeviite tämän kirjoituksen lopusta).

*****

Jos joku on kiinnostunut APAn (American Psychological Association) ohjeesta, parhaimmat neuvot on APAn omassa Publication Manualissa. Koska minulla ei satu olemaan kyseistä julkaisua käsillä, netistä löysin esimerkiksi tällaisen (APA Table Guidelines 2010):

1. Occasionally you may need to provide additional information about an aspect of a table. You can present this information in a note to the table rather than in the text or in the table itself.

2. Notes to the table appear underneath the table being supplemented. Notes begin under the first column and are left-justified and single or double spaced. Each note begins on a new line.

3. There are three kinds of notes to tables:

a. General notes are about the table as a whole. They begin with the capitalized and italicized word ”Note” followed by a period. The first word of the text of the note is capitalized, and the note ends in a period. Example: Note. All nonsignificant threeway interactions were omitted.

b. Specific notes are about a particular column, row, or cell. They begin with a lowercase letter in superscript format (e.g., a); this letter will also appear in the column, row, or cell that your note refers to. Use letters in alphabetical order. Order the letters in the body of the table from the upper left-hand side of the table to the lower-right hand side. Notes end with a period. Example: an = 15 for each group.

c. Probability notes are about statistical findings. These are commonly used to specify the p-value of a particular statistical test. For example, if you have some results that are significant at the p = .05 level and others that are significant at the p = .01 level, put different symbols next to those results in the table, and provide an explanatory note of your symbols underneath the table. Begin probability notes with the symbol to be defined and end them with a period. Example: *p < .05. **p < .01.

4. If you have a note of each kind (or of any two of the three kinds), they must appear in the order of General note, Specific note, and Probability note.

Lue lisää:

  • APA Table Guidelines. 2010. Washington: University of Washington, Psychology Writing Center. Viitattu 7.11.2011. Http://web.psych.washington.edu/writingcenter/writingguides/pdf/tables.pdf
  • Publication manual of the American Psychological Association. 2009. APAn Publication Manualin esittely sekä linkkejä muihin oppaisiin, mm. Tutoriaaleihin. Viitattu 7.11.2011. Http://www.apastyle.org/manual/index.aspx.
  • Malmivaara, E. 2011. Komialta kirkolta – ei palio muualta viittisi ollakkaan. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteiden laitos, liikunnan yhteiskuntatieteiden oppiaine. Viitattu 17.11.2011. Https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/36557/URN:NBN:fi:jyu-2011081811249.pdf?sequence=1.
  • Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2011. Tutki ja kirjoita. 15.–16. p. Helsinki: Tammi.

Taulukko- ja kuvioselosteiden paikat

Miksi taulukon seloste on taulukon yläpuolella, mutta kuvion seloste kuvion alapuolella?

Vastaus: Taulukon seloste tosiaankin on taulukon yläpuolella ja kuvion seloste (”kuvateksti”) kuvion alapuolella.

Hirsjärven ym. (2009, 325) mukaan ”käytäntöä perustellaan sillä, että taulukkoa ei voi ymmärtää lukematta ensin otsikon tarjoamaa selostetta”. Taulukothan ovat yleensä täynnä numeroita. Kuvioista sen sijaan pitäisi pyrkiä tekemään niin havainnollisia ja yksiselitteisiä, että lukija ymmärtää ne oikeastaan ilman selostettakin.

Kansainvälinen standardi (ISO 7144) vuodelta 1986 määrittelee nämä paikat jämptisti ilman perusteluja:

”The caption of a table shall appear above the table and after the Arabic numeral assigned to it. – – The legend of an illustration shall be placed below the illustration – – after the Arabic numeral assigned to it.”