Koulutuksen antamat valmiudet – jäikö jotain puuttumaan? (artikkelisarja, nro 5)
Tämä on viides eli viimeinen artikkeli artikkelisarjasta Kuntoutusalan ammattilaisten urapolkuja. Artikkelissa käsitellään uransa alkuvaiheessa olleiden ammattilaisten ajatuksia liittyen koulutuksen antamiin valmiuksiin sekä heidän toiveisiinsa siitä, millaista osaamista he olisivat kaivanneet lisää.
Johdanto
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on tuottaa osaamista työelämän tarpeisiin. Opiskelijoiden osaamista määrittelevät opintojaksokohtaiset tavoitteet. Työelämään siirryttäessä työtekijät suhteuttavat yksilöllistä osaamistaan asiakkaiden erilaisiin tarpeisiin. Hankitun osaamisen soveltaminen voi kuitenkin olla haastavaa työelämän erilaisissa tehtävissä (1,2).
Pohjois-Savon hyvinvointialueella on määritelty ammattiin valmistuneen ammattilaisen osaamisen tasoa siihen kehitetyllä viisiportaisella asteikolla. Vastavalmistuneen osaamista voidaan kuvata tasolla yksi. Tasolla yksi ammattilaisen osaamista kuvataan sanoilla “omaa valmiuksia toteuttaa” asiakkaan arviointia, kuntoutuksen suunnittelua ja ohjausta. Tasolle viisi arvioitu erinomainen osaaja sen sijaan jo ”kehittää itseään, työyhteisöä ja alan toimintatapoja” (3).
Ammattikorkeakouluilla on lainsäädännön puitteissa oikeus itse päättää opetussuunnitelmista (4). Tämä tarkoittaa sitä, että saman tutkintonimikkeen saaneet opiskelijat ovat voineet opiskella sisällöltään erilaisia kokonaisuuksia. Myös sisältöjen painotukset ovat voineet vaihdella riippuen siitä, mistä ammattikorkeakoulusta he ovat valmistuneet.
Koulutuksen antamat valmiudet työelämää varten
Tässä kartoituksessa haastatellut (n=29) kokivat saaneensa koulutuksen myötä hyvät perustiedot ja lähtökohdat työelämää varten. Koulutus antoi valmiudet koulutuksen aikaiseen harjoitteluun ja harjoittelun antama osaaminen toi puolestaan perusteet ja valmiuden toimia työelämässä.
“Sul on jotkut valmiudet et sä opit siel työpaikalla sen. Vaikka nyt näitä apuvälinejuttuja, niinku valmiudet siellä työelämässä oppii”
Koulutus valmisti laajaan kokonaisnäkemykseen eri ikäisten asiakkaiden kohtaamisesta ja heidän kuntoutuksestaan. Laaja-alaisten perustietojen lisäksi haastateltujen puheesta nousi erilaisia yksittäisiä valmiuksia usean erityisosaamisen alueella.
“Lapsista vanhuksiin ja neurologisiin asiakkaisiin, niin sai ehkä vähän semmosta osviittaa, että mitä niitten kanssa vois tehä”
Useassa kuntoutusalan ammatissa työtä tehdään käsin. Tämä tuli esille myös haastateltujen kertoessa saaneensa valmiuksia manuaalisiin perustaitoihin. Manuaalisten perustaitojen lisäksi yksittäiset haastatellut huomasivat saaneensa valmiuksia myös kliiniseen päättelyyn.
“miksi jokin ongelma tulee ja miten sitä lähdetään sitten ratkaisemaan. Ei vaan hoidettu ongelmaa vaan niinku tavallaan se ongelman syytä etsiessä”
Tärkeänä seikkana haastatteluissa tuli esille myös haastateltujen valmius jatkuvaan oppimiseen ja ajan myötä vahvistunut itsevarmuus.
“Puolen vuoden päästä alko tulee semmosta itsevarmuutta jo mut kyl se niinku vaatii aikaa ja kaikkee niinku potilasammatit, Se oppiminen tapahtuu ihan koko elämän ja työuran aikana. työssä mä opin sit tekee sitä…näin”
Mitä osaamista kaivataan lisää?
Koulutuksen antamien hyvien perustaitojen jatkoksi haastatellut toivoivat, että opintoihin olisi sisältynyt enemmän mahdollisuuksia valita opintoja oman mielenkiinnon mukaan. Lisäksi he olivat halunneet päästä syventämään sitä osaamista. mistä olivat eniten kiinnostuneita.
Työelämän tarpeiden ja koulutuksessa opiskeltujen asioiden yhdistäminen tuntui ajoittain hankalalle, esimerkiksi koulussa opiskeltuja testejä ja tutkimuksia ei työelämässä välttämättä hyödynnetäkään.
“Fysioterapeutin osaaminen on niin paikkakohtaista, ymmärrän, ettei koulu voi antaa valmiuksia jokaiseen alan kohtaan. Kuitenkin vasta käytännön kentällä oppii parhaiten. Hirmu hyvää on se, että on paljon harjoittelujaksoja, sillä niissä oppi eniten ja sai ammatillista kasvua.”
Haastatteluissa mainittiin joitain erityisryhmiä tai sairauksia, joista toivottiin lisää osaamista. Aiheet kuitenkin poikkesivat paljon toisistaan. Vain tuki- ja liikuntaelimistön toiminnat mainittiin kahteen kertaan. Muita aiheita, kuten neurologia, turvotus, haavapotilaat tai äitiysfysioterapia. mainittiin vain kerran.
Haastatellut jäivät kaipaamaan tutkimisen ja kliinisen päättelyn taitoja. Harjoittelu koettiin tärkeäksi, mutta sitä olisi voitu vahvistaa vertaistuella, jolloin harjoittelupaikkaan olisi voinut mennä yhdessä toisen opiskelijan kanssa. Työelämässä tarvittavat tutkimisen ja kliinisen päättelyn taidot näyttivät kehittyneen nimenomaan harjoitteluissa.
“Koulutuksessa on paljon hyvää, mutta tuntuu että joidenkin asioiden irrallisuus teki niiden sisäistämisestä vaikeampaa. Mieluummin olisi ollut enemmän konkretiaa, jota tosin tulee harjoitteluissa. Ei ole kuitenkaan sama, että etsitään luokkakavereiden kehosta virheitä tai poikkeavuuksia, joita ei oikeasti niissä ole.”
On ymmärrettävää, että konkreettisten ammattialan sisältöjen soveltaminen ei välttämättä oppitunneilla onnistu, kun asiakkaana on oma opiskelutoveri. Haastatteluissa nousi kuitenkin useaan otteeseen toivomus, että opetuksessa olisi hyödynnetty nykyistä enemmän case-tapauksia, joiden kautta päättelyä olisi voinut harjoitella kliinistä päättelyä.
Moniammatillisuuden koettiin jääneen opetuksessa liian vähälle. Opinnot tuntuivat keskittyvän vain omaan tulevaan ammattiin. Läpi opintojen jäätiin kaipaamaan enemmän yhteistyötä muiden alojen kanssa . Myös sote-kenttä jäi kokonaisuutena vieraaksi.
“Kuntoutuksen ohjauksen ydinopinnoissa keskityttiin vain omiin teemoihin, ei tehty yhteistyötä muiden alojen kanssa, tai heidän näkemystään ei ollut siinä mukana”
Myös yrittäjyys-, projekti- ja johtamisopintoja kaivattiin lisää. Näitä taitoja moni koki työelämässä tarvinneensa, mutta opinnot eivät olleet riittävästi tähän valmistaneet.
“Yrittäjyys on se mun juttu, niin ehkä siihen jotain lisäkouluttautumista tai jotain mahollisuuksia sieltä koulun kautta ois saanu jo käyttöön, jotain jatkojuttuja sitä omaa unelmaa kohti.”
Yhteenveto ja johtopäätökset
Uransa alkuvaiheessa olleilta ammattilaisilta tiedusteltiin heidän saamiaan valmiuksia koulutuksen aikana ja taas toisaalta sitä, millaista osaamista he olivat jääneet kaipaamaan. Haastatteluista kävi ilmi, että osa haastateltavista koki saaneensa tietyistä sisällöistä hyvät tiedolliset ja taidolliset valmiudet, kun taas vastaavasti toiset olisivat kaivanneet juuri samaan asiaan enemmän osaamista.
Koska ammattikorkeakouluilla on oikeus itse päättää oppimissuunnitelmiensa sisällöistä, tuottaa se erilaisia valmiuksia omaavia kuntoutusalan ammattilaisia. Myös se, mihin uransa alkuvaiheen ammattilainen työllistyy, saattaa vaikuttaa kokemukseen siitä, millaisia valmiuksia hänellä on kyseiseen työtehtävään. Näiden lisäksi ammattilaisen omat kiinnostuksen kohteet ovat saattaneet vaikuttaa haastateltavien kokemuksiin.
Lähteet
(1) Heikkinen, H. L. T., & Kukkonen, H. (2019). Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna: Osaaminen, sivistys ja tiedon intressit. Aikuiskasvatus, 39(4), 262–275. https://doi.org/10.33336/aik.88096 [viitattu 7.11.2022]
(2) Mäki, K., Vanhanen-Nuutinen, L. & Niinistö-Sivuranta, S. (2019). Työ ja korkeakoulu. Yliopistopedagogiikka, 26(1), 62-66. https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2019/02/01/tyo-ja-korkeakoulu/ [viitattu 7.11.2022]
(3) Fysioterapeutin ammatillinen osaaminen. Kysteri. 2018. http://publish.psshp.fi/kokous/2018308710-9-2.PDF [viitattu 2.11.2022]
(4) Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932
(5) Artikkelin otsikkokuva: Turun amk, kuvakirjasto
HUOM: Tämän artikkelisarjan johdantoartikkeli (nro 1) löytyy täältä: https://blogit.jamk.fi/oivalluksiakuntoutuksesta/2023/01/22/kuntoutusalan-asiantuntijoiden-urapolut-viisiosainen-artikkelisarja-kaynnistyy/
Kirjoittajat
Niina Katajapuu, TtT, fysioterapian lehtori, Turun ammattikorkeakoulu
Laura Saar, Jt YAMK, jalkaterapian lehtori, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu