24 yötä kouluun on…

…laskin aivan itse kun joululomani reilu viikko sitten alkoi. Menneen syyslukukauden kulkua toisen vuoden musiikkipedagogiopiskelijana voisi luonnehtia musiikkitermillä prestissimo (=erittäin kiireisesti). Viimeiset viikot ennen lomaa olivat jatkuvaa accelerandoa (=kiihtyen), joka huipentui ”neljä tenttiä neljässä päivässä”-tulikokeeseen. Läpäisin haasteen kunnialla, mutta sitä juhlistaessani kadotin ääneni paikalliseen yökerhoon. Yhden viikonlopun aikana läpikävin vokaalisen muodonmuutoksen omasta itsestäni Marge Simpsonin kautta Pienen merenneidon Ursulaksi ja lopulta Paula Koivuniemeksi. Joululomalle lähdin synnyinkaupunkiini, pitkittyneestä lomanpuutostilasta kärsien ja äänenmurroksesta kärsivältä pojalta kuulostaen, mutta onnellisen odottavaisella mielellä ajatellen niitä 24 päivää, jotka kaikessa arvaamattomuudessaan tuntuivat paremmalta kuin sama määrä ilmaisia juomalippuja baari Vakiopaineeseen.

Siis 24 päivää aikaa ajatella ja tehdä kaikkea muuta, kuin mitä on syksyn aikana ajatellut ja tehnyt. 24 päivää, joista yksikään ei ole aikataulutettu, eikä yhtenäkään niistä tarvitse tehdä yhtään mitään, jos ei halua. Vaikka arvaamattomuutta elämässäni rakastankin, tahtoo suunnitelmallinen puoleni luoda järjestystä erilaisia listoja tekemällä. Joululomalistani on seuraavanlainen: katso Pasilaa, juo munatotia, syö, nuku, lue, kävele ulkona, kirjoita blogipäivitys, hiihdä(?). Joululomaperinteeksi muodostuneen flunssan puitteissa olen pyrkinyt toteuttanut listaamiani asioita aktiivisesti, mutta tämä kaikki vapaus ja aika ovat tuoneet mukanaan myös yllättäviä asioita. Olen löytänyt itseni soittamasta joululauluja viululla (en todellakaan ole osaa soittaa kyseistä soitinta, anteeksi viattomat ulkopuoliset) sekä valokuvannut usean vuoden hiljaiselon jälkeen. Ilokseni olen päässyt vaihtamaan kuulumisia sellaisten ihmisen kanssa, joita en ole vuosiin ehtinyt nähdä. Ajatteluni taas on muuttunut arkisesta hyvin juhlalliseksi, abstraktiksi ja universaaliksi. Olen päätynyt etsimään vastauksia sellaisiin kysymyksiin, kuten ”Mistä opiskelijan hyvä joululoma koostuu?” ja ”Mikä on joululoman merkitys opiskelijalle?”. Vastaukset mainittuihin kysymyksiin löytyivät käytännön kokemuksien, empiirisen tutkimuksen, havainnoinnin ja syvällisen ajattelun myötä.

Loppupäätelmät ovat varsin selkeitä: hyvä joululoma koostuu yöasupäivistä, villasukista, peiton alla vietetystä ajasta, lukemisesta, huonoista telkkariohjelmista, munatotista, suklaasta, suklaasta, suklaasta, ähkystä, joululauluista panhuilusolistille sovitettuna (liiallinen altistuminen saattaa aiheuttaa mielenterveysongelmia), perheen ja suvun yliannostuksesta, hyvistä bileistä, pitkään nukutuista aamuista, pitkistä kävelyretkistä sekä lyöttäytymisestä yhteen sellaisten ystävien kanssa, joita ei opiskeluiden vuoksi ehdi riittävästi näkemään. Loman merkitys opiskelijalle on kiistaton: kouluasioiden aktiivisen unohtamisen myötä ajatustoiminnot uusiutuvat. Tapahtuu muutoksia, jotka johtavat älykkyysosamäärän nousuun ja aivojen energiavarastojen täyttymiseen. Muutokset mahdollistavat lomanjälkeisen koulunkäynnin. Lomanvieton laadulla on siis suora yhteys lomanjälkeiseen koulumenestykseen ja jaksamiseen.

Joten kaikki te opiskelijat ja opiskelijaksi aikovat: joululomalla unohtakaa koulu, niin osaatte syksyllä opiskelemanne asiat entistäkin paremmin loman jälkeen. Tehkää lomalla niitä asioita, mitä ette arjessa ehdi tai pysty tekemään. Syökää suklaata, se auttaa kaikissa elämäntilanteissa. Nähkää läheisiänne liikaa ja muistakaa niitä ystäviä, joita ette kouluttautumisenne tuoksinassa ehdi muistamaan.