Huilataan hetki – tai yritetään edes…

Tätä kirjoittaessani elellään joulun välipäiviä – siis niitä muutamaa päivää joulunpyhien ja vuoden vaihtumisen välissä. Opiskelijat – myös monimuoto-opiskelijat – viettävät joululomaa. Tai ainakin pitäisi viettää, sillä kyllä tässä vaiheessa lukuvuoden puolivälissä opiskeluasioiden laittaminen hetkeksi syrjään työpöydältä ja mielestä olisi ihan paikallaan. Jostain syystä tuntuu vaan siltä, että helpommin sanottu kuin tehty.

Syyslukukauden viimeiset rutistukset menivät aivan kalkkiviivoille. Vielä joulunalusviikon alkupäivät olivat ihan täyttä aherrusta. Kaikki suunniteltu tuli kuitenkin tehtyä, ja pari viimeistä päivää ennen aattoa pystyi jo paneutumaan jouluvalmisteluihin. Vakaasti päätin, että reilut puolitoista viikkoa – siis vuoden vaihtumiseen asti – mietin jotain ihan muuta kuin opiskelua tai mitään siihen liittyvää.

Ei ole onnistunut. Tai no – jotenkuten tietysti, kun olen pysytellyt poissa optimasta, asiosta, yammerista, elmosta sun muista härpäkkeistä. Mutta eihän ne mielestä mihinkään lähde. Tuolla ne takaraivossa sitkeästi raivaavat tilaa itselleen: tulevan vuoden opintojaksot, projektit, raportit, suunnitelmat, harjoittelut, kehittämistehtävät – ja sitten se opinnäytetyökin vielä. Nyt kun saisi ihan luvan perästä nukkua aamuisin pitkään, sisäinen kello säntillisesti herättää ihan yhtä aikaisin kuin arkenakin. Ja ensimmäisenä mielen valtaa ajatus, että reippaasti pitää nousta ylös, laittaa kahvit tippumaan ja alkaa touhuamaan jotain – vaikkei mitään kiireellistä ja tähdellistä touhua tehtävänä olekaan.

No mutta luonnollistahan tämä toisaalta on. Eihän ne työasiatkaan kai kenenkään kohdalla mielestä kaikkoa heti, kun on pari vapaapäivää pitänyt. Ja ehkä se, että opintojutut mielessä pyörivät, on merkki siitäkin, että itse kokee asian tärkeäksi ja isoksi. Voihan se olla niinkin, että motivaatio on kohdallaan, kun mieli tekee omia askareitaan opintoihin liittyvien asioiden äärellä. Ehkä näitä juttuja ei niin kovin kovasti haluakaan unohtaa. Ja ehkä sekin on ihan hyvä, että vuorokausirytmi säilyy suurin piirtein entisellään. Onpahan sitten helpompi saada taas rytmistä kiinni, kun kevätlukukausi parin viikon päästä toden teolla pyörähtää taas käyntiin.

Otetaan nyt kuitenkin hetki levon kannalta – yritetään edes. Ja sitten rynnätään taas täynnä energiaa uusien haasteiden kimppuun.

Onnea ja menestystä kaikille opintoihin ja elämään muutenkin tulevalle vuodelle 2017.