Kuntoutuksen koulutukseen hakeutuminen ja erilaiset koulutusjatkumot ammattikorkeakouluissa

Tässä blogikirjoituksessa pohditaan kuntoutuksen koulutuksen rakennetta opiskelijan opintopolun ja joustavan urapolun näkökulmasta. Tavoitteena on tunnistaa mahdollisuuksia ja haasteita, jotka ovat tärkeitä huomioida kuntoutuksen koulutuksen kokonaisuuden kehittämisessä. Kirjoitus perustuu ajankohtaisten julkaisujen pohjalta käytyyn Kuntoutuksen osaamiskeskittymän (OsKu) -verkoston pohdintoihin.

Erilaiset opintopolut AMK-opintoihin ja niiden mukanaan tuomat haasteet

Ammattikorkeakoulututkinto (AMK) suoritetaan lähtökohtaisesti toisen asteen koulutuksen jälkeisenä tutkintona. Suurin osa kuntoutuksen alan AMK-opiskelijoista on suorittanut lukion ja ylioppilastutkinnon ennen siirtymistään AMK-opintoihin. Toisen asteen ammatillisen tutkinnon pohjalta opiskelemaan hakeutuvia on määrältään alle kolmannes hakijoista. Avoimen ammattikorkeakoulun kehittyminen on tuonut lisää uusia väyliä hakeutua ammattikorkeakoulun tutkintokoulutukseen. Avoin ammattikorkeakoulu mahdollistaa ensimmäisen vuoden opinnoista rakentuvan avoimen AMK:n opintopolun suorittamisen. Nämä opiskeltuaan henkilö voi hakeutua AMK-tutkintoon johtavaan koulutukseen erillishaun kautta.  Osa ammattikorkeakouluista edellyttää erillishaun kautta tutkintokoulutukseen hakeutuvilta, että opintopolun opinnot on tehty samassa ammattikorkeakoulussa. Tutkintokoulutuksen suorittamisen aika lyhenee, kun opetussuunnitelmat vastaavat toisiaan saumattomasti.

Edellä mainittujen polkuopintojen lisäksi erillishaun hakukelpoisuuden voi hankkia suorittamalla erillisiä avoimen ammattikorkeakoulun opintojaksoja yhteensä 45–60 op verran. Vastaavasti voi suorittaa myös saman alan 60 op korkeakouludiplomin. Nämä korkeakouludiplomit ovat opintokokonaisuuksia, joilla on osaamisarvoa sellaisenaan ja niiden avulla voi täydentää osaamistaan myös AMK-tutkinnon jälkeen.

Opiskelijoiden erilaiset taustat haastavat opetusta ja opetussuunnitelmatyötä ammattikorkeakouluissa

Suurimpaan osaan kuntoutuksen koulutuksesta on hakeuduttu tähän asti pääasiassa ylioppilastutkinnon pohjalta. Tämän vuoksi opetussuunnitelmat ovatkin suunniteltu soveltumaan parhaiten lukion pohjalta opiskeleville. Tulevaisuudessa kuntoutuksen koulutuksen suunnittelussa on tärkeä tunnistaa kaksi päähakijajoukkoa (lukio ja ammatillinen tutkinto) ja niiden tuoma erilainen osaamistausta. Joustavan ja opiskelijalähtöisen koulutusrakenteen tulisi mahdollistaa osaamisen kerryttäminen huomioiden erilaiset taustakoulutukset. Opiskelijalle tulisi mahdollistaa opintojen eteneminen aiemman osaamisensa pohjalta.

Viime vuosina opintonsa aloittavien joukko on ollut aiempaa heterogeenisempaa. Myös erillishaun kautta tulee hyvin monenlaisia osaajia. Sosiaali- ja terveysalalle opiskelemaan hakeutuu yhä enemmän alanvaihtajia kuntoutusalan ulkopuolelta sekä uuden tutkinnon sote-alalta haluavia. Näiden opiskelijoiden koulutustausta ja -taso on vaihteleva. Tämä lisää opintojen ohjauksen tarvetta tutkinto-ohjelmissa. Nykykoulutuksen haasteeksi on noussut se, että opinnoissa tulisi pystyä hyödyntämään opiskelijan aiempaa monialaista ja moninaista osaamista ja mahdollistaa hänelle joustava ja yksilöllinen opintopolku. Joustavatko opetussuunnitelmat ja pedagogiikka riittävästi, jotta alanvaihtajat omalta osaltaan pystyvät nopeampaan uudelleenkoulutukseen?

Ratkaisuja tulevaan?

Onkin tarkkaan mietittävä tulevaisuuden koulutuksia rakentaessa, mitä mahdollisuuksia kuntoutusalalla on hyödyntää aiempi osaaminen. Samalta alalta uuteen tutkintoon opiskelevan aiemman osaamisen tunnustaminen osaksi tutkintoja olisi tärkeää. Lisäksi eri aloilta, kuten esimerkiksi liiketalouden tai tietojärjestelmätieteen aloilta tulevien osaamista tulisi hyödyntää, kun kehitetään uudenlaista osaamista kuntoutuksen ammattilaisille. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvin) tuore sote-alan koulutuksen arviointitutkimus nosti yhdeksi kehittämisen kohteeksi juuri monialaisen osaamisen kehittämisen, johon nämä alanvaihtajat ovat erinomainen mahdollisuus. Laillistettuun sote-alan ammattiin tähtäävän koulutuksen tulee sisältää kuntoutuksen ja tutkintokohtaiset ydinosaamiset, mutta voidaanko ydinosaaminen hankkia ja tunnustaa uusin keinoin tulevaisuudessa?

Olisiko yksi ratkaisu esimerkiksi se, että tutkinto-ohjelmien ydinosaamisen vaatimustaso määriteltäisiin nykyistä tarkemmin ja muut opinnot olisivat joustavammin valittavissa osaamistarpeen perusteella ja opinto-ohjauksen avulla? Myös urasuunnittelua voisi käyttää tässä tukena, jotta työurista tulee mielekkäitä ja ehkä pitkiäkin. Työn opinnollistamista on esitetty yhdeksi ratkaisukeinoksi. Jatkossa tarvitaan vahvaa panostusta erityisesti siihen, miten heterogeenisen osaamisen pohjalta mahdollistetaan kehittyminen ja tutkintovaatimusten mukainen osaamistaso.

Voisiko kuntoutuksen koulutukset benchmarkata muiden alojen koulutusta, ja jopa muiden maiden koulutuksia, löytää uusia ratkaisuja tuottaa osaajia kuntoutusalan tarpeisiin? Sen lisäksi, että opiskelijoiden polut moninaistuvat tuoden uudistustarvetta korkeakouluihin, myös kuntoutusala ja työelämä itsessään uudistuvat. Tulevaisuudessa kuntoutusalalla tarvitaan uudenlaista osaamista, mikä voidaan saavuttaa vain laajemmalla yhteistyöllä eri ammattilaisten kesken.

Koulutuksen kehittämistyötä tarvitaan

Koulutuksen kehittämisen haasteisiin vastaamiseen tarvitaan siis alan koulutuksen sekä ydinosaamisen tuntemusta, innovatiivisuutta, rohkeita kokeiluja, avointa ja rohkeaa yhteistyötä ja toisilta aloilta oppimista. Muutoksen tärkeys on huomattu. Kuntoutusalan koulutusta kehittää tällä hetkellä Kuntoutusalan osaamiskeskittymä (OsKu) 14 ammattikorkeakoulun verkostona, sekä sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön käynnistämä Kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisfoorumi (KunFo). Kehittämisideoita ja rakentavia ajatuksia kuntoutuksen koulutuksesta on tärkeää saada kuntoutusalan edustajilta ja opiskelijoilta.

Kirjoittajat:

Outi Ilves, yliopettaja, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Xamk

Mirja Immonen, johtaja, Kuntoutusinstituutti, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Hanna Tuominen, lehtori, opetuspäällikkö, Satakunnan ammattikorkeakoulu

Taustamateriaalia:

Euroopan komissio: Eurooppalainen tutkintojen viitekehys. Kymmenvuotisjuhlaesite. Euroopan Unioni. 2019.

Konkola R, Hauta-aho H, Hiilamo H, Karttunen M, Niemi J, Tuominen M, Huusko M, Väätäinen H: Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Julkaisut 14:2021. https://karvi.fi/app/uploads/2021/06/KARVI_1421.pdf

Leveälahti S, Nieminen J, Nyyssölä K, Suominen V, Kotipelto S (toim.): Osaamisen ennakointifoorumin ennakointituloksia. OPH. Raportit ja selvitykset 2019:14. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/osaamisrakenne-2035

Siren H. Yhteistyöllä osaamista, aluekehitystä ja kansainvälisyyttä. 2021.  https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-351-8