Elinikäisen oppimisen ajattelua kuntoutukseen

Sitran Osaamisen aika -hankkeella on rakennettu suomalaista elinikäisen oppimisen politiikkaa, jossa osaamisen kehittäminen nähdään tuottavana pitkän aikavälin investointina ja hyvinvoinnin lähteenä. Osaamisen aika -hankkeen suositusten julkistustilaisuus pidettiin 13.12.2021. Suosituksia on yhteensä seitsemän. https://www.sitra.fi/julkaisut/milla-suosituksilla/Yhtenä keskeisenä asiana selvityksen pohjalta nousi esille, että ilmiömäisyyden tunnistettiin olevan yhä tärkeämpi asia. Ilmiömäisyydellä tarkoitetaan yhteiskunnassa ja ympäristössä tapahtuvia asioita tai muutoksia ja haastetaan pohtimaan niihin liittyviä syy-seuraussuhteita mahdollisimman laajasti. Suositukset on tehty niin, että ne pyrkivät huomioimaan sekä päätöksentekijät, koulutuksen että työelämän, eli ne ovat rakennettu hyvin kokonaisvaltaisesti ja laajasti.

Tässä kirjoituksessa olemme pohtineet suositusten näkymistä kuntoutuksen koulutuksessa. Jokaisen seitsemän suosituksen pohjalta on muodostettu kuntoutusalan koulutusta ja kehittämistä koskeva kysymys. Ajatuksena on herättää yhteistä keskustelua tulevaisuuden haasteista sekä lähteä työskentelemään uudistavan koulutuksen tuottamiseksi.

1. Miten kuntoutuksen koulutusta voisi kehittää yhdessä laaja-alaisesti niin, että yksilöt ovat keskiössä?

Meillä kouluttajina on varmasti ajatuksia siitä, millaista osaamista työelämässä tänä päivänä tarvitaan. Voisi olla kuitenkin tarpeellista kartoittaa työelämän osaamisen tarpeita vielä tarkemmin ja pyrkiä yhteistyöllä vastaamaan niihin. Perustutkinnoissa henkilökohtaisilla oppimissuunnitelmilla tähän on jo vastattu, mutta tulevan ammattilaisen omaa osaamispolkua voisi kehittää entisestään ammattikorkeakoulujen yhteisellä opetustarjonnalla. Tärkeää olisi muodostaa kuva kuntoutusalan toimijasta ja saada selville hänen oma ajatuksensa olemassa olevasta osaamisesta sekä osaamisen kehittämisen tarpeista.  

2. Mitkä olisivat ne strategiset teot, jotka edistävät kuntoutuksen osaamisen kehittämistä?

Lainkin edellyttämää täydennyskouluttautumista tapahtuu, mutta kouluttautuminen ei aina ole selkeästi ennalta suunniteltua ja todellisia tarpeita vastaavaa. Täydennyskoulutus vaatii aina resursseja, kuitenkin aikaa ja rahaa on sosiaali- ja terveysalalla niukasti. Mikä olisi se kassa, josta voisi saada kannustinta niille organisaatioille, jotka tätä asiaa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti toteuttavat? Esiin nousi digitaalisen mallin rakentaminen elinikäisestä oppimisesta. Myös selkeän mallin rakentamista kuntoutuksen osaamisen jatkuvaan kehittämiseen tulisi tarkastella.

3. Miten kuntoutuksen koulutukseen ja toimintakyvyn ymmärrykseen voitaisiin saada enemmän rahaa ja resursseja? Miten voimme perustella tämän yhteiskunnallista vaikuttavuutta?

Myös kuntoutusalalla ja kuntoutuksen koulutuksessa voitaisiin rohkeammin toteuttaa niin sanottuja ketteriä kokeiluja. Ammattikorkeakouluissa on paljon osaamista ja mahdollisuuksia, joita voitaisiin hyödyntää osana myös julkista terveydenhuoltoa. Tästä esimerkkinä voisi olla monialainen hyvinvointiteknologian hyödyntäminen. Tähän monessa paikkaa olisi valmiuksia, mutta byrokratiaa täytyisi saada pienemmäksi. Myös yhteistä aikaa suunnitteluun ja keskusteluun tarpeista sekä mahdollisuuksista tarvittaisiin lisää. Kokeilujen kautta voitaisiin kevyesti lähteä kokeilemaan niiden vaikutuksia. Toiminnasta täytyisi tehdä suunnitelmallista, jotta vaikutuksia voitaisiin kriittisesti arvioida, toimintatapoja kehittää ja siten pitkässä juoksussa arvioida myös vaikuttavuutta.

4. Miten pystymme vastaamaan alueellisiin, työelämästä nouseviin tarpeisiin yhdessä, rakentaen valtakunnallista kuntoutuksen koulutuskokonaisuutta? Miten yksilön kannalta voidaan toteuttaa innostava ja turvallinen oman osaamisen kehittäminen?

Ammattikorkeakoulut tekevät paljon sidosryhmäyhteistyötä, mutta sen muotoa ja toimintatapoja olisi varmasti tarpeellista tarkastella. Voi olla tarpeen myös kysyä, kulkeeko TKI-toiminnan keräämä tieto työelämän osaamisen tarpeista riittävän tehokkaasti koulutuksen puolelle? Kouluttajina meidän olisi tärkeää pitää säännöllisesti yhteyttä meiltä valmistuneisiin alan ammattilaisiin ja hyödyntää heidän kokemuksiaan. Näin saataisiin tietoa siitä, miten perustutkinnon antama koulutus vastaa työelämän tarpeisiin ja mitä osaamista jo työelämässä oleva tarvitsisi lisää. Tilaisuudessa esiin nousi, että etenkin pienempien kehittämishankkeiden rahoitusta tulisi tarkastella kriittisesti. Sen sijaan panoksia tulisi kohdentaa koulutuksen oman toiminnan kehittämiseen tämän hetken ja tulevaisuuden tarpeet huomioiden.

5. Miten rakentaa tavoitteellista, verkostomaista yhteistyötä kuntoutuksen alueelle? Millaisia muutoksia tarvittaisiin tulevaisuudessa?

Kuntoutusalan kouluttajien verkosto on olemassa ja yhteistyö on ollut hyvää. Kehittämistyö on osa jokaisen kouluttajana toimivan työtä. Voisimmeko kouluttajina toimia entistä enemmän alan eri toimijoiden ja ammattilaisten törmäyttäjinä? Annettavaa ja jaettavaa osaamista olisi varmasti kaikilla tahoilla.

6. Miten voidaan yhdessä luoda avointa, laadukasta tietoa yhteiseen työskentelyyn ja kehitystyöhön?

Perustutkinto antaa hyvät valmiudet kuntoutualan ammattilaisena toimimiseen. Ala uudistuu koko ajan ja yksi peruskoulutuksen tehtävä on opettaa tulevat ammattilaiset pysymään ajan tasalla. Puhtaan teoriatiedon jakamiseen ei välttämättä kannata rajallisia resursseja laittaa, vaan hyödyntää nykyteknologiaa niin tarvittavan osaamisen välineenä, kuin myös tiedon levittämisen välineenä. Verkkoympäristöt antavat laajan mahdollisuuden tiedon jakamiselle, niin kouluttajilta ammattilaisten suuntaan, kuin myös koulutuksissa alan ammattilaisten tiedon keräämiseen ja hyödyntämiseen.

7. Miten voidaan osaamista kuntoutuksen alueella johtaa tiedolla johtamisen idealla? Miten toimintaa voidaan seurata reaaliaikaisesti sekä sen vaikuttavuutta?

Tiedolla johtaminen vaatii tietoa käytössä olevista tai olleista toimintatavoista ja näiden hyvää analysointia. Tämä vaatisi tiivistä keskustelua toiminnasta ja sen toimivuudesta työntekijöiden ja johtajien kesken. Täytyisi tietää mitä osaamista on ja osata kohdentaa se oikein, sekä tunnistaa mitä osaamista tarvitaan lisää ja mahdollistaa kouluttautuminen siihen. Näillä keinoin keskiössä oleva kuntoutuja hyötyisi eniten. Myös työntekijä on tehokkain, kun saa työskennellä itselleen tärkeässä tehtävässä ja hyödyntää omaa osaamistaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kouluttajien olisi tärkeää olla tietoisia näistä osaamisen tarpeista, joita työelämässä esiintyy ja tiedolla johtamisen malli tuo esiin.

Yhteinen malli kuntoutusalan elinikäiseen oppimiseen

Osaamisen aika-hankkeen suositukset on tehty suomalaisen elinikäisen oppimisen idean eteenpäin viemiseksi koko yhteiskunnassa ja sen eri tasoilla. Onkin mielenkiintoista ja haastavaa pohtia, kuinka kuntoutuksen alueella voimme osaltamme vastata näihin suosituksiin sekä pyrkiä tuottamaan yhteistä työskentelyä osaksi tätä laajempaa keskustelua. Tärkeää olisi myös kuntoutusta koskevien ilmiöiden avoin tarkastelu jopa eri tieteenalojen kesken. Yksi mahdollisuus voisi olla kuntoutusalan elinikäisen oppimisen mallin rakentaminen. Malli antaisi selkeät raamit osaamisen kehittämiselle, mutta jättäisi mahdollisuuden täydentää sitä erityisalojen ja alueiden tarpeet huomioiden.

Lähteet:

https://www.sitra.fi/uutiset/sitran-seitseman-suositusta-kohti-elinikaisen-oppimisen-suomea/

https://www.sitra.fi/aiheet/osaamisen-aika/

https://media.sitra.fi/2021/12/10134641/sitra-milla-suosituksilla.pdf.

Kirjoittajat

Johanna Holvikivi, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Laura Saar, lehtori, Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu