Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Tag Archives: henkilökohtainen tiedonanto

Kyselyyn vastanneita ei lähdeluetteloon

Miten merkitään viitteisiin ja lähteisiin 3 henkilölle tehty surveypal kysely? Tiedossa on nimet joille lähetetty, mutta ei sitä kuka on mitenkin vastannut.

Opinnäytetyöhön tulisi.

Vastaus:

Raportointiohje sanoo luvussa 5.2 (korostus minun):

Henkilökohtaiset tiedonannot merkitään kuten muutkin lähteet.  Henkilökohtaisia tiedonantoja ovat esimerkiksi asiantuntijoiden haastattelut ja puhelinkeskustelut. Suulliset lähteet ovat usein merkittäviä tiedonlähteitä, ja siksi tarkat tiedot niistäkin merkitään lähdeluetteloon (ks. kohta  Suulliset lähteet). – – Mikäli haastattelut ovat tutkimusaineistoa, esimerkiksi teemahaastattelu, niitä ei merkitä tietolähteiksi.

Kysely liittyy tutkimusaineiston keruuseen ja sen vastaukset ovat tutkimusaineistoa. Sen vuoksi kyselyyn vastanneita ei ilmoiteta lähdeluettelossa lähdeviitteinä eikä tekstissä tekstiviitteinä.

Katso myös aiempi, tätä aihetta liippaava, postaukseni Voinko puhua esimerkkiyrityksistä…?

Henkilökohtainen sähköpostiviesti

Kysymykseni koskee saman henkilön lähdeviittausten erottamista toisistaan  – henkilökohtaisen tiedonannon ja muun kirjallisuuden ollessa kyseessä.

Lähdeluettelossa tämä taitaa mennä näin…

Meikäläinen, M. 2013a. Kaikenlaista

Meikäläinen, M. 2013b. Monenlaista

Meikäläinen, M. 2013c. X-projektin tutkija. Sähköpostiviesti 14.1.2013.

Kahden ensimmäisen merkitseminen tekstiin tulisi kaiketi tällä peruskaavalla (Meikäläinen 2013a, 14).

Entä henkilökohtaisen tiedonannon merkitseminen tekstiin? Esim. näin?

Jotain, jotain, jotain (M. Meikäläinen henkilökohtainen tiedonanto 14.1.2013c).

Vastaus:
Kaksi ekaa menevät peruskaavalla. (Tietty jos ovat julkaisuja, täytyy julkaisija-tietoja yms. olla lähdemerkinnässä mukana…)

Raportointiohjeessa neuvotaan henkilökohtaisesta tiedonannosta näin (kohdassa Viittaus suullisiin lähteisiin):

Henkilökohtaiset tiedonannot merkitään kuten muutkin lähteet.  Henkilökohtaisia tiedonantoja ovat esimerkiksi asiantuntijoiden haastattelut ja puhelinkeskustelut. Suulliset lähteet ovat usein merkittäviä tiedonlähteitä, ja siksi tarkat tiedot niistäkin merkitään lähdeluetteloon (ks. kohta Suulliset lähteet, luku 4.4.2).

–  – .  Lääkärin mukaan leikkaus oli onnistunut hyvin ja ACL oli erittäin tukeva. (Helminen 2007.)

Mikäli haastattelut ovat tutkimusaineistoa, esimerkiksi teemahaastattelu, niitä ei merkitä tietolähteiksi.

Lähdeluettelossa suulliset lähteet ohjeistetaan ilmoittamaan näin:

Henkilökohtaisia tiedonantoja ovat esimerkiksi haastattelu ja puhelinkeskustelu sekä muut tärkeät suulliset tiedonlähteet. Tiedonannon luonne ilmoitetaan lähdeluettelossa. Henkilön organisaation tietoihin voi lisätä selventäviä tietoja (esimerkiksi oy., ry., ky.).

Nieminen, J. 2009. Talouspäällikkö ja Muusikko-lehden päätoimittaja. Suomen Muusikkojen Liitto ry. Haastattelu 15.4.2009.

 Sähköpostiviesti ei kuitenkaan ole suullinen tiedonlähde, vaan siihen raportointiohje neuvoo näin:

Sähköpostiviestiin viitattaessa lähdetietojen loppuun voi antaa tarkennusta viestin sisällöstä, lähettäjästä ja vastaanottajasta:

 Nurminen, A. 2009. Ohjeita artikkelien kirjoittajille. Sähköpostiviesti 16.4.2009. Vastaanottaja T. Rautio. Viestinnän lehtorin ohjeet julkaisusarjaan kirjoittaville restonomeille Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

Jos tätä linjaa seuraa, voit aloittaa lähdemerkinnän lähdeluettelossa tällä tavalla:

Meikäläinen, M. 2013c. Viestin otsikko. X-projektin tutkijan sähköpostiviesti 14.1.2013. Vastaanottaja: Olivia Opiskelija. Sitten jotain viestin sisällöstä lyhyesti.

Tekstiviite tulee näin (Meikäläinen 2013c).

Jos tuo olisikin ollut puhelinkeskustelu, eli suullinen lähde, tekstiviite olisikin tullut näin: Jotain, jotain, jotain (Meikäläinen 2013c).

Ja lähdeluettelossa se olisi näyttänyt tältä:

Meikäläinen, M. 2013c. X-projektin tutkija. Haastattelu 14.1.2013.

Sähköpostikyselyn vastaukset lähteisiin?

Olemme yrittäneet kaverini kanssa pähkäillä, kuinka saamme merkittyä s-postiviestin lähteisiin. Eli olemme kysyneet mielipiteitä eri kirjanpito-ohjelmistoista eri ihmisiltä s-postilla. Haluaisimme liittää raporttiin nämä maininnat omilla sanoillamme, mikä tarkoittaa, että kappaleen loppuun tulisi laittaa lähde.

Löysimme tämän esimerkin raportointiohjeesta:
Nurminen, A. 2009. Ohjeita artikkelien kirjoittajille. Sähköpostiviesti 16.4.2009. Vastaanottaja T. Rautio. Viestinnän lehtorin ohjeet julkaisusarjaan kirjoittaville restonomeille Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

Eli jos laittaisin tämän sinun vastauksesi raporttiin olisiko se näin:
Tekstiä tekstiä (omin sanoin se, mitä vastaat tähän viestiin) tekstiä tekstiä. (Åberg 2012)

Ja lähteisiin:
Åberg, K. 2012. Sähköpostin merkintä lähteisiin. Sähköpostiviesti 18.9.2012. Vastaanottaja O. Opiskelija. Informaatikon ohjeita lähdeviittausten tekoon.

Huom! Tuo päivämäärä tuossa on siis arvioitu päivämäärä millon vastaat 🙂 Pitääkös meidän sitten laittaa liitteisiin tämä alkuperäinen s-posti?

Vastaus:
Tämä kysymys saapui luokseni kollegani Kristiina Åbergin kautta.

Tutkimusaineiston keruuta vai tietoperustan laadintaa?

Ensimmäinen pohdittava on se, ovatko kirjanpito-ihmisten viestit tutkimusaineistoanne vai ovatko he tietoperustan laatimisessa käyttämiänne asiantuntijalähteitä.

Jos viestit ovat tutkimusaineistoa, lähteitä ei yleensä ilmoiteta, kuten raportointiohjeessa todetaan: ”Mikäli haastattelut ovat tutkimusaineistoa, esimerkiksi teemahaastattelu, niitä ei merkitä tietolähteiksi.” Tämä ohje tosin koskee suullisia lähteitä eli henkilökohtaisia tiedonantoja (haastattelut, puhelut yms.), mutta lienee sovellettavissa myös muuhun kuin face-to-face- tai ear-to-ear-tilanteisiin.

Mutta jos olette käyttäneet viesteissä saamianne asiantuntijoiden näkemyksiä tietoperustanne laadinnassa, silloin viestien on oltava lähdeluettelossa.

Voisin kuvitella, että tämä erottelu ei ole täysin selkeä tai ongelmaton kaikissa tutkimustehtävissä. Teidän kannattaa jutella asiasta ohjaavan opettajanne kanssa. Voihan olla, että teidän raportissanne on perusteltua näkyä vastaajien nimet ja lähdeluettelossa heiltä saamanne viestit.

Lähdeviite ja tekstiviite

Lähdeluetteloon juuri tuolla tavoin kuin ehdotatte, mutta lisäisin vielä organisaation:
Åberg, K. 2012. Sähköpostin merkintä lähteisiin. Sähköpostiviesti 18.9.2012. Vastaanottaja O. Opiskelija. Jyväskylän ammattikorkeakoulun informaatikon ohjeita lähdeviittausten tekoon.

Tekstiviitekin on muuten oikein, mutta tarkistakaa vielä pisteen paikka.

Yhteen virkkeeseen viittaaminen:
Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä (Åberg 2012).

Useampaan edeltävään virkkeeseen viittaaminen.
Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä. Tekstiä tekstiä tekstiä. Tekstiä tekstiä tekstiä. (Åberg 2012.)

Kristiinalle lähettämäänne s-postiviestiä ei tarvitse laittaa opparin liitteisiin 🙂 Liitteet täydentävät lukijalle sitä, mitä ja miten olette valitsemaanne ilmiötä tutkineet ja siitä oppineet.  Ne ovat asiaan liittyvää lisäaineistoa.

Aiheeni on uusi – en löydä lähteitä

Joskus opiskelija kokee, ettei löydä lähteitä, koska aihe on niin tuore.

Tarkista ensin , että hakusanasi ja -lauseesi ovat järkeviä siinä tietokannassa, mistä kulloinkin tietoa etsit. Ja että teet hakuja järkevissä tietokannoissa tai e-kirjapalveluissa.Muista myös, että googlaamalla et välttämättä löydä opparin keskeisiä lähteitä.

Tosin, jos olet JAMKin verkossa (koululla tai etäkäyttöyhteydellä koulun verkossa) tai Jyväskylän yliopiston verkossa, Googlen läiskäisemä tuloslista voi hyvinkin sisältää tutkimusartikkeleita, joista kirjasto on maksanut lisenssin puolestasi. Kun klikkaat tuloslistalla olevaa linkkiä, et aina hoksaa, että nyt saatatkin lukea artikkelia, johon et muualta kuin korkeakoulun verkosta pääse käsiksi. Ja huom! Jos asut KOASin tai ylioppilaskylän asunnoissa, yliopiston verkko toimii siellä.

Asiantuntijoiden tekemistä PowerPoint-dioista saattaa löytää tietoa aiheesta, josta ei ole vielä julkaistu artikkeleita, opinnäytteitä tai muita tutkimusraportteja. Usein asiantuntijat esittelevät tutkimustuloksiaan ja näkemyksiään seminaareissa. Dioja löydät esimerkiksi Googlen tarkennetussa haussa valitsemalla tiedostomuodoksi ppt.

Asiantuntijoiden haastattelut (suulliset lähteet, henkilökohtainen tiedonanto) voivat auttaa tietoperustan laatimista uutukaisesta aiheesta. Ammattikorkeakoulussa haastatteluja harjoitellaankin monilla kursseilla. Jos näet esimerkiksi sanoma- tai aikakauslehdessä tai telkkarissa, tai kuulet radiosta tutkijan tai muun asiantuntijan haastattelun, voit kenties ottaa kohteliaasti yhteyttä kyseiseen henkilöön ja sitä kautta voi saada tutkimuksellista tai ammatillista tietoa – tai vinkkejä tiedonlähteistä. Ekaksi kantsii tietty tarkistaa, löytyykö henkilön nimellä kirjoituksia Nelli-portaalin tietokannoista tai e-kirjoista. Tätä nykyä useilla asiantuntijoilla on blogeja tai muita sosiaalisen median viestintävälineitä, jolloin voi itsekin osallistua aiheesta käytävään keskusteluun.

Saman henkilön erityyppiset lähteet samana vuonna

Minulla on lähdeluettelossa on henkilö X:n palaveri sekä hänen kirjoittamansa opinnäytetyö. Pitääkö nämä samana vuonna saadut mutta erilaiset (suullinen + kirjallinen) lähteet erotella a- ja b-merkinnöillä?

Vastaus: Kyllä pitää, koska muuten ne eivät erotu tekstissä toisistaan.

Vertaa

Tekstiä tekstiä teksti (Perttula 2011). Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä (Perttula 2011).

TAI

Tekstiä tekstiä teksti (Perttula 2011a). Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä (Perttula 2011b).

Kahdenkeskinen palaveri vaikuttaa minusta suulliselta tiedonlähteeltä, jota on haastateltu tietoperustaa varten.  Silloin lähteestä kerrotaan enemmänkin kuin vain nimi eikä sanaa ’palaveri’ näy lähdemerkinnässä, esimerkiksi

Perttula, S. 2010. Informaatikko Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.  Haastattelu 15.4.2011.

Voinko puhua esimerkkiyrityksistä toimitusjohtajineen niiden oikeilla nimillä?

Kysymyksestänne ei selviä, ovatko toimitusjohtajat osa lähdeaineistoanne vai tutkimusaineistoanne.

Raportointiohjeessa sanotaan (s. 22): ”Henkilökohtaiset tiedonannot merkitään kuten muutkin lähteet. Henkilökohtaisia tiedonantoja ovat esimerkiksi asiantuntijoiden haastattelut ja puhelinkeskustelut. Suulliset lähteet ovat usein merkittäviä tiedonlähteitä, ja siksi tarkat tiedot niistäkin merkitään lähdeluetteloon (ks. kohta Suulliset lähteet, luku 4.4.2). – – Lääkärin mukaan leikkaus oli onnistunut hyvin ja ACL oli erittäin tukeva. (Helminen 2007.) Mikäli haastattelut ovat tutkimusaineistoa, esimerkiksi teemahaastattelu, niitä ei merkitä tietolähteiksi.”

Sivulla 26 todetaan: ”Henkilökohtaisia tiedonantoja ovat esimerkiksi haastattelu ja puhelinkeskustelu sekä muut tärkeät suulliset tiedonlähteet. Tiedonannon luonne ilmoitetaan lähdeluettelossa. Henkilön organisaation tietoihin voi lisätä selventäviä tietoja (esimerkiksi oy., ry., ky.).

Jos viittaat teoriaperustaa koskevassanne tekstissä toimitusjohtajien sanomisiin (suulliset lähteet / henkilölähteet), niin henkilöiden oikeat nimet ja organisaatiot kerrotaan. Tällöin asiantuntijat ovat osa lähdeaineistoanne ja ne ilmoitetaan lähdeluettelossa.

Jos toimitusjohtajat ovat olleet esimerkiksi haastattelututkimuksen haastateltavia eli osa tutkimusaineistoanne, heitä ei ilmoiteta lähdeluettelossa. Joskus tutkijat käyttävät tutkittavien anonymiteetin suojaamiseksi koodeja H1, H2, jne. kuvaamaan haastateltava 1:tä, haastateltava 2:ta jne.