Äiti opiskelee
Teksti: Jenni Lamminpää, aikuisopiskelija
Tiedätkö, mikä on opiskelevan äidin lempiohjelma? Pikku Kakkonen! Sen aikana ehtii tehdä yllättävän paljon koulutehtäviä, jos vain toimii tehokkaasti ja järjestelmällisesti. Mikä parasta, se tulee kaksi kertaa päivässä, mikä tietysti tehostaa työskentelyä.
Monilla aikuisopiskelijoilla on jo omia lapsia ja opiskelun yhdistäminen perhe-elämään saattaa tuntua haastavalta, ehkä jopa vaikealta. Tämä vaatii aikatauluttamista ja suunnittelua – ja niissä suunnitelmissa pysymistä. Lasten pitäminen päivähoidossa vaikkapa puolipäiväisinä on mielestäni hyvä idea. Siten opiskeleva vanhempi saa opiskelurauhaa edes muutaman tunnin päivässä eikä lapset tunne jäävänsä toiseksi tietokoneelle. Kun lapset ovat kotona iltapäivän, heihin ehtii kunnolla keskittyä, kun keskeneräiset tehtävät eivät paina mieltä. Illalla opiskeleva vanhempi sitten istuukin koululla eikä siitäkään tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, koska lapset ovat iltapäivällä saaneet huomiota. Lapsissa on se hyvä puoli, että heidän ansiostaan elämässä on muutakin kuin opiskelu. Välillä on hyvä miettiä muutakin kuin koulutehtäviä! Tulee uusia näkökantoja eikä opiskeluelämä aina tunnu niin valtavan vakavalta.
Vaatii opiskeluaika puolisoltakin paljon. Jotta opiskeleva puoliso pystyisi tekemään tehtäviä ja keskittymään opiskeluun, ei häneltä voi vaatia kodin täydellistä puhtaanapitopalvelua, vaikka hän kotona olisikin. Saatikka jos opiskeleva puoliso käy vielä kaiken lisäksi joka päivä 8 tuntia töissä! Silloin, jos koska, pitää puolison jaksaa ymmärtää ja tukea, ettei opiskelu lopu jo ensimmäisen syksyn jälkeen. Joko koti on sekasorron vallassa tai sitten puoliso ottaa imurin tehokkaampaan käyttöön. Joskus aikuisopiskelijakin kaipaa lepoa. Olen pyrkinyt ensimmäisen syksyn jälkeen pitämään yhden päivän viikossa ”kontaktitunnittomana”. Ehdin silloin tehdä tehtäviä ja nauttia olostani ilman paikasta toiseen juoksemista. Olen viimeisen vuoden ajan tehnyt kouluviikkoina kahtena päivänä viikossa töitä. Perjantaisin, kun ei ole iltatunteja muutenkaan, olen aina töissä. Perjantai-illat olen rauhoittanut perheelle. Silloin en tee koulutehtäviä, vaan lepäämme ja olemme vain yhdessä.
Aikuisopiskelijana olen oppinut järjestelmällisyyttä ja aikatauluttamista ihan uudella tavalla. Tehokkaana olen pitänyt itseäni aina, mutta opiskelijana tuo sana on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Tehokkuudesta on aikuisopiskelijana paljon hyötyäkin, kun palautustehtäviä tuppaa kertymään usein monia samalle viikolle, jakson loppupuolelle. Ei siis ole kovin kannattavaa jättää tehtävientekoa viime tippaan, varsinkin jos haluaa tehdä tehtävän hyvin. Olen ratkaissut tämän ongelman niin, että alan tehdä saamiamme tehtäviä saman tien, kun se on itselleni aikataulullisesti mahdollista. Kun saan tehtävän edes vähän alulle, sekin helpottaa jatkamista myöhemmin. Olen laittanut itselleni kalenteriin, mitä tehtävää minun PITÄÄ tehdä minäkin päivänä – palautusaikataulujen mukaan. Toki tällainen vaatii itsekuria, että sitten myös tekee niitä tehtäviä eikä istu Facebookissa. Tällä tavoin saan tehtyä palautustehtävät aikataulussa ja keskittyen, eikä tule vain sohittua vähän ”sinne sun tänne”. Systeemi on helpottanut omaa jaksamistani, kun ei tunnu jatkuvasti siltä, että deadlinet kaatuvat päälle ja kaikkia tehtäviä on tehty vain vähän ja sinne päin.
Aikatauluttamisen, järjestelmällisyyden ja tehokkuuden harjoittelusta on paljon hyötyä myös työelämässä. Miksipä en opiskelisi saman tien loppuelämääni varten, ja ottaisi kaikkea hyötyä irti tästä poikkeuksellisesta jaksosta elämässäni.
