Aika kuluu yllättävän nopeasti ja kevään kurssien ensimmäiset deadlinetkin ovat saapuneet viihdyttämään opiskelijoita. Siinä samalla täytyisi muistaa myös lähestyvä myyntikilpailu ja siihen valmistautuminen ja vaikeahan sitä on unohtaa, se kulkee koko ajan matkassa pienenä jännityksenä.

Seuraava etappi meidän kärkiporukan matkalla kohti ValueSelling-kilpailua, oli kuvata ensiotokset myyntitilanteesta. Jakaannuimme kolmeen pienryhmään, jotta saimme aikataulut osumaan kohdilleen kaikkien puolesta. Tarkoituksena oli työskennellä pareittain niin, että toinen pareista on myyjänä ja toinen esittää tätä pelottavaa, kisassakin vastaan tulevaa ostajaa. Nyt oli siis hyvä mahdollisuus nähdä missä mennään harjoittelun osalta ja kuinka hyvin tuote, sekä asiakas oli opittu tuntemaan. Varasimme luokkatilan koko päiväksi ja hyvä niin, koska kyseessä olikin hieman vaikeampi rasti, kuin mitä itse olin odottanut.

Aleksi ja Samuli harjoittelemassa myyntitilannetta osatajan ja myyjän rooleissa.

Aamun, tai oikeastaan myös aamupäivän, käytimme siihen, että kokosimme yhdessä ideoita myyntitilanteen eri vaiheisiin ja pohdimme erilaisia argumentteja. Kasasimme nämä ajatukset PowerPointiin. Seuraavaksi oli vuorossa virkistävä ruokatauko, jonka jälkeen pitäisi hypätä kameran eteen.

Päätin yrittää ensimmäisenä myyjän roolia, eihän se nyt niin paha voisi olla ja sitten olisi sekin omalta osalta pulkassa! Alku menikin ihan kohtalaisesti, mutta äkkiä huomasin, että edessä istuva kaveri pystyi helpoillakin kysymyksillä vetämään minut täysin lukkoon. Ensimmäinen otos olikin enemmän komediapätkä, kuin mikään esittelykelpoinen myyntisuoritus. Unohdin perusasioita, eikä minulta löytynyt vastauksia ostajan esittämiin kysymyksiin, en siis ollut tehnyt kotiläksyjäni tarpeeksi hyvin.

Tämä oli siis ensimmäinen kuvauspäivä minun perspektiivistäni ja ei hätää, kyllä hyviäkin suorituksia oli. Vaikkei oma suoritukseni ollut mikään huippu, niin päivä oli erityisen antoisa. Näimme missä kohtaa olemme menossa ja saimme tärkeää tietoa siitä, mitä pitää kehittää. Pidämme varmasti näitä ihania kuvauspäiviä vielä monia ennen lopullista koitosta ja ensi kertaa varten pidän huolen siitä, että ne kotiläksyt on tehtynä, kunnolla. Uskon, että seuraavilla kuvauskerroilla on videoilta näkyvissä kehitystä eteenpäin kerta toisensa jälkeen. Täytyy vain myös uskaltaa epäonnistua, että voi kehittyä!

Kirjoittaja: Samuli Kuusela