Näkymiä kuntoutuksen uralla etenemiseen (artikkelisarja, nro 3)

Kuntoutusalan asiantuntijoiden urapolut-artikkelisarjan kolmannessa artikkelissa tarkastellaan vastavalmistuneiden kuntoutuksen ammattilaisten ajatuksia uralla etenemisen toiveista, mahdollisuuksista ja suunnitelmista.  Lisäksi tarkastellaan tekijöitä, jotka pitävät nykyisessä työpaikassa ja mikä tekee alasta kuntoutuksen piirissä kutsuvan ja kiinnostavan.  

Johdanto

Työn murros muovaa työuria. Aiempien sukupolvien vakaista työurista poiketen urapolut sisältävät vaihtelevia työtehtäviä, työnteon muotoja, jatkuvaa uuden oppimista ja mahdollisesti ihan toiselle alalle siirtymistä. (1) Sosiaali- ja terveysalalla urapolut on perinteisesti nähty yksittäisen työntekijän omana asiana ja henkilökohtaisina valintoina. Vasta viime vuosina alan organisaatiot ovat kehittäneet organisaatioiden sisälle urapolkuja, joista esimerkkinä on Helsingin yliopistollinen sairaala HUS (ks. 2). Urapolun suunnittelua tukee koulutuksen aikainen kasvava itsetuntemus ja osaaminen sekä kokemus työelämästä (1).

Isacssonin ym. tutkimuksessa (3) tiimityö nousi merkittäväksi nuorten keskuudessa. Siinä korostui psykologinen turvallisuus (ilmapiiri, jossa nuori uskaltaa ilmaista itseään), kognitiivinen yhdenmukaisuus (yhteisesti jaettu ymmärrys tavoitteista ja odotuksista) ja psykologinen joustavuus (jokainen joustaa tarvittaessa). Kollegiaalisuus, kohtaamiset ja läheisyys olivat tärkeitä. Arvot ovat kaikkia osapuolia sitouttava ja yhdistävä tekijä. Jos ne eivät kohtaa, vastavalmistunut ei välttämättä sitoudu tai motivoidu työstä tai työssä. (3)

TEM:n raportin (4) mukaan työvoimapula on kasvanut entisestään ja siksi olisi oleellisen tärkeää pitää ihmiset sote-alalla. Muutokset siirryttäessä hyvinvointialueille kasvattavat osaamistarpeita niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Lisäksi teknologinen kehitys ja sen tuomat mahdollisuudet muuttavat sote-alaa myös kansainvälisesti. (4) Asiantuntijuus kukoistaa ja kehittyy tutkimustulosten mukaan monipuolisten tehtävien, vaikuttamisen, arvostuksen ja palautteen kautta. Osaamista kertyy oppimisen ja kasvun kautta. (3)

Uralla etenemisen mahdollisuuksien tunnistamattomuus ja suunnittelemattomuus

Tutkimuksessamme vastavalmistuneet kuntoutuksen ammattilaiset (n=29) kokivat ensireaktiona kysymykseen uralla etenemisen mahdollisuudet hieman näköalattomana. Iso osa haastateltavista koki, ettei etenemismahdollisuuksia ole tai niitä on niukasti. Suunnitelmat tulevaisuuteen olivat suurelta osin auki -ajatuksia uran jatkosta ei ollut vielä paljon. Koska valmistumisesta oli kulunut niin vähän aikaa, koettiin intoa ja tarvetta saada työkokemusta omalta alalta. Henkilökohtainen kehittyminen näyttäytyi urakehityksen ensisijaisena tavoitteena. Vastavalmistuneet eivät välttämättä sitoutuneet yhteen työpaikkaan. Heillä oli luottamusta uran jatkumiseen, vaikka sitä ei tarkasti suunnittelisikaan:

”No, tällä hetkellä ei ole vielä mitään suunnitelmia. Kun työsoppari loppuu, niin ehkä sitten alan katselemaan taas työpaikkoja, mutta ei ole suunnitelmia tällä hetkellä.”

Väyliä uralla etenemiseen

Etenemismahdollisuuksien koettiin olevan omissa käsissä ja kytkeytyvän jatkokouluttautumiseen, josta ylempi amk-tutkinto oli yksi esimerkki. Ajankohtaisiksi mahdollisuuksiksi koettiin erikoistuminen omalla alalla, eteneminen esihenkilötyöhön, yrittäjyys, työllistyminen hyvinvointialueille sekä hanke- ja projektitöihin, kouluttajana, opettajana tai tutkijana toimiminen. Mentorina toimiminen työyhteisössä kuvastaa myös uralla etenemistä:

”Mukavaa on myös, että kun oman saapumiseni jälkeen on tullut uusia sijaisia, niin nyt minustakin on tullut se henkilö, jolta kysytään neuvoa. On ollut kiva huomata, että itse pystyn sitten auttamaan nuorempia kollegoita.”

Alan pito- ja vetovoimatekijät ovat yksilöllisiä ja yhteisöllisiä

Työyhteisöön, johtamiseen, työn mielekkyyteen ja jatkuvaan oppimiseen liittyvät teemat näyttäytyivät vastavalmistuneiden kuntoutuksen ammattilaisten haastatteluissa alan tärkeinä pito- ja vetovoimatekijöinä: 

• Työyhteisö: hyvät työkaverit ja esihenkilö, kannustava työilmapiiri, osaavat työkaverit, arvostus ja luottamus
• Johtaminen: hyvät työtilat ja puitteet muutenkin, joustava työnantaja, palkka-asiat kunnossa, lomaoikeudet, esihenkilötyö, myönteinen asenne kehittämiseen
• Työn mielekkyys: auttamisen halu, asiakastyön palkitsevuus, mahdollisuus vaikuttaa oman työn sisältöön, työn haastavuus ja mielenkiintoisuus, monipuolinen ja vaihteleva työnkuva, itsenäinen työ, työn jatkuvuuden varmuus, yrittäjänä toimimisen vapaus
• Jatkuva oppiminen: työssä oppiminen ja kehittyminen, mentorointi, erilaiset urasuuntautumisvaihtoehdot, kouluttautumisen kautta omaan urakehitykseen vaikuttaminen

”Mikä pitää nykyisellä alalla, niin ehkä se on minkä takia alun perinkin hakeutunut tuohon koulutukseen niin ehkä niin kuin tykkää tehdä ihmisten kanssa töitä ja tykkää olla sote-alalla töissä, vaikka siitä nyt paljon puhutaankin, että kukaan ei siellä halua olla niin ehkä jonkinlainen veto kuitenkin on sinne”.

Ne tekijät, jotka alun perin saivat hakeutumaan alalle kuten asiakaslähtöinen työ, myös pitivät vastavalmistuneita kuntoutuksen ammattilaisia alalla. Mielenkiintoinen tulos oli, että alalle hakeutuminenkin oli joskus lähtökohtaisesti näköalatonta, sillä osa haastateltavista ei ollut keksinyt muuta uravaihtoehtoa.

Lopuksi

Korkeakoulutuksen näkökulmasta vastavalmistuneiden kuntoutuksen ammattilaisten kyvyttömyys tunnistaa ja suunnitella urapolkuaan on hätkähdyttävää, koska näitä valmiuksia opintojen aikana pyritään tukemaan (1) työelämän kanssa (ks. 2). Työn murros (1,4) vaatii korkeakouluilta uutta näkemystä kuntoutuksen moninaisista urapoluista ja siitä, millaista yksilöllistä ja yhteisöllistä tukea opiskelijat nykyään urasuunnitteluunsa tarvitsevat.

Haluttaessa tukea kuntoutuksen ammattien pito- ja vetovoimaa tulee työpaikoilla huolehtia työyhteisöjen hyvinvoinnista ja riittävistä resursseista niin, että työn tekeminen mahdollistuu omien arvojen mukaisesti (ks. 3). On tärkeä ymmärtää, että vastavalmistuneet kuntoutuksen ammattilaiset arvostavat työssään yhteen hiileen puhaltamista, arvostetuksi tulemista, joustavuutta, vaihtelevia työtehtäviä, vaikutusmahdollisuuksia sekä ennen kaikkea ammatillista kehittymistä. On tärkeämpää, että työssä tapahtuu muutosta, kuin että mikään ei muutu.

Kirjoittajat:

Johanna Holvikivi, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Riitta Kärkkäinen, lehtori, Satakunnan Ammattikorkeakoulu

Marika Kiviluoma-Ylitalo, lehtori, Satakunnan Ammattikorkeakoulu

Kuva: Kärkkäinen Riitta

Lähteet

1. Haataja, S., Lehti, M., Metsävuori, L., Poutanen, T., Ritvanen, J. M., & Viitaniemi, S. (2014). Tulevaisuuden urapolut. Korkeakoulutettujen ohjaus muuttuvassa työelämässä. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja, 88. 
2. ToiURA ammattiura toimintaterapeuttina. HUS Helsingin yliopistollinen sairaala 2022. 
3. Isacsson, A., Heinilä, H., Raatikainen, E., Järvensivu, A., & Simola-Alha, N. (2021). Nuoret ja työn merkitys – IT- ja sotealojen vastavalmistuneiden työhön sitoutuminen. Haaga-Helian julkaisut 1/2021. https://oma.tsr.fi/api/projects/992e1ff4-ff19-4b4f-8be9-3a4217e04b6e/attachment/a1884fc7-2a6e-44ee-98e7-f5fe529744d0 
4. Tevameri, T. (2022). Sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoima ja yrityskenttä. TEM toimialaraportti 2/2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163908/TEM_2022_2_T.pdf

HUOM: Tämän artikkelisarjan johdantoartikkeli (nro 1) löytyy täältä: https://blogit.jamk.fi/oivalluksiakuntoutuksesta/2023/01/22/kuntoutusalan-asiantuntijoiden-urapolut-viisiosainen-artikkelisarja-kaynnistyy/