Opinto-ohjauksen haasteita tulevaisuudessa

Helena Pahkala

Johdanto

Verkostoharjoittelujen yhteydessä tutustuin monen eri paikkakunnan opinto-ohjaajan työhön. Opinto-ohjaajien työ on erittäin monitahoista: välillä ryhmätunteja, välillä opiskelijoiden yksittäisiä tapaamisia. Ohjattavien opiskelijoiden määrät vaihtelivat riippuen oppilaitoksista, 200 -650 opiskelijaa. Opinto-ohjaajien työaika kului opiskelijoiden poissaolojen ja opintosuoritusten kertymisen seuraamiseen, osaamisen tunnustamiseen ja jatkuvan haun toteuttamiseen yhdessä opettajien kanssa.

Yhteisenä huolenaiheena opinto-ohjaajilla oli jatko-opintoihin kuuluvan ohjauksen vähäinen määrä. He kokivat, että ohjausresurssi oli liian vähäinen riippumatta oppilaitoksesta tai paikkakunnasta. Opinto-ohjauksen saatavuuden ja laadun turvaamiseksi OAJ esittää opinto-ohjaajalle enintään 200 opiskelijaa. (Manner, 2019). ”Ohjauksen lähtökohtana on, että jokaisella opiskelijalla on oikeus laadukkaaseen ja omiin tarpeisiinsa nähden riittävään ohjaukseen. Ohjaus on jatkuvaa, vuorovaikutteista ja tavoitteellista toimintaa, joka edesauttaa opintojen etenemistä ja uranvalintoihin liittyviä päätöksiä”. (Ammattikoulutus/opinto-ohjaus, 2016).

Kenen mukaan ohjausta tulee suunnitella – lahjakkaimpien opiskelijoiden vai heikompien? Mikä on opiskelijan oikeus ja kuka siitä huolehtii? Miten opiskelijan jatko-opintoihin ohjaaminen onnistuu? Opinto-ohjaajien tulisi ollakin entistä paremmin selvillä eri koulutusalojen sisällöistä ja työelämän vaatimuksista, kun he ohjaavat nuoria jatko-opintoihin. Väärä koulutusala voi johtaa opintojen keskeytymiseen. Opinto-ohjaajien suuri opiskelijamäärä toisella asteella asettaa paineita toteuttaa yksilöohjausta riittävän laadukkaasti. (Kiiveri & Häkkinen, 2014 s.238).

Opinto-ohjausta vai uraohjausta?

Opinto-ohjauksen ohella puhutaan myös opiskelijoiden uraohjaamisesta. Uraohjauksen toteuttamisesta vastaavat ammatillisessa koulutuksessa opinto-ohjaajien lisäksi myös opettaja ja opiskelijahuollon ammattilaiset toimenkuvansa mukaisesti. Opettajien merkitys nuoren tukijana elämänhallinnassa ja tulevaisuudensuunnittelijana on kasvanut. (Kiiveri & Häkkinen, 2014 s. 237 ─238).
Uraohjauksessa opiskelijan itsetuntemus ja työelämän tuntemus kasvavat. Opiskelija pystyy tekemään opiskeluaan koskevia kurssivalintoja sen mukaisesti, mitä työtehtävää/uraa hän ajattelee tulevaisuudessa tekevänsä. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa haastatelluilla opiskelijoilla oli selkeä tavoite, mille alalle he haluavat opiskelemaan, mutta ei ollut selvyyttä siitä millaisia työtehtäviä kyseisillä aloilla voi olla. Ammatti oli tarkentunut opintojen aikana ja työtehtävät. Uraohjaus oli kirkastanut tavoitetta. Opiskelijoiden kommenttien mukaisesti uraohjauksen tarve on yksilöllistä, osa tarvitsee uraohjausta enemmän, toiset vähemmän. Opiskelijat kokivat uraohjauksen tarpeelliseksi. (Aninko-Laukkola, 2019).
Nuorten henkilökohtaisen ohjauksen tarve on kasvanut eri siirtymävaiheissa, on sitten kyseessä opintojen ohjaus tai ura- ja elämänsuunnittelu. Henkilökohtaista ohjausta nuoren siirtymävaiheissa toteutetaan hyvinkin erilaisissa moniammatillisissa ohjausympäristöissä, paikkana voivat olla työvoimapalvelut, ohjaamot, työpajat, oppilaitokset. Ohjaustoiminnan tavoitteena on tukea nuoren ura- ja elämänsuunnittelua monen ammattilaisen yhteistyössä. (Kiiveri & Häkkinen, 2014 s. 235).
Uudessa lukion opetussuunnitelmassa, lakisääteinen elokuusta 2021 lähtien on mukana lukiosta valmistuneiden opiskelijoiden jälkiohjaus. Koulutuksen järjestäjän on huolehdittava opinto-ohjausta opiskelijoille, jotka ovat jääneet ilman opiskelupaikkaa tai muuten tarvitsevat opinto-ohjausta. (Silander, 2018).
Tampereen lukioissa jälkiohjaus toteutetaan jo syksystä 2019 alkaen. Opinto-ohjaus toteutetaan Ohjaamo toiminnan yhteydessä. (Jyrävä, 2019). Jälkiohjausta toivotaan myös ammatillisen toisen asteen opiskelijalle. Opiskelijalle jälkiohjausta tarjottaisiin työllistymiseen, opintoihin hakeutumiseen valmistumisvuoden jälkeen tai opintojen keskeytyessä. (Manner, 2019).

Erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan opinto-ohjaus

Opinto-ohjauksen merkitys on suuri erityisesti koulutuksen nivelvaiheissa siirryttäessä kouluasteelta toiselle. Opiskelija, jolla on vammaan, sairauteen, oppimisvaikeuksiin tai muuhun syyhyn liittyvä tuen tarve, on oikeutettu erityiseen tukeen niin opinnoissaan kuin opinto-ohjauksessaan. Erityinen tuki tarkoittaa opiskelijan opintojen tukemista erilaisin opetus/opiskelujärjestelyin. Opiskelijan tulee saada opiskella hänen omien tavoitteidensa ja valmiuksien mukaisesti, kuitenkin niin että hän saavuttaa tutkinnon perusteiden mukaisen osaamisen. Opinto-ohjauksen tavoitteena on perehdyttää opiskelija opintoihin, valinnan mahdollisuuksiin sekä tukea opiskelijan omaa kehittymistä. (Ohjaus ja erityinen tuki, 2018).
Miettisen (2008) tutkimuksen mukaan ammatillisissa erityisoppilaitoksissa opinto-ohjauksen rooli oli selkeästi pienempi kuin ammatillisissa oppilaitoksissa. Erityisopetuksessa korostuu pedagoginen asiantuntijuus. Opinto-ohjauksen merkitys on pienempi, koska monellakaan ammatillisella erityisoppilaitoksella ei ole omaa opinto-ohjaajaa.
Arvomaailma ja tavoitteet lähtevät vanhemmista, ympäristöstä, koulusta, päiväkodista ja suvusta. Olen ohjannut opiskelijaa, joka esimerkiksi hakupapereita jatko-opintoihin täyttäessään on pohtinut hakeeko siihen alaan, mikä itseä kiinnostaa. Vai sinne mihin vanhemmat ovat neuvoneet häntä hakemaan? Mikä on erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan oikeus? Kuka huolehtii opiskelijan toiveista ja tavoitteista? Millä keinoin voimme huolehtia siitä, että opiskelijan oma ajatus tai tavoite toteutuu? Ihminen voi tulla omaksi itsekseen vain kasvamalla kohti omaa minuuttaan, kohti omaa ideaansa. (Skinnari, 2001, 525.)

Aikuisopiskelijan opinto-ohjaus

Tiedontulva, uudet tutkimukset ja käsitykset työstä muokkaavat meidän työelämäämme ja asettavat siihen entistä suurempia odotuksia ja paineita. Enää ei riitä oman työn osaaminen, vaan on jatkuvasti oltava valmiuksia vastata muutoksiin ja opiskella, ettei jäisi kehityksen junasta ja olisi työyhteisössään ”jarruna”. Elinikäiselle ja elämänlaajuiselle oppimiselle on yhä enenevää tarvetta, jotta yksittäinen ihminen/työntekijä pysyisi työelämän ja yhteiskunnan muutoksessa mukana. Miten aikuisopiskelijoiden opinto-ohjaus toteutetaan? Aikuisopiskelijoiden erilainen elämänhistoria on opetuksessa todellinen voimavara. Aikuisten erilaiset kokemukset ja käsitykset maailmasta antavat opettamiseen ja oppimiseen erilaisen näkökulman, jos verrataan esimerkiksi nuoriin, joilla ei ole elämänkokemusta siinä määrin.
Kokemus muodostaa jatkumon menneisyydestä tulevaisuuteen. Käymällä kriittisesti reflektoiden läpi kokemuksiaan ja tiedostamalla niitä uudella tasolla, voi oppia löytämään uusia, mielekkäitä, vaihtoehtoisia ratkaisumalleja, toimintatapoja. (Ojanen 2000, 28).
”Elinikäinen oppiminen ja ohjaus ovat avaimia tämän päivän ja huomisen menestykseen.
Kyse ei ole vain koulutus- tai ammatinvalinnasta, vaan koulutuksen ja työn järkevästä yhteensovittamisesta.” (Jenschke 2007.) Yhteiskunnan nopea muutos heijastuu myös työntekijöiden työtehtävien ja työnkuvan jatkuvassa muutoksessa.
Elinikäisen kouluttautumisen avulla pystytään ja pyritään vastaamaan näihin haasteisiin. Tänä päivänä ei ole mitenkään ”kummallista” vaikka samalla ihmisellä olisi kolmekin erilaista ammattia. Työllistyminen tietyille aloille esim. hoiva-ala on kasvanut ja entinen merkonomi saattaakin tänä päivänä olla aikuisopiskelija ja kouluttautua vaikkapa juuri hoiva-alalle.

Pohdintaa

Opinto-ohjaajan työtehtävän moninaisuus ja ajankäyttö yksittäistä opiskelijaa kohtaan ovat merkittävä haaste tällä hetkellä. Ammatillinen reformi ohjaa opiskelijoita suorittamaan yhä yksilöllisemmin opintojaan – puhutaan uraohjauksesta opinto-ohjauksen rinnalla. Erityistä tukea tarvitseva opiskelija tarvitsee opinto-ohjausta enemmän kuin normiopiskelija He ovat normaalia herkempiä ympäristön odotuksille ja paineille. Ammattiala saatetaan valita vanhempien tai kavereiden mukaan. Mielihyvän tavoittelu, ympäristön olosuhteet, sosiaaliset paineet ja houkutukset voivat syrjäyttää yksilön oman arvomaailman. (Salmela, 1998, 302.)
Aiemman osaamisen tunnustaminen opiskelijoilla, aikuisopiskelijoiden lisääntyvä määrä ja jatkuva haku ovat uudella tavalla mietittäviä opinto-ohjaajan työnkuvan haasteita. Miten opinto-ohjausresurssia tullaan priorisoimaan? Miten lisääntyvä verkko-opintojen suorittaminen vaikuttaa opinto-ohjaukseen?
Erityisesti tietoverkkojen kehittyminen on avannut täysin uudenlaiset mahdollisuudet opetukseen ja oppimiseen. Tasa-arvoinen opiskelu on mahdollista, asuit sitten Inarissa tai Helsingissä. Verkko-oppiminen ei ole aikaan sidottua voit tehdä oppimistehtäviäsi, vaikka yöllä, jos se sinulle parhaiten sopii, et ole sidoksissa muun ryhmän opiskeluaikatauluihin. Opintojesi etenemisen voit itse päättää ja edetä oman elämäntilanteesi mukaisesti. Verkko-oppimisen negatiivisina puolina voidaan pitää kuitenkin opiskelun yksinäisyyttä, tuen ja ohjauksen sekä sosiaalisten kontaktien puuttumista. Oman itseohjautuvuutesi täytyy olla hyvin vahva, jotta aiotut oppimistehtävät tulevat aikataulun mukaisesti tehtyä. Verkko-opinnot haastavat opinto-ohjaajia kehittämään menetelmiä, joilla opiskelijaa ohjataan.
Opinto-ohjauksen tarve lisääntyy, on sitten kyseessä perusasteen, toisen asteen opiskelija tai aikuisopiskelija. Nuoret/aikuiset tarvitsevat opinto-ohjausta sekä siirtymävaiheissa että opiskelussa. Miten löytyy soveltuva koulutusala nuorelle tai ammattia vaihtavalle aikuiselle? Mitä opintoja tulee suorittaa? Opinto-ohjaajan tehtävä on löytää ohjattavastaan vahvuuksia ja voimavaroja koulutusalavalinnan tekemiseen sekä tukea opinnoissa suoriutumista. Haasteita opinto-ohjaajan työssä tulevaisuudessa riittää, mutta myös mahdollisuuksia.

Lähteet

Ammattikoulutus/opinto-ohjaus. 2016. Viitattu 17.1.2019. https://www.edu.fi/ammattikoulutus/opinto-ohjaus.
Aninko-Laukkola, K. Tunne itsesi ja työelämä- siinä uraohjauksen peruskivet. Ilkka. Ura- ja koulutusliite. 12.1.2019, 12─13.

Jenschke,B. Elinikäisessä oppimisessa tarvitaan ohjausta pitkin matkaa. Opettaja-lehti 2007 nro 36, 22.
Jyrävä, M. Lukiosta ei jää tyhjän päälle Tampereella. Aamulehti. 7.1.2019, 4─5.

Kiiveri, L & Häkkinen, S.2014. Ohjauksesta voimaa ja nuottia eteenpäin. Teoksessa Määttä, S., Kiiveri, L. & Kairaluoma, L. (toim.) Otetta opintoihin. Porvoo. Bookwell Oy. Niilo Mäki, 235—238.

Manner, M. Näillä eväillä ammatillinen nousuun. Opettaja-lehti 2019 nro 5, 25.

Miettinen, K. 2008. Opetussuunnitelmat ja erityisopetus ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa. Acta Universitatis Tamperensis 1308. Tampere: Tampereen yliopisto.

Ohjaus ja erityinen tuki. 2018. Viitattu 23.3.2019. https://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/ohjaus_ja_erityinen_tuki
Ojanen, S.2000. Ohjauksesta oivallukseen. Ohjausteorian kehittelyä. Helsingin yliopiston tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenia. Oppimateriaaleja 99. Saarijärvi, 28.

Salmela, M. 1998. Suomalaisen kulttuurifilosofian vuosisata. Keuruu: Otava, 302.
Silander, T. 2018 Lukiouudistus. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 23.3.2019 https://minedu.fi/documents/1410845/7365165/Kasvatustieteellisen+alan+dekaanikokous+21.3.2018+lukiouudistus+Tiina+Silander

Skinnari, S. 2001. Ihmiseksi kasvamisen tavoite 2000-luvun haasteena. Teoksessa Huhmarniemi, R. Skinnari, S. & Tähtinen, J. (toim.). Turku: Suomen Kasvatustieteellinen Seura, 525.