Työssä oppimisen ohjaaminen työelämän ammattilaisen näkökulmasta

Eliisa Koivukoski 

Työssäoppiminen

Ammatillisen reformi myötä oppimista ollaan siirtämässä yhä enemmän työpaikoille. Työpaikkaohjaajat ovat tärkeässä roolissa, kun työelämän kautta kehitytään alan ammattilaisiksi työn tekemiseen kautta. Miten työpaikkaohjaajat näkevät oman roolinsa työssäoppimisen ohjaajina ja millaisia näkemyksiä heillä on työssäoppimisesta ja ohjaamisesta. Työssäoppimiseen liittyvissä tutkimuksissa on harvemmin tuotu esiin työpaikkaohjaajien näkemyksiä. Tutkimukseni yhtenä tavoitteena oli tarkastella miten työpaikkaohjaajat ohjaavat opiskelijaa työssäoppimisen aikana. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä on erittäin tärkeä kuulla, miten työpaikoilla toimivat työpaikkaohjaajat itse kokevat työssäoppimisen ohjaamisen erityisesti työelämän näkökulmasta.

Opiskelijat ovat alusta alkaen pitäneet työssäoppimista myönteisenä ja sen kautta on opittu paljon uusia asioita ja se on myös motivoinut opiskelijoita. Työssä oppimisen järjestelmän on todettu palvelevan hyvin opiskelijoiden oppimista, motivaatiota, ammatillista kehittymistä sekä se on lähentänyt koulutusta ja työelämää luontevasti toisiinsa. Työelämä on päässyt työssä oppimisen kautta tutustumaan potentiaalisiin alalle tuleviin työntekijöihin ja lisäksi työelämä on päässyt näkemään mikä on alan koulutuksen tila nykyisin. Opiskelijat oppivat työssä oppimisen aikana arvokkaita oman alansa ammattitietoja ja – taitoja, mutta työssä oppimiseen liittyvien tutkimusten mukaan opitaan myös muuta. Eniten opitaan itsenäisyyteen liittyviä taitoja, kuten aloitteellisuutta, itsenäisyyttä, itseluottamusta, kykyä itsenäiseen työskentelyyn, sosiaalisia taitoja ja yhteistyötaitoja. Työssä oppimisessa saavutetaan siten sekä ammattiin liittyviä taitoja, mutta myös työelämässä vaadittavia taitoja. (Virtanen & Collin 2007, 217–221.)

Työssäoppimisen ohjaaminen

Työssäoppimisen ohjaamisen taustalla ovat tutkinnon perusteet sekä niihin liittyvät lait ja asetukset. Työpaikalla ja työssäoppimisen ohjaajalla on suuri vastuu opiskelijan työssäoppimisen aikana. Työssäoppimisen suunnittelussa on huomioitava opiskelijan lähtötaso, hänen omat oppimistarpeet sekä mitä työssäoppimalla on tarkoitus oppia. Työpaikkaohjaajalla pitäisi olla perustietoa oppimisesta pystyäkseen suunnittelemaan työssäoppimisen ohjaamisen sellaiseksi, että se edistää opiskelijan oppimista. (Frisk 2016, 6.) Hätönen (2016, 9) korostaa, että työssäoppimisen keskeiset tavoitteet pitäisi käydä yhdessä työssäoppimisesta vastaavaan opettajan, työpaikkaohjaajan ja opiskelijan kanssa läpi, jotta kaikki olisivat tietoisia siitä, mitä työssäoppimisen aikana olisi saavutettava.

Jotta opiskelija saa onnistuneen kokemuksen työssäoppimisesta, on se monen tekijän summa. Ensimmäiseksi pitää löytää sopiva työpaikka, jossa tulevaa ammattiaan pääsee toteuttamaan. Työpaikalta tämä vaatii sitoutumista. Siellä opiskelija olisi perehdytettävä ensin kunnolla töihin sekä työpaikkaohjaajalla olisi oltava aikaa ohjaamiseen. Opiskelijan ohjaus työpaikalla vaatii aikaa ja ohjausosaamista, jotta sillä saavutetaan mahdollisimman suuri hyöty alan töiden oppimiselle. On hyvä muistaa, että työssäoppimassa olevat opiskelijat eivät saisi korvat yrityksen omaa henkilöstöä, vaan he ovat aina opiskelijoita. Työpaikoilla opiskelija voidaan kokea työntekijän omaa työtä häiritseviksi, jos ei ole selvää, kenelle opastus ja ohjaus kuuluvat. (Korhonen 2011, 273–274.) Metson (2014, 96) mukaan työssäoppimisen ohjaajan roolissa korostuu ammattialaan liittyvien käytännön tehtävien opastaminen, hyvän ilmapiirin luominen sekä ammatillisen tiedon jakaminen työyhteisössä, mutta myös keskustelu yhdessä opiskelijan kanssa hänen kehittymisestään.

Työssä oppimisen ohjaamisessa ohjaajan on kyettävä ohjaamaan ryhmäprosesseja, projektioppimista ja ongelmaratkaisuja sekä hänen on osattava käyttää erilaisia ohjaustyylejä ja – tapoja. Opiskelijaa on opastettava, neuvottava, tuettava ja autettava oppimisen kaikissa vaiheissa, eikä vain oleteta oppimisen tapahtuvan jaetun tiedon perusteella. Ohjaamisen tavoitteena on mahdollistaa opiskelijan reflektointitaitojen, itsearvioinnin ja itseohjautuvuuden kehittyminen. (Poikela 2005, 26.) On hyvä muistaa, että pelkkä tekeminen ei vielä tuota laadukasta oppimista. Työpaikkaohjaajan ja opiskelijan on yhdessä pohdittava työtilanteita ja mietittävä, mitä niissä tapahtuu ja miten niitä voidaan tehdä paremmin. Kokemusten, pohdintojen ja asioiden jäsentämisen kautta opitaan ja osataan soveltaa opittua uusissa ja erilaisissa tilanteissa. (Frisk 2016, 10.)

Työpaikoilla tapahtuva oppiminen tapahtuu osallistumisen kautta, mutta tämä edellyttää myös ohjattua oppimista. Oppimisympäristönä työpaikka ei mahdollista oppimista pelkästään yrityksen ja erehdyksen kautta, vaan oppiminen tapahtuu yleisimmin havainnoinnin, jäljittelyn ja harjoittelun avulla, jolloin oppimisen ohjaaminen on tarpeellista. Ohjattu oppiminen on toimintaa, jossa kokeneemmat työntekijät hyödyntävät erilaisia strategioita ja tekniikoita ohjatakseen kokemattomien työntekijöiden osaamisen kehittymistä. Työpaikalla tapahtuva oppiminen on vastavuoroista yhteisosallistumisen prosessia, johon vaikuttavat niin mahdollisuus osallistua ohjaukseen kuin myös oppijan henkilökohtainen kiinnostus, motivaatio ja kyky. Ammatillisessa koulutuksessa ohjaus on tukea, jota oppija saa sekä opettajilta että työyhteisön jäseniltä. Työpaikalla tapahtuva ohjaus ja oppiminen voi olla epäsuoraa, jolloin siinä on mukana työpaikan sosiaalisen ja fyysisen ympäristön vaikutusta. Se sisältää työntekijöiden toiminnan havainnointia ja kuuntelua sekä työympäristön tarjoamien mallien, vihjeiden ja välineiden hyödyntämistä oppimisen tueksi. Suora ohjaus on taas kokeneempien työntekijöiden oppijalle tarjoamaa läheistä ohjausta ja vuorovaikutusta. Opiskelijan toimiva suhde useaan työyhteisön jäseneen vaikuttaa positiivisesti sekä ohjaukseen että oppimisprosessiin. (Rintala ym. 2015, 9-11.)

Työssaoppimisen ohjauksen onnistumisen edellytykset

Onnistuneen oppimistapahtuman perusedellytyksenä on onnistunut vuorovaikutus. Onnistuneessa vuorovaikutuksessa huomioidaan opiskelijoiden erilaiset kommunikointitavat, poistettaan häiritsevät ympäristötekijät, keskitytään läsnäoloon, mukautetaan ilmaisu vastaanottajan tarpeita vastaavaksi ja varmistetaan viestin perillemeno. Vuorovaikutuksessa on kiinnitettävä huomiota kielelliseen ilmaisuun, kuten puheeseen, kirjoitettuun tekstiin ja selkokielisyyteen. Vuorovaikutukseen vaikuttaa myös ei-kielelliset ilmaisut, kuten äänen voimakkuus, eleet, ilmeet ja kehon liikkeet. Vuorovaikutustaidot ovat olennainen osa oppimisen ohjausta niin ryhmäohjaustilanteissa kuin yksilöllisesti ohjattaessa. Suhtautuminen, asenteet sekä miten opiskelija kohdataan vaikuttavat olennaisesti opetukseen ja ohjaukseen. Jokaiseen opiskelijaan on suhtauduttava myönteisesti ja tämä edellyttää välittävää ilmapiiriä, joka muodostuu pienistä, mutta tärkeistä asioista. Näitä ovat muun muassa tervehtiminen, aito läsnäolo ja kuuntelu sekä kiireettömyys kohtaamisissa. (Eskola, Männistö & Nyberg 2014, 9.)

Suurimpina esteinä työssäoppimisen ohjaukselle on ajanpuute ja oppijan heikko työmoraali. Lisäksi ammatillisen osaamisen kehittymisen haasteena nähdään se, että opettajat eivät ehdi ohjata tarpeeksi opiskelijoita, jolloin ohjaaminen saattaa jäädä ainoastaan työpaikan tehtäväksi. Kokonaisuutena ohjausta ja oppimista edistävänä selkeänä tekijänä toimii viitekehys, jossa määritetään oppimisympäristöjen ja toimijoiden roolit, säännöt ja vastuut. Oppimista edistää oppijan ja työpaikkaohjaajan hyvä ja yksilöllinen vuorovaikutussuhde. Työssäoppimisen ohjaajalla on suuri merkitys, koska ohjaajan sitoutuminen, tavoitteellisuus, monipuoliset ohjausmenetelmät ja reflektiotaidot vaikuttavat oppimiseen. (Rintala ym. 2015, 19.)

Opiskelija rakentaa omaa ammatillista minäkuvaa palautteen avulla. Palautteen olisi oltava konkreettista, jotta opiskelija saa siitä riittävästi tietoa ja palautetta olisi annettava koko ajan työssäoppimisen ajan. Hän korostaa, että sanomalla ”ihan hyvin se menee” tai ”jatka samaan tapaan” eivät ole palautetta, vaan on kerrottava konkreettisesti mitä opiskelijan olisi vielä opittava ja kerrottavat myös mitkä asiat häneltä sujuvat. Palautteen tarkoituksena on antaa tukea ammatillisen kehittymisen tueksi ja käytännössä työssäoppimisen huipennus on osaamisen näyttäminen työssäoppimisen lopussa ammattiosaamisen näytössä. (Hätönen 2016, 9.) Rakentava ja osaamisen huomioiva palaute auttaa kehittymään alan työntekijäksi. Kaikilla on omat vahvuutensa ja kehittämistä vaativat osa-alueet. Asioiden asiallinen ja luottamuksellinen puheeksi otto on tärkeää etenkin silloin, jos työssä koetaan ongelmia. Osa voi olla hyvin herkkä kielteiselle palautteelle, joten puheeksi otto on syytä tehdä hienovaraisesti. (Korkeamäki, Korkiala & Terävä 2015, 22.)

Työpaikkaohjaajien kokemuksia työssäoppimisen ohjaamisesta

Työpaikkaohjaajat kertoivat, että oppilaitoksessa olisi huolehdittava erityisesti siitä, että opiskelijoiden alan perustaidot olisivat kunnossa ennen kuin heidät laitetaan työssäoppimaan. Työpaikkaohjaajat korostivat, että heidän kokemuksen mukaan opiskelijoiden alan perustaidot ovat nykyisin erittäin vaihtelevia ja nykyisin tullaan yhä heikommilla työtaidoilla työssäoppimispaikkaan. Tämä koettiin erittäin haastavaksi, koska yrityksen pitäisi pystyä pyörittämään omaa toimintaansa normaalisti. Ohjaamisessa nähtiin myös hankaluuksia. Työssäoppiminen ohjaaminen tapahtuu normaalin työnteon puitteissa. Työpaikkaohjaajat kokivat, että aina ohjaamiseen tarvittavaa aikaa ei vain yksinkertaisesti ole. Kaikki pitivät kuitenkin tärkeänä sitä, että ohjaamista pystyttäisiin antamaan heti, kun se olisi ajankohtaista. Työpaikkaohjaajat kertoivat, että silloin asia menisi perille paremmin opiskelijalle.

Työpaikkaohjaajat toivat haastatteluissa esille, että alan ammattiin oppimisessa korostuu itse työn tekeminen ja käytäntö on paras opettaja. Haastatteluissa korostui se, että aina kun uusi asia tuli eteen, pyrittiin siihen perehtymään yhdessä opiskelijan kanssa. Tutkimuksessa tuli esille myös alan ammattilaiseksi kasvamisen prosessi. Vastauksissa tuli selkeästi esille, että työyhteisöissä on tapana jakaa ammattiin liittyvää tietoa opiskelijoille. Collin on korostanut (2009), että ammatillinen osaaminen kehittyy työn kautta ja työyhteisössä on tärkeää jakaa tietoutta, koska oppiminen tapahtuu myös muiden kokemusten kautta. Tässä korostuu käytännön työn lomassa jaettu tieto ja sen jakaminen silloin kun se on ajankohtaista.

Työpaikkaohjaajat itse nostivat omassa työssään yhdeksi tärkeäksi kehittämiskohteeksi palautteen antamisen. He halusivat kehittää sitä siten, että he osaisivat antaa sitä oikealla tavalla ja positiivisesti. He toivat esille, että tätä taitoa kehittämällä heidän ohjaustaitonsa kehittyisivät samalla. Työpaikkaohjaajista osa toi esille sen, että erityisesti positiivinen työilmapiiri helpottaa myös ohjaamista. Negatiivisen palautteen antaminen olikin yksi työpaikkaohjaajia askarruttava seikka, koska sen antaminen koettiin erittäin haasteelliseksi ja sen antamiseen haluttaisiin tietoa ja opastusta ja sillä saisi parempia eväitä myös omaan ohjaamiseen ja toimintaan.

Ohjauskeskustelut nousivat kehittämiskohteeksi

Kaikki haastateltavat toivat esille, että he olivat tietoisia työssäoppimisjaksoon liittyvistä asiakirjoista ja työssäoppimisen tavoitteista. He saivat ne oppilaitokselta ennen työssäoppimisen alkamista. Haastateltavat toivat lähes kaikki esille sen, että työssäoppimiseen liittyviin asiakirjoihin perehtyminen jää erittäin niukaksi ja pintapuoliseksi. Työssäoppimisen alussa ne selaillaan kyllä läpi, mutta hyvin usein lopullinen perehtyminen tapahtuu vasta ennen näyttökeskusteluja eli aivan työssäoppimisen lopussa, koska opiskelijan arviointikeskustelu perustuu näihin asiakirjoihin. Perusteluksi kerrottiin se, että arkinen työ on kiireistä ja valitettavasti paperiasiat ovat juuri sellaisia, jotka jätetään vähimmälle huomiolle juuri ajanpuutteen vuoksi. Työpaikkaohjaajat toivat itse esiin, että työssäoppimisen tavoitteet tulivat varsinaisesti ja selkeästi esille vasta työssäoppimisen lopun näyttökeskusteluissa.

Tutkimukseni myötä tuli selkeästi esiin, että työssäoppimisessa olisi kehitettävä erityisesti ohjauskeskusteluja ja niiden sisältöjä sekä myös palautteen antamista. Tässä kehittämisessä olisi oltava mukana sekä opettajat, mutta myös työpaikkaohjaajat ja mahdollisesti myös opiskelijat. Frisk (2016, 28) korostaakin, että työssäoppimisessa ohjauskeskusteluilla on merkittävä rooli, koska niiden tarkoituksena on tukea opiskelijan oppimista. Ohjauskeskustelujen tulisi olla säännöllisiä. Niitä voidaan pitää joko kerran viikossa tai kahdessa viikossa, jonkin työtehtäväkokonaisuuden jälkeen tai säännöllisissä palavereissa. Ohjauskeskustelun aikana arvioidaan ja todetaan sen hetkinen tilanne. Ohjauskeskustelussa on tärkeää keskustella opiskelijan kokemuksista ja asioista. Tavoitteena on tukea ja auttaa opiskelijaa saavuttamaan työssäoppimisella asetetut oppimistavoitteet. Ohjauskeskustelutilanteeseen on sekä ohjaajan ja opiskelijan valmistauduttava ja molemmilla on oltavat tiedossa keskusteluun käytettävä aika ja mistä asioista keskustellaan. Työpaikkaohjaajan on seurattava, että ohjaskeskusteluissa sovitut asiat myös toteutuvat työssäoppimisen aikana. (Frisk 2016, 28.)

Illers (2007, 137) korostaa, että ammatillinen pätevyys kehittyy sellaisessa ympäristössä, jossa oppimisessa on mukana sekä teoreettinen tieto, käytäntöön vieminen sekä reflektio. Olennaista tässä on se, että mukana ovat sekä yksilö että työyhteisö aktiivisen toiminnan kautta. Pedagogiset oppimisen rakenteet olisi luotava sellaisiksi, että opittava asia on linkitettävissä käytäntöön. Nykyisin ollaan tietoisia siitä, että se mikä kouluissa ja opetussuunnitelmissa opitaan, olisi pystyttävä viemään myös käytäntöön, erityisesti työelämään. Tämän toteutumisessa reflektiolla on suuri rooli, koska sen avulla opittu asia voidaan viedä käytännön soveltamisen asteelle. (Illers 2007, 137.) Tynjälä (2010, 91–92) korostaa myös, että osallistumalla työelämän todellisiin käytäntöihin, opiskelijalla on mahdollisuus yhdistää oppilaitoksessa opittua teoreettista tietämystä käytännön kokemukseen ja oman toiminnan reflektion kautta. Hänen mukaan asiantuntijuus kehittyy yhdistämällä tiedon eri muotoja, osallistumalla käytännön yhteisön toimintaan sekä luomalla uutta tietoa, toimintatapoja ja käytäntöjä yhteistyössä muiden kanssa. Hän korostaa, että nämä periaatteet koskevat sekä osaamisen kehittämistä työelämässä että formaalia koulutusta. (Tynjälä 2010, 91–92.)

Koska ammatillisen koulutuksen reformi nostaa työelämän roolia opetuksessa, tuo se ammatilliseen koulutuksen uuden haasteen eteen. Opetushallitus (2014, 15) korostaa, että työssäoppimisen ohjauksen tarkoituksena on varmistaa se, että opiskelijalle taataan monipuolinen oppiminen työssäoppimisen aikana sekä oppimiseen on kytkeydyttävä opintojen kokonaisuuteen sekä ammatilliseen kehittymiseen. Onko työpaikoilla ja työssäoppimisen ohjaajilla oikeasti aikaa ohjata ja onko työpaikoilla valmiuksia ottaa vastuu opiskelijoiden opettamisesta ja ohjaamisesta? Työpaikkaohjaajilta vaaditaan kuitenkin ohjaamistaitoja ja aikaa ohjauskeskusteluihin, mutta myös aikaa perehtyä oppimisen tavoitteisin ja siihen mitä työssäoppimisen aikana olisi opiskelijan opittava. Aika näyttää, mihin suuntaan reformi on näillä näkymin viemässä ammatillista koulutusta tulevaisuudessa.

Lähteet

Collin, K. 2009. Asiantuntijaksi oppiminen, ammatillisen identiteetin kehittyminen ja moniammatillinen työ. Jyväskylän yliopisto. https://koppa.jyu.fi/kurssit/65050/luento/luentokaijacollin.

Eskola, S., Männistö, E. & Nyberg, C. 2014. Esteettömästi toisen asteen opintoihin – opas esteettömään opiskeluvalintaan ja opiskeluun. Opetushallitus. http://oph.fi/download/163833_esteettomasti_toisen_asteen_opintoihin.pdf

Frisk, T. (toim.). 2016. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. https://www.edu.fi/download/177819_TPO_opiskelijan_ohjaajana.pdf.

Hätönen, H. 2016. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. https://www.edu.fi/download/177820_TPO_opiskelijan_arvioijana.pdf.

Illers, K. 2007. How we learn: learning and non-learning in school and beyond. Lontoo: Routledge.

Korhonen, A. 2011. Työelämä ja osaamisen kehittyminen. Teoksessa H. Kasurinen, E. Merimaa, E. & J. Pirttiniemi (toim.) 2011. OPO. Opinto-ohjaajan käsikirja. Helsinki: Opetushallitus. 271-280.

Korkeamäki, J., Korkiala, T. & Terävä, K. 2015. Onnistuneesti työelämään! Tukea nuoren työkykyyn ja oppimiseen työuran alussa. Kuntoutussäätiö: Helsinki. https://kuntoutussaatio.fi/files/2005/onnistuneesti_tyoelamaan.pdf

Metso, S. 2014. A multimethod examination of contributors to successful on-the-job learning for vocational students. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Väitöskirja. Saatavana: http://lutpub.lut.fi/bitstream/handle/10024/102296/Metso%20A4%20pdf%201%2012%20.pdf?sequence=2&isAllowed=y.

Opetushallitus. 2014. Hyvän ohjauksen kriteerit. https://www.oph.fi/download/158918_hyvan_ohjauksen_kriteerit.pdf.

Poikela, E. 2005. Työssä oppimisen prosessimalli. Teoksessa E. Poikela (toim.) 2005. Osaaminen ja kokemus – työ, oppiminen ja kasvatus. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy. 21-41. Saatavana: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95384/osaaminen_ja_kokemus_2005.pdf?sequence=1.

Rintala, H., Mikkonen, S., Pylväs, L., Nokelainen, P. & Postareff, L. 2015. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja ohjausta edistävät ja estävät tekijät. Teoksessa: Ammattikasvatuksen aikakauskirja 17/4. 9-21. Saatavana: https://ohjaan.fi//data/wordpress/htdocs/wp-content/uploads/2017/09/Ty%C3%B6paikalla-tapahtuvaa-oppimista-ja-ohjausta-edist%C3%A4v%C3%A4t-ja-est%C3%A4v%C3%A4t-tekij%C3%A4t.pdf.

Tynjälä, P. 2010. Asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikka. Teoksessa K. Collin, S. Paloniemi, H. Rasku-Puttonen & P. Tynjälä (toim.) 2010. Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki: WSOYpro. 79–95.

Virtanen, A. & Collin, K. 2007. Työssäoppiminen ammatillisessa peruskoulutuksessa. Teoksessa A. Eteläpelto, K. Collin & J. Saarinen (toim.) 2007. Työ, identiteetti ja oppiminen. Helsinki: WSOY. 216–235.