Pienryhmän ohjaus

Teija Kolehmainen

Johdanto

Ohjaus on vuorovaikutusta, jossa pyritään auttamaan ihmistä ratkaisemaan jokin ongelma tai oppimaan uusi toimintatapa. Ohjaus voi olla yksilöohjausta, ryhmäohjausta tai yhteisöohjausta. Tässä artikkelissa käsittelen lähemmin pienryhmän ohjausta ja ilmiöitä, joita siihen liittyy.

Pienryhmän ohjausta voidaan käyttää esimerkiksi opinto-ohjauksessa tai silloin, kun halutaan vaikkapa työtiimin toimivan hyvin yhdessä. Pienryhmän ohjaaminen säästää ohjaajan aikaa ja resurssia yksilöohjaukseen verrattuna. Raha voi olla ratkaisijana tässäkin asiassa. (Juutilainen, P., Pasanen, H. &Alanko-Turunen, M. (toim.) 2014, 11-16.) Onneksi pienryhmäohjaus voi olla myös tietoinen haluttu valinta. Ja sitä se tulevaisuudessa yhä useammin onkin. Pienryhmässä samaan asiaan saadaan luontevasti useampi eri näkemys ja mahdollinen piilossa pysyvä vallan käytön mahdollisuus vähenee, kun saman tilanteen kokijoita on monia.

Miksi pienryhmä?

Pienryhmän koko ja tarkoituksenmukaisuus vaihtelevat tilanteesta riippuen. Vehviläisen (2014, 87) mielestä pienryhmä on kolmesta viiteen henkilön muodostama ryhmä. Ståhlberg (2019, 18) ajattelee sopivan pienryhmän koon olevan neljästä kymmeneen henkilöä. Pienryhmä eroaa suuresta ryhmästä siinä, että pienryhmän jäsenet oppivat paremmin tuntemaan toisiaan ja ryhmän jäsenten välille on mahdollista saada syntymään luottamussuhde, joka mahdollistaa kiperienkin pulmien pohtimisen ja ratkaisemisen yhdessä. Pienryhmän tulisi olla jäsenilleen kohtaamispaikka, jossa ryhmän jäsen saa luottaa siihen, että häntä kohdellaan hyväksyvästi ja arvostavasti. Hänen tulee saada riittävästi huomiota ja aikaa kasvaakseen ja kehittyäkseen. Pienryhmän tarkoitus on vahvistaa jäsentensä itsetuntemusta ja -luottamusta. Suuressa ryhmässä yksilö jää helposti hälyn ja melun jalkoihin, etenkin, jos hän on ujompi tai vetäytyvämpi persoona. Suuressa ryhmässä voimakkaasti ulospäin suuntautuneet ihmiset ottavat mielellään tilansa ja yleisönsä, eikä tasa-arvoista kohtaamista tapahdu.Pienryhmässä on todettu ohjattavan itsetuntemuksen syvenevän. Vertaiset jäsenet toimivat hyvänä peilinä toisilleen ja kuten jo aiemmin todettiin, ryhmässä joku näkee asian aina erilailla kuin itse. Kun saa toisilta palautetta omasta toiminnastaan, voi oppia itsestään yllättäviäkin uusia piirteitä. Vertaistuen merkitys ongelmia ratkaistaessa on myös suuri. Tarvitsemme tunnetta siitä, että emme ole pulmiemme kanssa yksin, vaan muutkin painivat samojen asioiden kanssa. Jo tietoisuus siitä, että meitä on muitakin, lohduttaa monia, ja vapauttaa voimavaroja tilanteesta ulospääsyyn, eikä siihen jäädä vellomaan määrättömäksi ajaksi. Pienryhmäohjaus voi olla virkistävää vaihtelua yksilöohjaukseen tottuneille henkilöille. On mukava välillä kokeilla uusia työtapoja ja kenties löytää jokin itselleen vieläkin paremmin sopiva tapa oppia ja kehittyä.
Pienryhmässä ryhmän jäsenet oppivat vuorovaikutustaitoja. Tämä on yksi tärkeimmistä ryhmän kehitystehtävistä muista tavoitteista riippumatta. Vuorovaikutustaitoja tarvitaan kaikkialla: opiskeluissa, työelämässä ja vapaa-ajalla. Ihminen ei voi elää niin, etteikö hän olisi kontaktissa muihin ihmisiin. Jos tuo kanssakäyminen on mahdollisimman sujuvaa hyvien vuorovaikutustaitojen ansiosta, on elämä kaikille helpompaa. Myös ryhmässä työskentelemisen oppiminen on tärkeä taito etenkin nuorille pienryhmän jäsenille. Kun ei ole vielä paljoakaan, tai ehkä laisinkaan, kokemusta ryhmässä työskentelystä, on pienryhmäohjaustilanne oivallinen paikka oppia työskentelemään toisten kanssa. Pienryhmän työskentelyn tavoite on myös kannustaa ryhmän jäseniä oman henkilökohtaisen kehittymisen kautta ottamaan seuraava askel elämässään kohti omia tavoitteita. (Ståhlberg 2019, 22.)
Kun ihmiset kokoontuvat ryhmäksi, on kokoontumisella yleensä jokin tarkoitus. Ryhmä voi olla kutsuttu koolle tai se voi syntyä ikään kuin itsestään, kun samasta asiasta kiinnostuneet ihmiset kokoontuvat yhteen. Ryhmä voi olla pysyvä, kuten esimerkiksi työtiimi, tai tilapäinen, jotain tiettyä tarkoitusta tai tehtävää varten perustettu. Olennaista ryhmän toiminnassa on se, että ryhmän jäsenet saavat tukea toisiltaan ja oppivat ja kokevat yhdessä uusia asioita. (Vehviläinen 2014, 79.) Pienryhmä voi olla tiivis, lähes itsestään yhdessä toimiva joukko ihmisiä, tai voi olla niin, että ryhmän toimintakyvyn eteen täytyy tehdä paljon töitä.

Ryhmäytyminen

Kun ennestään toisilleen tuntemattomat ihmiset muodostavat kokoon kutsutun ryhmän, heitä ryhmäytetään. Ryhmäyttämisellä halutaan ryhmän jäsenten tutustuvan toisiinsa. Jotta ryhmän toiminta pääsee käyntiin, täytyy jäsenten luoda ryhmälleen säännöt. Tämä on edellytys sille, että ilmapiiri on kaikille turvallinen ja jokainen ryhmän jäsen uskaltaa osallistua ryhmän toimintaan tuntematta pelkoa nolatuksi tulemisesta tai naurunalaiseksi joutumisesta. Pelkohan on tunnetusti suurin oppimisen estäjä. Keskinäinen kunnioitus ja hyväntahtoisuus ryhmässä syntyvät, kun pidetään huolta siitä, että jokainen jäsen saa puhua rauhassa ja tulla myös kuulluksi. Kun ryhmäläiset puhuvat toisilleen ystävällisesti ja jokainen jäsen sitoutuu siihen, että pitää huolta ryhmän myönteisestä ilmapiiristä, on ryhmällä hyvät edellytykset päästä tavoitteisiinsa. Tätä kutsutaan ryhmäytymiseksi. (Vehviläinen 2014, 90.)
Hyvä pienryhmä pystyy toimimaan hyvin itsenäisestikin, mutta välillä ohjaajaa tarvitaan auttamaan ryhmää toimimaan yhdessä. Ohjaaja voi joutua puuttumaan esimeriksi siihen, että joku ryhmässä käyttää suuriman osan puheenvuoroista ja toinen ei käytä niitä lainkaan, tai osallistu mitenkään muutenkaan ryhmän toimintaan. (Vehviläinen 2014, 84.)

Ohjaajan rooli pienryhmässä

Ryhmän ohjaaminen ei ole valmentamista eikä johtamista vaan rinnalla kulkemista ja ohjailua tavoitteita kohti. Ståhlbergin (2019, 28-51.) mukaan hyvän ohjaajan ominaisuuksia ovat mm. avoimuus, itsetietoisuus, suvaitsevaisuus, positiivisuus ja humaanius. Hyvä ohjaaja on kiinnostunut, empaattinen, organisoiva, välitön ja lämmin. Hänellä on kyky ottaa toisen tunteet vakavasti ja eläytyä toisen asemaan. Hyvä ohjaaja on ennakkoluuloton, kärsivällinen, huumorintajuinen ja innostava. Tilanteesta riippuen hänen tulee olla aktiivinen aloitteentekijä.
Ohjaajalla itsellään täytyy olla erittäin hyvät vuorovaikutustaidot. Ståhlberg (2019, 34-51.) puhuu teoksessaan kohtaamisen taidoista. Hän painottaa kuuntelua. Ei kuitenkaan riitä, että pelkästään ohjaaja kuuntelee, mitä ryhmäläisillä on sanottavaa, vaan kaikkien pienryhmän jäsenten täytyy kuunnella toisiaan. Ohjaajan tehtävä on pitää huolta, että tämä toteutuu.
Toisena kohtaamisen taitona hän pitää ohjaajan kykyä olla oma itsensä. Ainoastaan aito kohtaaminen voi rakentaa työskentelyilmapiiristä luotettavan, niin, että ryhmä kykenee toimimaan. Meillä ihmisillä on kyky aistia toisen teeskentely tai poissaolevuus. Jos ei itse kykene olemaan läsnä omana itsenään, on sitä turha odottaa muiltakaan.
Hyvä ohjaaja huomioi tilanteiden kehittymistä ja pitää huolta, että kaikki pienryhmän jäsenet tulevat mukaan otetuiksi. Ohjaajan tulee tukea ja kannustaa ryhmäläisiään. Ohjaaja varmistaa, että kaikkien vahvuudet tulevat esiin ja huomatuiksi.
Ohjaajan täytyy osata asettua toisen asemaan ja kyetä miettimään, millaisesta maailmasta hän tulee. Mitkä ovat hänen todellisuutensa ja arvonsa.
Mielestäni ohjaajan tärkein kohtaamisen taito on toisen ihmisen arvostaminen. Ohjattavien lähtökohdat voivat olla moninaiset, toimintatavat erilaiset ja arvot voivat poiketa omista, mutta kun toinen ihminen arvostaa toista ja osoittaa sen käyttäytymisellään, lopputulos on varmasti myönteinen.

Yhteenveto

Ensimmäinen kohtaaminen on usein tärkein. Ohjaaja ei juurikaan voi vaikuttaa siihen, millaisten ohjattavien kanssa hän työskentelee. Ohjattava voi olla myötämielinen tai vastahakoinen ohjauksen suhteen, riippuen siitä onko hän tullut pienryhmätapaamiseen omasta halustaan vai ”pakotettuna”. Tällaisia pakotettuja ohjattavia voivat olla esimerkiksi TE-palveluiden järjestämissä ohjausryhmissä tai oppilaitosten ohjausryhmissä. Ohjattava tulee ohjaustilanteeseen tunteineen, taitoineen, tietoineen ja reaktioineen. (Vehviläinen 2014, 7-15.) Näitä ohjaaja tai muut ryhmän jäsenet eivät voi etukäteen tietää tai arvata. Ohjaajan rooli on siis vaativa. On saatava ryhmäläiset motivoitumaan työskentelyyn, jossa he eivät välttämättä haluaisi olla mukana. Asiallinen, arvostava ja kunnioittava kohtelu yleensä tepsivät. Varovaisesti houkuttelemalla, ja ryhmän yhteistä hyvää ilmapiiriä korostamalla, vastahakoisimmatkin jäsenet suostuvat edes jonkinlaiseen yhteistyöhön.
Yleensä ohjaajalla on mahdollisuus ennakoida ohjaustilannetta ja valmistautua siihen. Näin on sovittujen ohjaustilanteiden kanssa. Joskus ohjaustilanne kuitenkin tulee eteen yllättäen, ja silloin ohjaajan täytyy vain uskoa itseensä, omaan osaamiseensa ja antaa mennä. Pienryhmän kanssa tällaisia yllättäviä tilanteita ei juurikaan pääse syntymään, mutta ohjaajan on kuitenkin oltava aina valmis kohtamaan ohjattavansa, niin kauan kuin hän työpaikallaan on ja pitää puhelintaan avoimena. Oman jaksamisen takia on hyvä laittaa selvät rajat sille, milloin on tavoitettavissa ja milloin on aika palautua työstä ja kerätä omia voimavaroja.

Lähteet

Juutilainen, P., Pasanen, H. &Alanko-Turunen, M. (toim.). 2014. Arvokas ohjaus. Vantaa. Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu. Kehittämisraportit ja tutkimukset.
Ståhlberg, L. 2019. Pienryhmäohjaajan opas. Jyväskylä. PS-Kustannus
Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Helsinki. Gaudeamus