Positiivinen pedagogiikka lisäopetukseen 

Anne Jurva

Poissaolevat opiskelijat 

Luokan sivuseinän taululla on värikkäitä muistilappuja. Pinkinvärisessä lukee ystävällinen, iloinen, ahkera ja avulias. Keltaisessa lukee rohkea, huumorintajuinen ja tunnollinen. On vielä muutama, yhtä ihana lappu. On ollut terveystiedon tunti. Opiskelijoita on pyydetty kuvaamaan itseään adjektiiveilla. – Tällaisia nuoria meillä on lisäopetusluokka täynnä, vai onko?  Lappujen määrästä huomaa, että puolet opiskelijoista on ollut poissa. Mitähän poissaolevien lapuissa olisi lukenut?  

Olen muutaman vuoden ollut lisäopetuksessa ns. ”kymppiluokalla” linjanjohtajana. Minulle kuuluu muutaman opetettavan aineen lisäksi myös opinto-ohjaus ja yhteydenpito alaikäisten huoltajiin. Hakeutumisvaiheen haastattelussa opiskelijat vakuuttavat hyvää opiskelumotivaatiotaan, mutta heti syksyllä alkaa joillakin opiskelijoilla poissaolokierre, johon liittyy poissaolojen lisäksi myöhästyminen joka tunnilta, koulutehtävien laiminlyönti ja se, että tunneille tullaan ilman minkäänlaisia opiskeluvälineitä. Tähän puututaan tietenkin, mutta joidenkin kohdalla tilanne ei korjaannu. Teemmekö jotain väärin? Olisiko näille poissaolijoille ollut parempi vaihtoehto Valma tai jokin oppipaja? Vai löytyisikö jokin keino katkaista poissaolokierre ja saada heidät sitoutumaan lisäopetukseen? Miten heitä auttaisi? 

 Mistä poissaolot johtuvat? 

Vuotuisen vaihtelun poissaolotilanteissa selittää ehkä lisäopetukseen hakeutunut opiskelija-aines. Poissaolokierre näyttäisi kohdistuvan niihin, joiden yläaste on mennyt heikosti oppimisvaikeuksien, erilaisten elämänhallintaan liittyvien asioiden tai psyykkisten ongelmien vuoksi. Monilla ilmenee auktoriteettivastaisuutta. Tarjoamme tukea, koetamme kannustaa ja tarjota monipuolisia oppimisympäristöjä. Opinto-ohjauskin alkaa heti, ja jokaisen kanssa laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma.  

Ei joka vuosi ole poissaolo–ongelmia. Opettajat ovat samoja. Opiskelijat pääsevät myös vaikuttamaan oppiaineiden sisältöihin eli opiskelijoiden kiinnostukset pyritään huomioimaan. Emmekö tee hakeutumisvaiheen ohjausta tarpeeksi hyvin? Vai, voiko olla niin, että mikään vaan ei auta ennen kuin opiskelijan motivaatio on kohdillaan? Voisiko opiskelumotivaatiota saada vahvemmaksi?  

Melkein kaikki opiskelijat asuvat opiston asuntolassa. Tämä yhtäkkiä tullut vapaus huoltajien silmällä pidosta lienee myös yksi syy poissaoloihin, etenkin niiden kohdalla, joilla sitoutuminen opiskeluun on ollut aikaisemminkin heikkoa. Asuntolassa he tuntuvat viihtyvän. Joskus tuntuu, että opiskelijat kuvittelevat tulleensa ilmaiseen hotelliin.  

 Opiskelijat väärässä paikassa vai pitäisikö koulun toimintakulttuuria kehittää? 

Hakeutumisvaiheen haastattelua meidän ainakin tulee kehittää ruotimaan tarkemmin hakeutujan aikaisempaa koulunkäyntiä, siinä olleita haasteita ja toiveita tulevalle vuodelle. Haastattelun tarkoituksena on selvittää lisäopetuksen sopivuus hakeutujalle sekä tutustua etukäteen tulevaan opiskelijaan ja huoltajiin. Meillä on haastattelussa ollut yleensä huoltaja mukana, mutta mielestäni haketutujaa tulee haastatella myös ilman huoltajia. Tärkeätä on saada selville nuoren omat ajatukset, toiveet ja opiskelumotivaation taso.  

Alussa mainitulla terveystiedon tunnilla oli opettajan pyrkimyksenä auttaa nuorta löytämään luonteenvahvuutensa ja huomaamaan itsessä hyvä. Hän oli kuullut positiivisestä pedagogiikasta ja positiivisesta CV:stä ja ottanut siitä jo käyttöönsä vahvuuksien tunnistamista. Mutta siitä ei ollut apua poissaolijoille, jotka tällaista olisi ehkä enemmän tarvinneet. Terveystiedon tunnit olivat aina aamulla, joihin tämä poissaolijajoukko ei uniltaan kerennyt.  

 Positiivinen pedagogiikka ja positiivinen CV 

Kävin positiivisen CV:n koulutuksessa alkuvuodesta. Koulutusta rahoittaa opetushallitus. Koulutushankkeen tarkoituksena on tuoda hyvin laajalti opetushenkilökunta Suomessa tietoiseksi vahvuuspedagogiikkaan perustuvasta positiivisesta CV:stä ja sen mahdollisuuksista. (Positiivinen CV-koulutus 2019).  

Positiivisen CV:n tavoitteena Uusitalo-Malmivaaran ja Vuorisen (2016, 10) mukaan tuoda jokainen opiskelija yhä enemmän tietoiseksi omista kyvyistään, jottei kukaan koulunsa päättänyt kokisi, ettei ole hyvä missään. Opiskelijoille teetän tavanomaisen ansioluettelon lisäksi myös positiivisen CV:n. Positiivisella CV:llä tarkoitetaan laaja-alaisten taitojen ansioluetteloa, jolla nuori oppii tunnistamaan osaamistaan vahvuuksiensa kautta (Positiivinen CV-koulutus 2019).  Ensi lukukauteen lataan toivoa tähän. Positiivisen CV:n sisältö tukee uusimpia perusopetuksen ja lisäopetuksen opetussuunnitelman perusteita.  

Positiivisen CV:n koulutuksessa esitettiin kysymys ” Mitä tulee paikalle, kun sinä tulet paikalle?” Tämä puhutteli minua. Tuleeko mukanani ensimmäiseen koulupäivään liikaa sääntöjä ja kuria? Alammeko heti puuttua opiskelijoiden heikkoihin alueisiin?  Olen tätä pohtinut ja päätynyt kokeilemaan ensi lukuvuonna positiivista pedagogiikkaa. Haluan siis välttää sen, että ei ainakaan karkotettaisi opiskelijoita heikkouksia kaivelemalla. Ei siis mitään tasotestejä ja sääntösulkeisia ensimmäiseen viikkoon. Säännöistä puhutaan vasta sen jälkeen, kun on kunnolla tutustuttu ja ne voidaan tunnille laatia yhdessä. Kannustava palaute, omien luonteenvahvuuksien löytäminen ja sinnikkään työnteon ja siitä nauttimisen oppiminen avaavan myönteisiä kehityskulkuja pitkälle tulevaisuuteen (Uusitalo-Malmivaara ja Vuorinen, 2019, s. 10).  

 Lähdeluettelo 

Positiivinen CV-koulutus. Miten vahvistaa hyvää lapsessa ja nuoressa. Etusivu. Viitattu 4.5.2019. https://www.positiivinencvkoulutus.helsinki.fi/ 

Uusitalo-Malmivaara, L. & Vuorinen, P.  2016. Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. Juva. PK-kustannus. 

Positiivinen CV-Koulutus, Positiivinen CV-koulutus, miten vahvistaa hyvää lapsessa ja nuoressa. Mikä PCV. Viitattu 4.5.2019. https://www.positiivinencvkoulutus.helsinki.fi/?page_id=49