Lehti lampun sisällä

Keksintöjen patentointi vaatii osaamista ja suunnitelmallisuutta

Berggren Oy:n Patent Agent, FT Jarno Mikkonen kertoi Bind-hankkeen koulutuksessa keksintöprosessista ja suojauksesta toukokuussa 2020.

Mikkonen korosti, että patentti on kielto-oikeus, eli se antaa monopolin keksinnön kaupalliseen hyötykäyttöön. Saman asian voivat keksiä muutkin, mutta patentin haltijalla on oikeus tehdä keksinnöllä bisnestä. Toisten tekemiä keksintöjä voi harrastusmielessä kokeilla valmistaa itsekin, mutta kaupallinen toiminta kuuluu patentin haltijalle.

Kun keksinnön suojaamista harkitaan, olennaista on miettiä, mitä ollaan suojaamassa: kokonaista laitetta vai sen osaa – vai sittenkin menetelmää tai palvelua. Mikä on liiketoimintamalli, jota keksintö tukee? Suojaaminen tuottaa yleensä kustannuksia, joten siitä pitää olla liiketoiminnalle hyötyä. Jollekin pelkkä patentin omistaminenkin voi olla status, mutta yleensä suojaamisesta halutaan rahallista hyötyä. Patentin hakeminen vaatii aikaa ja rahaa, mutta toisaalta patentti on voimassa 20 vuotta, joten hyödyntämisaikakin on pitkä.

Patentoitavan keksinnön rajaaminen on haastavin ja olennaisin asia keksinnön suojaamisessa. Olennaista on, että esitetään ongelma ja siihen uudenlainen ratkaisu. Patentoitavan keksinnön pitää olla uusi, keksinnöllinen ja teollisesti käyttökelpoinen.

Keksinnön uutuus määrittyy sen mukaan, onko asia ollut aikaisemmin tunnettu esimerkiksi julkaisun tai käytön kautta. Julkista ja tunnettua asiasta tulee, kun kenellä tahansa on ollut mahdollisuus saada siitä tieto – merkitystä ei ole sillä, onko näin käynyt. Vaikka asialla ei olisi patenttia, se voi silti olla jo tunnettu.

Keksinnön uutuus on yleensä helposti ymmärrettävissä, mutta keksinnöllisyyden löytäminen voi olla haastavampaa. Keksinnöllisyys tarkoittaa sitä, että asiaan perehtyneelle, alan ammattilaiselle, ei tulisi mieleenkään päätyä tällaiseen ratkaisuun. Merkkejä keksinnöllisyydestä voivat olla uusi ongelma, uusi ennestään tuntematon ratkaisu, asioiden uudella tavalla yhdistäminen tai ratkaisun uudet edut.

Teollinen käyttökelpoisuus tarkoittaa sitä, että keksintö on teknisesti toimiva. Sen pitää olla ennustettavissa ja toistettavissa. Mikkosen mukaan aika ajoin tulee jopa patenttihakemuksia, joissa on keksitty vaikkapa ikiliikkujaa, mutta toimivaa mallia ei ole kuitenkaan vielä löytynyt. Keksinnöstä pitää pystyä selittämään, miten se toimii. Patentteja voi olla käytännössä kaikilla tekniikan aloilla.

Rahanarvoinen IPR-strategia

Yrityksen kannattaa laatia aineettomien oikeuksiensa suojaamisesta ja hyödyntämisestä IPR-strategia, jossa määritellään, mitä ja miten suojataan – sekä myös se, mitä ei suojata. IPR-strategian pitää tukea yrityksen liiketoimintasuunnitelmaa. Olennaista on sisällyttää näihin strategioihin myös riskianalyysi.

Patentoimissuunnitelman lisäksi pitää selvittää oma toiminnanvapaus (FTO, freedom to operate). Omalla alalla on patenttioikeuksia, joista pitää olla selvillä, jottei loukkaa niitä. Mikkosen mukaan jokaisen yrityksen tulee tuntea omaan markkinaansa liittyvät IPR-riskit, haki sitten patentteja tai ei.

Omat keksinnöt kannattaa suojata. IPR-oikeuksilla voi varmistaa, ettei työhön käytetty aika ja vaiva koidu kilpailijoiden eduksi. Usein polku tuotekehityksestä suojaukseen toimii myös toisin päin: suojausprosessi voi tuottaa lisäideoita tuotekehitykselle. Suojausprosessi auttaa myös ymmärtämään omaa toimintavapautta ja omia liiketoiminnan mahdollisuuksia.

Patentit kasvattavat yrityksen arvoa. Ne ovat tärkeitä, kun yritystä ollaan myymässä tai kun haetaan rahoituksia. Mikkosen mukaan IPR:t korreloivat selkeästi nopeaan kasvuun ja markkinaosuuksiin.

Patenttien lisäksi on myös muita suojaustapoja. Mallisuoja tarkoittaa kaikenlaista muodon suojaa, tavaramerkki taas yritysnimen, logon, iskulauseen yms. suojaa. Myös verkko-osoitteille on oma domain-suojaus. Pikkupatentilla tarkoitetaan hyödyllisyysmallisuojaa, joka on patenttia suppeampi. Näistä saa lisätietoa esimerkiksi patenttitoimistoista.

Kirjoittaja
Mari Hakkarainen, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Artikkeli on tuotettu BIND-hankkeessa.  Hanketta rahoittavat Euroopan aluekehitysrahasto, SSYP Kehitys Oy ja Kehittämisyhtiö Karstulanseutu. Hankkeen toteutuksesta vastaa Jyväskylän ammattikorkeakoulu.