Vertaismentorointi, osaamisen kehittämisen menetelmä

Outi Penkkala

Vertaismentorointi eli verme on osaamisen kehittämisen menetelmä, jossa kokeneet ja aloittelevat työntekijät jakavat kokemuksiaan ja osaamistaan pienryhmässä. Tavoitteena on tukea työssä oppimista ja työhyvinvointia. Vermessä pyritään tietoisesti yhdistämään arkielämässä ja työssä tapahtuvaa oppimista formaaliin eli muodolliseen koulutukseen. Vermen vahvuus perustuu havaintoon, että osaamisesta suuri osa on ns. hiljaista tietoa. Verme perustuu tämän sanattoman tiedon yhteiseen tutkimiseen ja auttaa samalla löytämään yhteyksiä omien kokemusten ja teoreettisen tiedon välillä. (Heikkinen, Jokinen, Markkanen & Tynjälä, 11-12)

Vermen käsitteet

Eräässä koulutustilaisuudessa kuulijoilta kyseltiin, mitä heille tulee mieleen sanasta mentori. Vastaukseksi saatiin seuraavanlaisia määritelmiä: kuuntelija, avartaja, uskon vahvistaja, nojatuoli, tukihenkilö, ammatillinen olkapää ja taskulamppu. Edellä mainitut sanat määrittelevät mielestäni hyvin mentorin roolia ammatillisena auttajana ja tukijana. Toisaalta vertaismentorointiin liitetään myös yhteistoiminnallisuutta, kollegiaalisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Mentorit itse kertovat oppivansa ryhmissä käydyistä keskusteluista ja opettajien esittämistä mielipiteistä. (Heikkinen, Tynjälä & Jokinen, 45-47)

Vertaisryhmämentoroinnin keskeiset lähtökohdat kiteytyvät seuraaviin periaatteisiin; 1. dialogisuus, 2. narratiivisuus, 3. autonomisuus, 4. vertaisuus, 5.  konstruktivismi ja 6. interaktiivinen pedagogiikka. Seuraavaksi avaan jokaista periaatetta lyhyesti.

1. Dialogisuus. Vertaismentoroinnissa on kyse eri-ikäisten opettajien välisestä ammatillisestä dialogista, jossa sekä nuoret että vanhat oppivat jotain uutta. Dialogi on keskustelua, tajunnan virtaa, jossa ihmiset kohtaavat tasavertaisina ja kunnioittavassa suhteessa. Osapuolilla on aito valituksi kokemisen tunne ”olen arvokas juuri tällaisenani”.
2. Narratiivisuus. Vertaismentorointi perustuu ajatukseen, jonka mukaan ihmisen identiteetti rakentuu elämästä kerrottujen kertomusten välityksellä ja niitä voidaan jakaa muiden ryhmäläisten kanssa. Identiteetti syntyy vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa. Se on kertomus, johon ihminen itse uskoo ja itsestään kertoo. Jokaisen pitäisi pyrkiä olemaan kertomuksissaan mahdollisimman aito, omakohtainen ja rehellinen.
3. Autonomisuus. Vertaismentorointitoiminnan lähtökohtana on se, että opettajat ovat autonomisia toimijoita sekä yksilönä että ammattikuntana. Opettajan autonomia tukee opetuksen laatua, liittyy opettajan työn mielekkyyteen ja työssä jaksamiseen. On havaittu, että juuri autonomian tunteen menettämisellä ja opetusalalta pois siirtymisen välillä on selkeä yhteys.
4. Vertaisuus. Vertaismentoroinnin lähtökohta on ihmisten välinen yhdenvertaisuus. Vertaisuuden tarkastelussa on kolme eri näkökulmaa: a) ihmisenä olemisen merkityksessä, b) olemisen ja tietämisen merkityksessä ja c.) vastuiden ja velvollisuuksien merkityksessä. Kaikki ihmiset ovat samalla viivalla elämän ja kuoleman perimmäisten kysymysten edessä. Mutta juridisesti esim. koulunkäyntiavustajalla ja opettajalla on erilaiset oikeudet ja vastuut.
5. Konstruktivismi. Vertaismentorointi voi sisältää humanistisen näkökulman (tukee opettajan persoonallista kehittymistä), tai mentoroinnissa saatetaan korostaa paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä, jossa autetaan uusia opettajia sopeutumaan ”talon tapoihin”. Kriittisen konstruktivismin näkökulman päämääränä taas on purkaa ja kyseenalaistaa olemassa olevaa tietoa ja rakentaa sen jälkeen entistä tietoisempi käsitys.
6. Interaktiivinen pedagogiikka

   

   Teoreettinen tieto ei yksin riitä syvällisen asiantuntijuuden saavuttamiseen, vaan tarvitaan käytännöllistä ja kokemuksellista tietoa. Itsesäätelytieto taas tarkoittaa oman toiminnan arviointia, tietoisuutta omista vahvuuksista ja heikkouksista sekä osaamisen kehittämistä. Kuvion keskellä oleva sosiokulttuurinen tieto on sulautuneena erilaisiin sosiaalisiin ja kulttuurisiin käytäntöihin ja toimintatapoihin. (Heikkinen, Tynjälä & Jokinen, 48-72)

Miten vertaismentorointiryhmä toimii?

Toiminnan ydin on vertaismentorointiryhmä eli verme-ryhmä. Ideaali ryhmän koko on noin 4-8 henkilöä. Ryhmä kokoontuu 6-8 kertaa lukukaudessa 1,5-2 tuntia kerrallaan.  Yleensä ryhmä kokoontuu jonkun teeman ympärille (opettajan jaksaminen ja hyvinvointi, erityisopetuksen hyvät käytänteet jne.). Ryhmän vetäjänä toimii mentori, joka vastaa ryhmän ajankäyttösuunnitelmasta. Hän toimii keskustelun ohjaajana ja pyrkii ohjaamaan keskustelua tasapuolisuuteen. Hän myös miettii etukäteen käsiteltävät teemat ja erilaiset toiminnalliset harjoitukset.

Ensimmäisellä kokoontumiskerralla ryhmä tekee toimintasuunnitelman (pelisäännöt). Kaikissa ryhmissä pitää olla ainakin kaksi keskeistä periaatetta: luottamuksellisuus ja keskustelun eettisyys. Luottamuksellisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki mitä ryhmässä puhutaan, jää ryhmän sisään. Ryhmän ei ole myöskään ole tarkoitus toimia ”juorujen levittämisen” foorumina (eettisyys). Ryhmässä toimivat myös opettajan ammattieettiset periaatteet sekä lakiin perustuva salassapitovelvollisuus. (Heikkinen, Tynjälä & Jokinen, 73)

Kokemuksia vertaismentorointiryhmistä

Rasekossa (Raision seudun koulutuskuntayhtymä) käynnistettiin Verme – Vertaismentoirointikoulutus (10 op) elokuussa 2018 ja koulutus päättyi joulukuussa 2018. Koulutuksen järjesti JAMK ja kouluttajana toimi Riikka Michelsson. Koulutuksessa käytiin läpi vertaismentorointitoiminnan (jatkossa Verme) perusideologiaa ja käsitteitä, vuorovaikusta ja diologia, hyvinvointia ja ammatillista opettajuutta sekä tietenkin Verme toiminnan aloittamista ja jalkauttamista Rasekossa. Koulutuksessa oli mukana yhdeksän opettajaa eri aloilta.  Koulutuksen aikana tehtiin raamit Rasekon Verme-toiminnalle ajatuksellisesti ja aloitettiin pedagogisen työkalupakin kerääminen. Jokainen vermeläinen kokosi pilottiryhmän koulutuksen aikana.

Rasekossa aloitti yhdeksän verme-ryhmää. Niiden aihealueet vaihtelivat verme-kouluttajan ja ammattialan mukaan. Ryhmissä oli keskimäärin viisi osallistujaa sekä koordinoivana henkilönä Verme-koulutukseen osallistuja. Tapaamiskertoja oli keskimäärin viisi ja tapaamiskerran kesto oli noin kaksi tuntia.

Aihealueita olivat:

• opettajan jaksaminen ja hyvinvointi > kehon huolto, kohderyhmänä yto- ja soteopettajat
• yhteistyö, opetuksen ja ohjauksen hyvät käytänteet, arvot- ja eettiset kysymykset, opintojen eteneminen, kohderyhmänä soteopettajat
• luovien alojen työpaja/ideapaja, kaikille avoin ryhmä
• koordinoivien opettajien käytännöt ja toimintatavat Rasekossa, kohderyhmänä koordinoivat opettajat
• osaamisvaatimukset tutkinnon osittain eri koulutusaloilla ja hyvät käytänteet, kaikille avoin ryhmä
• työnkuormittavuustekijät eri koulutusaloilla, työhyvinvointi psykososiaalinen näkökulma, kaikille avoin ryhmä
• ideapaja, kohderyhmänä opiskelijakunnan hallitus
•  uusien opettajien ”perehdyttäminen”, hiljaisen tiedon ja kokemuksien jakaminen – ryhmän kanssa, kaikille avoin ryhmä
• logistiikan perustutkinnon perusteet, varastopalvelujen osaamisala, kohderyhmänä eri alojen opettajat koulutukseen liittyen.

Palaute kaikista ryhmistä on ollut hyvä ja toimintaa halutaan jatkaa. Useissa ryhmissä on mietitty toiminnan jatkamista vaihtuvilla ryhmäläisillä. Yhdessä tekeminen ja ryhmän mukaan ohjautuva toiminta koettiin kehittävänä ja pehmeänä tapana käsitellä vaikeitakin asioita. Palautteessa on tullut myös kommentteja siitä, että halutaan yhteistyötä ja yhteistä toimintaa koko Rasekon tasolla, ei vain koulutusaloittain. Osa koki myös Verme-toiminnan varaventtiilinä, jossa voi saada vertaistukea kollegoilta sekä yhdessä kokea asioita. Yhdessä ongelmien ja haasteiden pureskelu ratkaisukeskeisellä otteella nähtiin tärkeänä.

Kaiken kaikkiaan Verme-pilotointi toteutui lähes suunnitelman mukaan ja siinä saatiin aikaan tuloksiakin: esim. logistiikan koulutus ja psykososiaalisen kuormittavuuden kartoitus (2019 helmi-maaliskuu tulokset). Lisäksi löydettiin uusia kehittämiskohteita, koottiin vermeläisten työkalupakkia ja kiinnitettiin huomiota työhyvinvointiin uusilla toimintatavoilla. Verme-koulutukseen osallistuneen kokevat onnistuneensa erinomaisesti ryhmäytymisessä ja positiivinen ja eteenpäin työntävä me-henki on ollut silmin nähtävä. Koulutukseen osallistuneet kokivat koulutuksen hyödyllisenä. Ajatustenvaihto ja keskustelu on ollut erittäin aktiivista ja kehittävää. Pilottiryhmiin osallistuminen on myös ollut aktiivista ja saatu palaute ollut hyvää ja kannustavaa: toimintaa täytyy jatkaa.

Haasteena koulutuksen aikana on koettu pilottiryhmien aikataulutus, resurssit, tilat, sitoutuminen toimintaan, ryhmän organisoituminen, yleisesti Vermen suunnittelun käytännön organisointi, markkinointi tulevaisuudessa, jotta koetaan tarpeelliseksi nähdä osallistuminen vapaaehtoisuuteen perustuvaan toimintaan. Kuitenkin lopuksi on todettava vielä, että opettajissa on yhdessä paljon voimaa ja osaamista.   (verme-ryhmän loppuraportti, Raseko. 17.1.2019)

Miten ohjaustaitoni kehittyivät vermekoulutuksen aikana?

Omassa verme ryhmässäni oli kahdeksan yto-aineiden (yhteiset tutkinnon osat) opettajaa, viisi naista ja kolme miestä. Ryhmän teemana oli opettajan jaksaminen ja hyvinvointi, ”hetki itselle ja omille ajatuksille”. Jokaiseen kokoontumiskertaan sisältyi jokin liikunnallinen osuus (kehonhuoltoa ja rentoutumista) ja jokin keskusteluteema. Keskustelun apuna käytin dialogisia menetelmiä esim. keskusteluliput, vahvuuskortit ja valokuvat. Pilottivaiheeseen kuului viisi kokoontumiskertaa, joista yksi oli yhteinen kokoontuminen toisen verme ryhmän kanssa (sote opettajat).

Vertaismentorin ja opinto-ohjaajan toimenkuvassa on paljon samoja elementtejä. Kummatkin ovat rinnallakulkijoita ja mukanaeläjiä. On keskityttävä tilanteeseen ja pysähdyttävä kuuntelemaan, ja pyrkimyksenä on luoda kunnioittava ja luottamuksellinen ilmapiiri. Sekä mentori että opinto-ohjaaja auttavat henkilöitä löytämään itse vastauksia ja ratkaisuja ongelmiinsa.

Itselleni jäi eniten mieleen dialogitaitojen opettelu. Dialogisen keskustelun tunnuspiirteitä ovat: keskittyminen, vertaisuus, avoimuus erilaisille ajattelutavoille, kuunteleminen, valppaus muuttaa omaa ajattelua, ja paljon kysymyksiä sisältävä keskustelu. Dialogissa ihminen lähtee omasta maailmastaan, omista käsityksistään ja tuo julki sen, mitä pitää tärkeänä. Tarkoituksena on luoda osanottajien välille sellainen yhteinen alue, jossa syntyy kokonaan uusi käsitys asioista. Parhaimmillaan dialogissa toteutuu kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi tuleminen –”liikuttuminen” ja vuorovaikuttuminen. Verme koulutuksen aikana kokeilimme useita dialogisen menetelmän välineitä, joita voin varmasti myös hyödyntää opinto-ohjaajan työssäni. Tällaisia välineitä olivat esim. keskusteluliput, vahvuuskortit, valokuvat, kuuntele sanatarkasti ja koe tiedustelemisen mahti -harjoitukset. (Heikkinen, Tynjälä & Jokinen, 48-52)

Keskusteluliput ovat myös oiva menetelmä myös esim. pienryhmäohjauksen tueksi. Jokaiselle ryhmäläiselle jaetaan viisi lappua ja jokainen lappu vastaa yhtä puheenvuoroa. Eli jokainen henkilö saa käyttää vain viisi puheenvuoroa, mutta toisaalta hänen on myös käytettävä kaikki viisi puheenvuoroaan. Seuraavaksi valitaan yhteinen keskustelun aihe, esim. minkälaisia ominaisuuksia vaaditaan kesätyöntekijältä, ja aloitetaan keskustelu. Mielestäni tämä harjoitus tuo hienosti kaikkien mielipiteet esiin, aktivoi hiljaisia ja pakottaa äänekkäitä opiskelijoita kuuntelemaan.

Itse olen työskennellyt koko työurani nuorten parissa ja nyt sain mahdollisuuden tehdä ohjaustyötä (vertaismentorointia) aikuisten ja kollegoiden kanssa. Aikuisten kanssa työskennellessä työrauhaan ja kasvatukseen ei kulunut energiaa. Tilanteissa sai rauhassa keskittyä asiasisältöön, pohdiskeluun ja vuorovaikutukseen. Vastavuoroisuus ja reiluus olivat läsnä verme tapaamisissa. Opin myös mentorina paljon itsestäni. Puhuminen ja tasavertainen pohdiskelu virittävät uusiin ideoihin ja haluun kokeilla toisenlaisia lähestymistapoja. Tärkeää oli myös yhteisöllinen kokemus, työkaverit tulivat läheisimmiksi ja työympäristö viihtyisämmäksi.

Lähteet

1. Heikkinen, H., Jokinen, H., Markkanen, I. & Tynjälä, P. 2012. Osaaminen jakoon, vertaisryhmämentorointi opetusalalla. PS-kustannus. Jyväskylä.
2. 2. Verme-ryhmän loppuraportti. 2019. Raisio: Raision seudun koulutuskuntayhtymä.