Opetussuunnitelmatyö: pedagogiikan ja pedagogisen yhteisön johtamista

Opetussuunnitelma on yksi oppilaitoksen keskeisimmistä asiakirjoista. Sen laatiminen ja sen ylläpitäminen ovat pedagogisen johtamisen keskeisiä tehtäviä. Opetussuunnitelmaprosessien avulla johdetaan oppilaitoksen pedagogiikkaa. Seuraavassa muutamia huomioitani tämmöisestä johtamistyöstä. Huomiot perustuvat omaan monivuotiseen tehtävääni ammatillisen opettajakorkeakoulun opettajankoulutuspäällikkönä.

Pidän yhtenä opetussuunnitelmatyön keskeisenä piirteenä sen dynaamisuutta. Tavalla tai toisella sitä on syytä pitää jatkuvasti yllä. Voi olla, että opetussuunnitelmaan tehtävät vuosittaiset muutokset tai korjaukset voivat olla marginaalisia, mutta sen toimivuuteen liittyvä jatkuva tarkastelu tarjoaa yhteisölle hyvän syyn keskustella oppilaitoksen perustehtävän kannalta olennaisista asioista. Eri lähteistä ja eri tavoin kerättävä palaute toimii yhtenä lähtökohtana tällaiselle keskustelulle.

Ammattiin kouluttavan oppilaitoksen opetussuunnitelma ei voi kuitenkaan olla luonteeltaan reaktiivinen suhteessa erilaiseen palautetietoon. Toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten ennakointi ja oppilaitoksen perustehtävää koskevan tiedon kumuloituminen ovat tärkeitä jatkuvasti silmällä pidettäviä asioita. Näitä varten onkin pidettävä käynnissä jatkuvaa analyysiprosessia, joka voi tuottaa suurempia muutoksia opetussuunnitelmaan vaikkapa viiden vuoden välein.

Tällaiseen jatkuvaan opetussuunnitelmatyöhön liittyy toinen opetussuunnitelmatyön keskeinen piirre: osallistavuus. Jos ja kun riittävä määrä yhteisön jäseniä saadaan osallistumaan opetussuunnitelman rakentamiseen, voidaan saada aikaan yhteisöllinen omistajuus kulloinkin toteutuvaan toimintaan. Koko henkilöstön voimin tapahtuva vuosittainen toiminnan seuranta erilaiseen palautetietoon perustuen, ja henkilöstön jäsenten tiimimäinen osallistaminen laajempiin analyysiprosesseihin ovat hyviä osallistamisen välineitä. Opetussuunnitelmaa ei täten tarvitse erikseen ”jalkauttaa”.

Tällainen dynaaminen ja osallistava prosessi tarvitsee johtamista. Opetussuunnitelman rakentaminen on osa systeemistä kokonaisuutta, johon kuuluvat ainakin opiskelijavalintaan, henkilöstörekrytointiin, kouluttajien työsuunnitteluun ja koulutuksen toimeenpanoon liittyvät asiat. Tällaiseen kokonaisuuteen liittyvät asiat vaativat riittävää koordinointia. Eri toimintojen vahva koordinaatio onkin kolmas opetussuunnitelmatyötä ja koko oppilaitoksen toimintaa koskeva piirre. Jos koordinointi jostain syystä jää puutteelliseksi, vaarana on näissä toiminnan eri osa-alueissa tapahtuva osaoptimointi. Esimerkiksi opiskelijavalintaan tai koulutuksen toimeenpanoon voi liittyä ratkaisuja, jotka ovat niiden itsensä kannalta jotenkin haluttavia, mutta toteutuessaan nuo ratkaisut voivat olla ristiriitaisia toiminnan kokonaisuuden kannalta, jossa opetussuunnitelmalla ja sen tavoitteilla on kuitenkin keskeinen rooli.

Neljäs opetussuunnitelman rakentamista koskeva keskeinen piirre liittyy opetussuunnitelman uusimiseen tähtäävään analyysiprosessiin. Onnistuakseen on prosessin mielestäni oltava luonteeltaan deduktiivinen. Deduktiivisuudella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että analyysiprosessi lähtee yhteiskunnallisen toimintaympäristön ja työelämän muutoksen monitasoisesta hahmottamisesta. Se etenee edellisiin perustuvien osaamisvaatimusten ennakointina tietyssä työ- tai toimintaprosessissa vaadittaviin osaamisalueisiin ja osaamisiin saakka. Koulutus rakennetaan samoin periaattein: osaamisalueita vastaavat moduulit jäsennetään ensin ja sen jälkeen niihin sisältyvät opintojaksot tai kurssit.

Toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten rinnalla kootaan yhteen ajankohtainen tutkimustieto, joka liittyy esimerkiksi oppimiseen, ihmiseen oppijana, osaamiseen yleisenä ilmiönä. Jos toimintaympäristön ja työelämän muutosten analyysilla päästään joihinkin lopputulemiin koulutuksessa edistettävien osaamisten suhteen, niin tutkimustiedon analysointi antaa vinkkejä koulutusta koskevien pedagogisten periaatteiden määrittämistä ja didaktisten ratkaisujen tekemistä varten. Tällainen prosessi vaatii myös oman johtamistyönsä, jotta se laajasti monia yhteisön jäseniä osallistavana voi edetä riittävän kurinalaisesti kohti tavoiteltua päämäärää.

Kirjoittaja

Yliopettaja Harri Keurulainen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu

Kuva: pixabay.com

Jätä kommentti