Jaettua johtajuutta suhteissa

Kasvatus- ja koulutusalan jatkuvassa muutoksessa johtamisen tehtävänä on uudistaa toimintaprosesseja, oppimisympäristöjä sekä vahvistaa henkilöstön osaamista. Johtamisella luodaan myös yhteisöllisyyttä kasvatus- ja koulutusalan organisaatioissa. Uusimmassa hallitusohjelmassa tavoitellaan opetus- ja sivistyssektorin johtamisen parantamista ja Opettajankoulutuksen kehittämisohjelmassa vuosille 2022–2026 opettajien johtamisosaamisen sekä työyhteisöosaamisen kehittämistä yhteisöllisessä toimintakulttuurin kehittämisessä (Valtioneuvosto 2023, Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022). Kehittämistarpeita on siis todettu olevan sekä johtamistoiminnoissa että johtamisosaamisessa.

Pääministeri Sipilän hallituskauden (2015–2019) aikana toimeenpannussa ammatillisen koulutuksen uudistuksessa nostettiin myös esille arjen toimintatapojen ja -kulttuurin muutoksen ja mahdollistavan johtamisen yhteys, johon merkittävänä tekijänä liitettiin muutoksen kanssa tapahtuva uudistuva opettajuus (Tammilehto & Miettunen 2018, 35). Uudistus haastoi ammatillisen koulutuksen järjestäjien hallinnointia ja johtamisen kehittämistä entistä vahvempaan henkilöstön keskinäiseen vuorovaikutukseen (Tammilehto & Miettunen 2018). Uudistuksen todettiin laajentavan ammatillisen opettajan työnkuvaa ja lisäävän tarvetta tarkastella uudella tavalla johtajuuden jakamista oppilaitoksissa (Bergström & Mäki 2017). Kesällä 2020 ammatillisen toisen asteen johdolle, esihenkilöille ja opetushenkilöstölle toteuttamamme opettajan johtajuutta koskevan kyselymme mukaan lähiesimiesten ja oppilaitosjohdon työn muutos on vienyt heidät kauemmas opetustyön arjesta ja se vaikuttaa opetustyön organisointia koskevaan päätöksentekoon. Kyselyyn vastanneiden mielestä opettajalla tulisi olla enemmän vaikutusta johtamiseen. (Kolho & Ylitervo 2020.)

Kasvatus- ja koulutusalalla on johtajuuden jakamista ja opetushenkilöstön osallistamista toteutettu tiimiyttämällä henkilöstöä. Tiimien vetäjiksi on johtaja tai esihenkilö nimennyt opettajan tai tiimi on valtuutettu tähän tehtävään. Tiimin vetäjän ja esihenkilön sekä tiimin jäsenten välisten suhteiden syntymiseen vaikuttavat organisaatiossa vallitsevat käytännöt, jotka hyvin usein ovat hierarkiseen toimintajärjestelmään liittyviä ja asettavat näin haasteita yhteistyölle. Kun johtajuutta pyritään jakamaan näin, on mielenkiintoista miettiä, millaiseksi nämä suhteet muodostuvat ja miten ne edesauttavat tai hidastavat tiimille asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Eeva Tiihosen (2019) tutkimus johtajuudesta varhaiskasvatuksen kontekstissa suhteiden kautta toteutuvana ja jaettuna ilmiönä tuo mielenkiintoisen näkökulman johtajuuteen. Tutkimuksessaan hän tarkastelee johtajuutta varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä työntekijöiden mahdollisuuksina ottaa osaa johtajuuteen. Tutkimuksessa haettiin vastauksia kysymyksiin, minkälaisten suhteiden kautta varhaiskasvatuksen johtajuutta jaetaan ja millaisia johtajuuteen osallistumisen mahdollisuuksia työyhteisön jäsenille näissä suhteissa tarjoutuu. Tutkimuksensa päätuloksena hän kehitti johtajuuden suhdemallin. Malli koostuu toisiinsa sidoksissa olevista ja holistisesti toteutuvina johtajuussuhteina, jotka ovat voimaannuttava vuorovaikutus, luottamussuhde, kumppanuussuhde ja auktoriteettisuhde.

Voimaannuttavassa vuorovaikutuksessa keskeisiä tekijöitä ovat palautteen antaminen ja saaminen, perustehtävien ja työnkuvien selkeyttäminen ja vastuutehtävät sekä yhteisvastuullisuus. Tiivistäen voidaan todeta, että kyse on huomioiduksi tulemisesta omassa yhteisössä. Luottamussuhteessa on kyse työntekijöihin luottamisesta, ammatilliseen keskustelukulttuuriin perustuvasta luottamuksesta sekä luottamuksen saavuttamisesta. Kyseessä ovat hyvin pitkälle niin sanotut alaistaidot. Kumppanuussuhteessa keskeistä on tiimin jäsenten tunteminen, tiimin toiminnan varmistaminen ja kaikille kuuluva pedagogiikka. Tiimin jäsenten mahdollisuudet vaikuttaa toimintaan ja itsensä johtamisen taidot mahdollistavat kumppanuussuhteiden synnyn. Auktoriteettisuhteena johtajuus on päätösten tekemistä, johtajan delegointioikeutta sekä pedagogista vastuuta. Tässä suhteessa voidaan nähdä johtajan asemaan liittyviä vallan, oikeuden ja velvollisuuksien elementtejä, jotka voivat aiheuttaa jännitteitä johtajan ja työntekijöiden välillä.

Tiihosen (2019) esittämä johtajuuden suhdemalli antaa mielenkiintoisen kehyksen myös muiden kasvatus- ja koulutusalan organisaatioiden johtajuuden ja työntekijöiden osallisuuden tutkimiseen.

Kirjoittaja:

Ritva Ylitervo
lehtori, väitöskirjatutkija

Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Lähteet:

Bergström, H. & Mäki,K. 2017. Keulassa ja keskellä: Johtaminen reformissa- tutkimus. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Viitattu 28.8.2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7225-79-0

Kolho, P. & Ylitervo, R. 2020. Jaettu johtajuus ammatillisella toisella asteella – onko opettajajohtajuudelle tilaa? Teoksessa Kasvatus- ja koulutusalan johtaminen. Toim. A-S. Holappa, A. Hyyryläinen, P. Kola-Torvinen, S. Korva A-S. & Smeds-Nylund. PS-kustannus.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022. Opettajankoulutuksen kehittämisohjelma 2022–2026. Viitattu 28.8.2023. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051234795

Tammilehto, M. & Miettunen, A. 2018. Yhteenveto: Johtaminen luo kasvualustan. Teoksessa Reformi tavoitteista toiminnaksi – kokemuksia ammatillisen koulutuksen johtamisesta. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset. 2018: 14a.

Tiihonen, E. 2019. Varhaiskasvatuksen johtajuus suhteiden kautta toteutuvana ilmiönä. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia, numero 56.

Valtioneuvosto 2023. Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. Viitattu 28.8.2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8