Merkityksellisyys projektikulttuurissa

Minulla oli ilo lokakuussa osallistua projektipäiville. Tilaisuuden järjesti Projektiammattilaiset ry, jolla on yli 20 vuoden historia vastaavan tyyppisten projektipäivien järjestämisestä. Yhdistys itsessään on tätäkin vanhempi. Orientoiduin tapahtumaan siitä näkökulmasta, että olen yli 20 vuotta toiminut erilaisissa opetusalan projektitehtävissä niin asiantuntijana, projektipäällikkönä kuin aikuiskoulutusta järjestävän ammatillisen oppilaitoksen hankesalkusta vastaavanakin.

Olen useasti miettinyt, miksi monet projektit epäonnistuvat. Olen ollut tietävinäni pääsyyn. Vankan käsitykseni mukaan syynä ovat ennen muuta epärealistiset suunnitelmat ja julkisrahoitteisten oppilaitosprojektin jäykkyys. Projektit toisaalta toimivat ikään kuin sosialistisessa suunnitelmataloudessa, jossa jo jopa vuosia ennen projektin alkamista tulee tietää, mitä esimerkiksi kohderyhmä tai verkosto tarvitsee osaamisena, palveluna, mallina, ratkaisuna, tuotteina jne. kahden vuoden päästä projektin toiminnan alkamisesta.

Toisaalta saadakseen projektiehdotuksen läpi, projekti pitää rustata vastaamaan rahoituslähteen reunaehtoja ja koska kyseessä on kilpailutilanne, jokainen ehdotuksen jättäjä lupailee oikeastaan liikoja tai sellaista, jonka jo tietää hakuvaiheessa olevan jotain muuta kuin se mitä oikeasti tarvitaan.

Jokainen ymmärtää helposti, kuinka heikosti tuollainen jäykkyyttä ja ristiriitoja sisältävä toimintamalli vastaa ihmisten tai oikeastaan minkään todellisiin tarpeisiin, tai ratkaisee todellisia ongelmia. Hämmästyttävää kyllä, toimintamallista syntyy välillä ihan kestäviäkin tuloksia.

Toki muitakin ajatuksia on päähän pälkähtänyt matkan varrella. Jo yli 20 vuotta sitten vetäessäni ensimmäistä ESR-projektiani ymmärsin luontevan ja sujuvan vuorovaikutuksen ja viestinnän olevan aivan vaa’ankieliasemassa projektin onnistumisen kannalta. Tuo oppi on pitänyt ihan kaikissa projekteissa, joissa olen ollut. Onnistuneissa projekteissa on ollut mahdollisuus joustavuuteen ja kommunikaatio on ollut luontevaa ja asioita edistävää.

Nyt halusin kuitenkin kuulla ja pohtia, mitä yksityisen sektorin projektiammattilaiset asiasta sanovat. Olisiko todellisessa markkinatalouden osana toimivassa projektiliiketoiminnassa sellaisia ajatuksia ja näkökulmia, jotka voisivat jollakin tavalla rikastaa projektinjohtamisen ymmärrystä oppilaitosmaailmassa. En joutunut pettymään. Eräässä alustuksessa ja paneelikeskustelussa nostettiin kaikkein tärkeimmäksi asiaksi projektien onnistumisen kannalta projektissa toimivien ihmisten merkityksellisyyden kokemus. Lisäksi puhuttiin psykologisista perustarpeista, ihmisen hyväksytyksi tulemisesta, kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta, jopa dialogista ja tunnetaidoista sekä ylipäätään ihmisten ymmärtämisestä. Mitä enemmän keskustelua kuuntelin, sitä enemmän minulla alkoivat resonoida ammatillisen opettajakorkeakoulun pedagogisten opintojen teemat, tavoitteet ja sisällöt.

Aloinkin pohtia projektikulttuurin rakentamista sen sijaan, että kaavailisin kansanliikkeen perustamista verorahoitteisten oppilaitosprojektien järkevöittämiseen. Mietin, että millä ihan käytännöllisillä tavoilla oppilaitoksissa rakentuisi sellainen projektikulttuuri, jossa viestittäisiin luottamuksellisessa ja turvallisessa ilmapiirissä projektin tavoitteita, ja reflektoitaisiin avoimesti sitä missä juuri nyt ollaan suhteessa tavoitteisiin. Millaisilla rakenteilla ja toiminnalla projekteissa rakentuisi tiivis yhteisö, jossa vastattaisiin ihmisten psykologisiin perustarpeisiin, ihmiset kohdattaisiin ja he kokisivat tulevansa hyväksytyksi? Onko se ylipäätään mahdollista? Miten voitaisiin tukea kahden korvan käyttöä kuunteluun enemmän kuin yhden suun käyttämistä puheeseen? Millä tavalla projektissa toimivien ihmisten osaaminen ja voimavarat huomioitaisiin suhteessa projektin vaatimuksiin? Miten ihan käytännössä voitaisiin tukea sitä, että ihmiset kokisivat projektin omakseen, sellaiseksi, jonka eteen he haluavat antaa parhaan panoksensa?

Lyhyesti sanottuna, miten toimimalla organisaatio, projektitoiminnan vetäjä ja yksittäinen projektipäällikkö voisi rakentaa laadukasta projektikulttuuria? Paljon on hajatelmia ja kysymyksiä tässä vaiheessa, mutta miten mahtaa olla vastausten laita. Katsotaan niitä tulevissa postauksissa.

Kirjoittaja: Ari Langén, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu

Kuva: Unsplash