Epäonnistumisten kautta osaajaksi: Desinfioinnin teorian hallitseminen ei aina takaa onnistumista vesilaitoksen häiriötilanteen hoidossa

Vesiosuuskuntien koulutus- ja kehittämishanke Vesi-IPA on toteuttanut talousvesiverkoston desinfiointikoulutuksia muutaman vesiosuuskunnan pienryhmille. Koulutuspäivään sisältyi desinfioinnin teorian lisäksi kloorauslaitteiston kytkeminen verkostoon, klooripitoisuuden laskeminen ja mittaaminen käyttökohteessa. Vaikuttaa helpolta.

Ensimmäinen koulutus

Jyväskylän Korpilahdella harjoiteltiin kesäkuun alkupuolella (2019). Lämpötila oli +30, jollei iltapäivällä jopa enemmänkin. Ukkospilvet nousivat uhkaavasti, mutta antoivat meidän tehdä harjoituksen rauhassa. Kloorausyhde oli tehty mittakaivoon, jonka ympärille kaikki koulutettavat taivasalle hyvin mahtuivat. Kaivoon mahtui vain yksi henkilö kerrallaan.

Ensimmäinen virhe. Kukaan osallistujista ei ollut pukeutunut riittäviin suojavaatteisiin. Polvihousut ja remmikengät sekä lyhythihainen paita eivät kloorin kanssa työskennellessä suojaa riittävästi mahdollisilta roiskeilta. Kloori on voimakkaasti ihoa syövyttävä aine. Suojavaatteet, kemikaalin kestävät käsineet sekä silmä- ja kasvosuojain on löydyttävä niitä tarvitsevalle. Suojaimia on myös käytettävä.

Toinen virhe. Klooripumppua ei saatu liitettyä kloorausyhteeseen. Erilaisia liittimiä oli varattuna pussillinen, mutta yksikään niistä ei ollut sopiva. Kloorausyhde oli rakennettu juuri tätä koulutusta varten, mutta pumpun liittäminen oli jäänyt kokeilematta. Vaikka vesiosuuskunnalla on kaikki tarvittava välineistö desinfiointia varten, on laitteiston kytkeminen verkostoon harjoiteltava ainakin kerran, mielellään säännöllisten harjoitusten yhteydessä. Henkilöiden vaihtuessa harjoitus on erityisen tärkeä.

Toinen koulutus

Syksyllä desinfioinnin koulutus pidettiin Viitasaarella Löytänässä. Päiväksi osui poutainen syyspäivä. Koulutuspäivän sisältö oli samanlainen kesäkuun koulutuksen kanssa.

Kolmas virhe. Klooripumpun käyttö ei ole ollenkaan helppoa. Vesiosuuskunnan vedenottamolla oli kloorauslaite valmiina, mutta sen käyttö oli koulutettaville vierasta. Kouluttaja oli käyttänyt monia erilaisia pumppuja, mutta kyseinen laite ei ollut hänellekään tuttu. Käyttöohjeet löytyivät ja pumppu saatiin käyntiin. Klooripitoisuuden mittaus kuitenkin osoitti, että pumpun säädöt eivät olleet oikein. Toinenkin ongelma oli ilmennyt jo aikaisemmin: syöttöliitin verkostoon oli jumissa eikä kloorausta voitu siitä kautta harjoitella. Vaihtoehtoinen yhteys oli kuitenkin olemassa.

Huonostakin harjoituksesta oli hyötyä, kun seuraavalla viikolla vesiosuuskunta joutui aloittamaan kloorauksen. Verkostoveteen oli sateisen kelin myötä päässyt pintavesiä. Tilanne tuli eteen monella muullakin vesiosuuskunnalla.

Kolmas koulutus on vielä pitämättä. Suunniteltu koulutus jouduttiin perumaan juuri koronavirusepidemian alla. Vesiosuuskuntien tulee nyt keskittyä vesihuollon toimintojen varmistamiseen ja henkilöstön suojaamiseen sairastumiselta. Pienten vesihuoltolaitosten haavoittuvuus on nyt pelottavan lähellä. Onko pienillä vesiosuuskunnilla toimivia yhteistyöverkostoja ja digitaalisia valmiuksia? Desinfioinnin teoriaa opiskellaan ja kerrataan Vesi-IPA -hankkeen tulevissa verkkotapaamisissa ja käytännön harjoituksia toteutetaan myöhemmin, kun kokoontumiset ovat taas sallittuja.

Vesiosuuskunnan varautumissuunnitelmassa on oltava ohjeet ja toimintakortit veden saastumisepäilytilanteessa toimimiseen. Desinfiointivalmiutta on myös ylläpidettävä ja harjoiteltava. Kriisitilanteen yleisjohto on terveydensuojeluviranomaisella. Desinfiointi on kuitenkin käynnistettävä kuuden tunnin kuluessa saastumisepäilystä vesiosuuskunnan omin voimin, jos viranomaista ei tavoiteta.

Varautumissuunnitelmassa on oltava toimintaohjeet moninaisiin tilanteisiin, joita vain voi kohdalle osua. Suunnitelmaa on päivitettävä ja arvioitava kriittisesti aina tarvittaessa. Tilanteiden hallintaan ja hoitamiseen tulee mukaan onnistumisen paine, erityisesti silloin, kun veden käyttöturvallisuus on uhattuna. Tästäkin syystä harjoittelu on perusteltua.

Kolmas kerta toden sanoo.

Kirjoittaja:
– Mirja Hurskainen, projektipäällikkö, Vesiosuuskuntien koulutus- ja kehittämishanke Vesi-IPA, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti