Pedakoomisia ajatuksia

Kovin usein törmään työssäni peda-alkuisiin sanoihin kun suunnittelen tai toteutan käyttäjien kiusaksi jotakin esitys- tai videoteknologioihin liittyvää uudistusta. Peda sitä ja peda tätä sanotaan, muistithan ottaa huomioon pedagogiikan siinä ja tässä sen koommin perustelematta tai avaamatta mitä sillä oikeasti tarkoitetaan. Tuntuukin, että noiden peda-alkuisten sanojen taakse ikäänkuin piiloudutaan suojaan teknologiavetoisilta digi-uudistuksilta. Niinpä päätin itse ottaa selvää mistä on kyse, olenhan koulutukseltani historian ja yhteiskuntaopin aineopettaja, vaikka tuon peda-puoli vähälle käytölle jääneenä hiukan ruosteessa onkin…

Otsikoin tämän blogin leikkisästi pedakoomisia eli hupaisia tai kepeitä, vain ”kevyesti” pedagogisia ajatuksia. Nykysuomen sanakirjan mukaan pedagogisella tarkoitetaan kasvatusopillista tai kasvatuksellista. Peda-johdantaisia sanoja löytyy suomen kielestä moneen lähtöön: pedaali, pedagogi, pedagogia, pedagogiikka, pedagoginen, pedagogisesti. Arvaatte varmaan mikä noista edellä mainituista ei kuulu joukkoon? Eli kasvatuksesta ja opetuksesta peda-alkuisissa sanoissa pohjimmiltaan on kyse. Jotta homma ei olisi liian yksinkertaista, noita pedagogisia oppimisnäkemyksiä ja koulukuntia on useita, joista yleisimpiä ovat (yksilö- ja sosio)konstruktiivinen, behavioristinen, kokemuksellinen,  humanistinen, kognitiivinen ja situationaalinen. Yritä sitten tuota oppimisnäkemysten kirjoa jalkauttaa teknologiavalintoihin;-) Oppimisnäkemyksillä selitetään mitä oppiminen on ja millaisia periaatteita siihen liittyy, mikä on tiedon luonne, minkälainen on teorian ja käytännön suhde ja mikä on opettajan ja oppijan paikka oppimisprosessissa. Pitäisi siis tietää tarkemmin minkä koulukunnan mukaan kulloinkin mennään, kun vedotaan siihen peda-sanaan, vai mitä?

Tilanne ei kuitenkaan ole ihan lohduton, sillä välineet on välineitä ja kukin poimii soveltaen tarjolla olevista ne mitkä omaan oppimiskäsitykseen ja opetustapaan sopivat parhaiten. Ehkä nykyistä enemmän tarkkuutta pedagogiikan huomioiminen vaatisi tilojen suunnittelussa, koska sillä on jo merkitystä miten opetustiloja kalustellaan ja varustellaan, ja miten käyttäjät sijoittuvat tiloihin, esim. onko opettaja aina edessä ja oppilaat kuuntelevat, vai/ja tehdäänkö välillä ryhmätöitä, tarvitaanko videoviestintälaitteita ja monipuolista eri tilanteisiin esitystekniikkaa. Ei  riitä että neuvotaan ottamaan pedagogiikka suunnittelussa huomioon, pitää myös pystyä määrittelemään mitä sillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan ja mihin sillä pyritään. Monimuototiloja onkin jo rakennettu muunneltaviksi ja esitystekniikoiltaan joustaviksi, jolloin ne myös toivottavasti tukevat eri pedagogisten koulukuntien kannattajia opetusta siellä toteuttaessaan. Useimmat opetustilat taitavat kuitekin olla vielä aika perinteisiä opettajakeskeistä oppisuuntausta tukevia tiloja. Virtuaaliset tilat ovatkin sitten oma lukunsa ja monet verkkokokousjärjestelmät mukautuvatkin nykyisin moneen tarpeeseen paremmin kuin fyysiset tilat ja virtuaalitodellisuussovellukset simuloivat parhaimmillaan sellaisia tiloja, joihin ei muuten ole asiaa.

Menetelmät, välineet ja tilat pedagogisten suuntausten kartalla. Kuva JJ 2018

Olen yllä olevaan kuvaan koettanut hahmotella videoteknologioiden osalta menetelmiä, välineitä ja tiloja sekä niiden paikat oppimisnäkemysten kartalla. Kuva ei ole suinkaan täydellinen esitys pedagoogisista suuntauksista ja välineistä, vaan lähinnä kepeän hupaisa kartta oppaaksi itselleni ehkäpä myöskin lukijoille. Koetan jatkossa laajemmin avata ja päivitellä tätä monimutkaista himmeliä itselleni videoteknologiasivuillani. Toivon myös rakentavaa palautetta peda-alkuisilta henkilöiltä;-)

Loppukevennyksenä kuva tulevaisuudesta.

Maikka opettaa koneita behavioristiseen tapaan. © Peda-Comics 2018. Tunnetun huuhaapedagologian professorin A. Del Monten mielestä koneetkin voivat oppia olemaan ihmisiksi. Entäpä sitten ihmiset?