Älyttömät älylaitteet

Äly tulee tauluun

Varmaan joku muukin on ihmetellyt, mistähän se äly noihin erilaisiin äly-alkuisiin laitteisiin tulee? On älytauluja, älyprojektoreita, älynäyttöjä, älypuhelmia, älylaseja, älytelevisioita, älykoteja ja ties mitä. Englannin kielessä alkuun lisätään sana Smart. Oman hämärän muistikuvani mukaan älytauluista alettiin puhua joskus 2000-luvun loppupuolella, kun kouluihin alettiin hankkia Smartboard-nimisiä interaktiivia valkotauluja. Kilpaileviakin valmistajia ilmestyi markkinoille, mutta älytaulu-sana jäi puhekieleen. Tosin kilpailijat sitten mieluummin puhuivat kosketustauluista tai interaktiivisista tauluista, ja jotkut opettajat alkoivat puhua lyhyemmin vain aktiivitauluista, koska ainakin perusopetuksessa väitettiin taulujen aktivoivan niin oppilaita kuin opettajiakin uudella tavalla.

Käytännössä aktiivitaulu on siis sellainen taulu, jossa lähiprojektorin kautta heijastetaan kuva valkotauluun ja itse taulussa on jonkinlainen joko kynä- ja/tai sormikosketuksen tunnistava teknologia. Taulu on yhdistetty yleensä usb-kaapelilla tietokoneeseen, jolloin tietokone tunnistaa taulun ohjauslaitteeksi ja kynällä tai sormella koskettelemalla voi liikutella hiiren kursoria ja liikkua tietokoneen valikoissa, tai kirjoittaa virtuaalinäppäimistöllä. Ihmisen ulottuvuus rajoittaa heijastuspinnan mahdollista kokoa ja tyypillisesti taulun koko on maksimissaan 87 tuumaa, jolloin kuva-alan leveys on enimmillään 188 cm. Olennainen osa aktiivitaulua on laitevalmistajan vuorovaikutuksen mahdollistava ohjelmisto ja erityinen käyttäjäyhteisö jaettuine opetussisältöineen, jotka vasta aktiivisesti hyödynnettynä tuovat älyä tauluun ja sitä myöten myöskin oppimiseen.

Aktiivitaulu olikin pelkkänä heijastus- ja kosketuspintana varsin hintaisa laite, hinnat taisivat liikkua 2010-luvun alussa n. 5000-6000 € paikkeilla, kun perusprojektorin valkokankaineen sai n. 700-900 €:lla. Lisäksi laitteen hankintaan liittyi yleensä henkilöstökoulutuksia, jotta laitteista saisi enemmän irti ja koulutuksilla oli tietysti oma hintansa.

Äly siirtyy projektoriin

Älytaulujen kauppa kävi hyvin vuosikymmenen vaihtuessa, joten projektorivalmistajat haistoivat bisneksen ja alkoivat tuoda markkinoille hinnaltaan kilpailukykyisiä älyprojektoreita. Kyseessä on ns. ultralähiprojektori, joka kiinnitetään yleensä seinään tai lähelle seinää perinteisen tussitaulun yläpuolelle. Projektori yhdistetään usb-johdolla tietokoneeseen, ja vuorovaikutus saadaan aikaan jonkinlaisella projektorissa piilevällä infrapunalaitteella tai -kameralla. Tämä laite osaa tunnistaa erityisen kynän tai jopa sormien liikkeen ja toimii muuten samaan tapaan kuin älytaulukin. Heijastuspinnaksi sopii seinä tai tussitaulu. Valkokangas ei käy, koska kuva vääristyy siinä helposti ja kangas heiluu sormella tai kynällä sohittaessa. Älyprojektoreiden hinnat ovat 30-50% älytaulujen hinnoista, joten ei mikään ihme, että Suomessa erään valmistajan sivuilla mainostettiin jo vuonna 2014 myydyn enemmän älyprojektereita kuin älytauluja.

Älynäytöt tulevat

Viimeaikoina näyttöpaneelit ovat kehittyneet huimasti ja markkinoille onkin ilmestynyt eri valmistajilta isoja, jopa 87-90″ kosketusnäyttöjä, joista osa on tarkoitettu info- tai kokouskäyttöön, mutta osa myöskin opetuskäyttöön. Opetuskäyttöön tarkoitetuissa idea on sama kuin älytauluissakin, jopa ohjelmisto- ja yhteisökin saattaa olla sama. Laitteet maksavat kuitenkin lähes kaksi kertaa niin paljon kuin älytaulut aikoinaan. Kuvanlaatu ja käytettävyyskin ovat selkeästi paremmat, mutta kuvan koko edelleenkin mielestäni liian pieni normiluokkatilaan ja hintaero huikea verrattuna perinteiseen esitystekniikkaan (projektori ja valkokangas) tai vaikkapa vastaavankokoiseen televisioruutuun. Katteet ovat kohdillaan ja kuulostaakin älyhyvältä liiketoiminnalta esitystekniikan toimittajan näkökulmasta, vai mitä?  Huomaa myös, että tässä jutussa mainittu älynäyttö ja kodeissa yleistynyt älytelevisio (Smart TV) ovat kaksi eri asiaa. Älytelevision vuorovaikutus on toteutettu kaukosäätimellä tai älypuhelinsovelluksella, kun taas älynäytön tai interaktiivisen näytön vuorovaikutus toimii kosketuksen ja tietokonesovelluksen välityksellä.

Äly taskussa vai korvien välissä?

Älypuhelimet alkoivat yleistyä samoihin aikoihin älytaulujen kanssa. Niinpä jossakin vaiheessa älytaulu- ja projektoriohjelmistoihin ilmestyi jos jonkinlaista tukea älypuhelmille ja tableteille. Mobiililaitteiden sovelluksilla pystyi olemaan verkon välityksellä samaan aikaan vuorovaikutuksessa älytaulusovelluksen kanssa, jopa kirjoittamaan tai piirtämään yhdessä muiden käyttäjien kanssa.
Nykyisellään mobiililaitteilla tapahtuvaan vuorovaikutukseen on tarjolla monenlaista ratkaisua ja sovellusta. Itselläni ainakin herää kysymys, että mihin noita kalliita älytaulutyyppisiä laitteita enää oikeastaan tarvitaan, eikö silloin riitä että tuo vuorovaikutus saadaan näkyviin perinteisellä ja
kohtuuhintaisella esitystekniikalla tietokoneen sovelluksen tai selaimen kautta? Tai sitten peilaamalla älypuhelimen, tabletin tai tietokoneen kuvaa esityslaitteeseen Apple TV:n tai Miracast-tekniikan avulla, jos on tarpeen näyttää sieltä jotakin suoraan? Mielestäni edelleenkin tarvitaan välillä iso kuva ja kova ääni vaikka monimuotoiset opetusmenetelmät kehittyvätkin ja opettaja siirtyy luokan edestä luokan keskelle, takaosaan tai kokonaan pois luokasta kyberavaruuteen. Vuorovaikutukseen ja oppimiseen voidaan soveltaa silloin kunkin omia mobiililaitteita luovasti ja joustavasti jopa ajasta ja paikasta riippumatta.

Älylaitteetkin oppivat, ainakin minun  puhelimeni tuntuu arvaavan milloin olen lähdössä töistä kotiin,
kuinka pitkä on matka ja kauanko kestää kunnes olen kotona. Laitteen navigointiohjelmisto ehdottelee halutessani kuljetun reitin varrelta ruokapaikkoja tai huoltoasemia, mutta saattaa joskus opastaa harhaan, jos ohjelmiston karttatiedot ovat päivittämättä, gps signaali on heikko ja tie kulkeekin sitten vielä eri kohdasta. Laitteet ovatkin juuri niin älykkäitä tai älyttömiä kuin niissä toimivat ohjelmistot ja mittarit. Vaikka tekoäly tunkeekin joka paikkaan, äly on syytä pitää myös korvien välissä eikä pelkästään laitteissa…