Päivä murmelina vai jotain ihan muuta?

Olen pitkään pohdiskellut laadun ja luovuuden omituista suhdetta toisiinsa. Laatu on pelkistettynä käsittääkseni sitä että toimitaan toistuvasti tiettyjen määriteltyjen normien mukaisella tavalla, tuottaen palveluita tai tuotteita. Luovuus taas on sitä että rikotaan normit ja luodaan jotain uutta, joka voi sitten parhaimmillaan toimia pohjana uusille innovaatioille. Laatu ja luovuus tuntuvat näin olevan varsin etäällä toisistaan, voisi jopa sanoa että janan ääripäissä. Joskus aiemmassa työssäni jouduin kuvaamaan laadunhallintaan työprosessejani hivenen vastahakoisesti Visio-ohjelman ”uimaratoina”. Jo silloin jäin hiukan turhautuneena miettimään että onko siellä uimaratojen välissä ollenkaan  tilaa luovuudelle?  Missä välissä sitten luodaan uutta, jos asiat pyritään toistamaan aina samalla tavalla?

Otsikon lainaus Päivä murmelina viittaa saman nimiseen elokuvaan. Elokuvassa ärsyttävä ja itsekeskeinen päähenkilö (Bill Murray) jää vangiksi eräänlaiseen aikasilmukkaan ja elää saman päivän tapahtumat uudestaan ja uudestaan, kyllästymiseen asti kunnes kasvaa lopulta hyväksi ihmiseksi ja keksii luovalla tavalla ulospääsyn silmukasta. Sitähän se laatunormien noudattaminenkin helposti on, samaa suorittamista päivästä toiseen, pahimmillaan kyllästymiseen asti.

Päivä murmelina (Groundhog Day) elokuvassa päähenkilö herää päivästä toiseen samaan herätykseen. Vanha elokuva-klassikko, löytynee useista vuokrapalveluista.

Jotain ihan muuta viittaa taas Monty Python komediaryhmän kuuluisaan lausahdukseen And Now for Something Completely Different. Monty Python uudisti aikoinaan TV-viihdettä anarkistisella ja luovalla tavalla ja on vaikuttanut laaja-alaisesti kulttuuriin, kieleen ja tieteisiin: mm. Python-ohjelmointikieli on nimetty heidän mukaan, samoin eräs Python käärmelaji ja taivaan kappaleita, ja käsite spam on poimittu eräästä heidän sketsistä. Jotain ihan muuta tarkoittaa luovassa toiminnassa asioiden tarkastelua uudesta näkökulmasta, esim. yleisesti pidetään itsestäänselvänä asiana, että kanat munivat lisääntyäkseen. Mutta kuinka moni on ajatellut, että ehkäpä kana onkin munan keino tuottaa toinen muna?

Monty Pythonien sketsissä Confuse-a-Cat ltd niminen yritys tuottaa kissanhämmennyspalvelua, jolla piristetään apaattisia kotikissoja. ei ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen…

Luovuus on yleisesti määritelty kyvyksi luoda uutta. Nerokkuus, innovatiivisuus ja kekseliäisyys ovat läheistä sukua luovuudelle. Ilman luovuutta ei synny uusia innovaatioita. Teresa Amabilen mukaan luovuus koostuu asiantuntemuksesta, motivaatiosta ja luovuustaidoista. Luovuuden toteutuminen edellyttää sopivasti vapautta ja väljyyttä tehdä asioita. Se vaatii yleensä intensiivistä ajattelua ja on tyypillisesti aivoja kuormittavaa, vaatien vastapainoksi lepoa ja palautumista. Jaksamisen kannalta on myös tärkeää, että ihminen on motivoitunut työhönsä. Innostuminen on motivaation myönteinen muoto ja saa ihmisen menemään pidemmälle kuin muutoin menisi, toisin sanoen laittamaan itsensä likoon. Luovuustaitoja voidaan harjoitella ja oppia. Kyky ajatella avoimesti ja kyseenalaistaa asioita, tarkastella niitä erilaisista näkökulmista, kuuluvat luovuustaitoihin. Voi tietoisesti vaikka kulkea työmatkat eri reittejä, välttää rutiineja tekemällä asiat eri tavoin. Luovuustaitovalmennukseen löytynee oma ammattikuntansa.

Juha Siltala löytää mainiossa Tylsyyden ylistyksessään tylsyydestä luovuuden siemenen. Hän kertoo mm. tutkimuksesta jossa kahdelle verrokkiryhmälle, ikävystyneille ja virikkeillä ruokituille, annetaan tehtäväksi ideoida erilaisia käytötarkoituksia mm. kahvimukeille. Ikävystyneet keksivät enemmän ideoita ja ideat olivat myös tutkijoiden mielestä luovimpia. Tutkimuksen tuloksista tehty johtopäätös on ollut varsin yksituumainen: tietynlainen ”hyvä” ikävystyminen synnyttää luovuuden kannalta toivotun kaltaista painetta aivoissamme. Se tuntuu myös tarjoavan tilaa ajatusten harhailulle, vapaille assosiaatioille ja jopa unelmille, joista voi toisinaan kummuta suorastaan odottamattomia ratkaisuja. Hänen on kirjassaan muutenkin lukuisia esimerkkejä aiheesta, mm. miten post-it laput saivat alkunsa muistilapuista ja epäonnistuneesta liimasta. Suosittelen, jos tylsyys vaivaa näin pandemian aikana;-)

Brené Brown toteaa haavoittuvuudesta ja luovuudesta dokumenttielokuvassaan Call to Courage: ”niin monet johtajat eivät ymmärrä, että ilman haavoittuvuutta ei ole luovuutta tai innovaatioita. Miksi? Koska ei ole mitään epävarmempaa kuin luova prosessi, eikä ole mitään innovaatiota ilman epäonnistumista. Näytä minulle kulttuuri, jossa haavoittuvuutta pidetään heikkoutena, ja näytän sinulle kulttuurin, jonka on vaikea tuottaa uusia ideoita ja uusia näkökulmia.” 

Dokumentin Call to Courage voi katsoa kokonaisuudessaan Netflixistä (vaatinee tilauksen)

Olen huomannut työssäni, että vuorovaikutuksesta, asiakkaiden, työtovereiden ja erilaisten ihmisten kohtaamisista syntyy kipinöitä, niitä uusia näkökulmia ja ideoita, uusista ideoista pilotteja, piloteista käytänteitä ja käytänteistä joskus lopulta uimaratoja eli prosesseja. Näin siis meillä digikeskuksessakin tapahtuu silloin tällöin, luulisin. Syntyneistä ideoista olen blogissani aiemmin kirjoittanut muutamaan otteeseen (zoom-reppu, tuberoom, jne…). Omalla kohdallani uuden idean siemen syntyy usein vuorovaikutuksessa, ja idea jalostuu sitten alitajunnassa, jossakin muualla kuin töissä, esim. lenkkipolulla eräänlaisessa viipyilevän tylsyyden tilassa, kuten Siltala asian kirjassaan ilmaisi. Pitkä lenkki, jossa kierretään samaa reittiä useampi kierros useamman tunnin ajan, on minulle kuin päivä murmelina. Ja siitä voi syntyä joskus jotain ihan muuta, tai vain kipeät koivet;-)

Kirjoituksen tarkoituksena ei ole antaa vastauksia, vaan roiskia ja herättää ajatuksia, ehkä niitä uusiakin. Pohdiskelun lopuksi lainaan Arthur Schopenhaueria ihan muuten vain: ” Lahjakkuus osuu maalitauluun, johon kukaan muu ei osu. Nerokkuus osuu maalitauluun, jota kukaan muu ei näe”.