Huonelihaa ja hevonpaskabingoa
Suomen kieleen on vakiintunut vuonna 2016 uudissanana sana Huoneliha. Sillä tarkoitetaan Kotuksen mukaan ihmisiä, jotka istuvat kokouksissa, seminaareissa yms. vain osoittamassa läsnäolollaan niiden tärkeyttä, tietämättä mitä he siellä oikeastaan tekevät. Käsite on tunnettu poliittisesti satiirisesta elokuvasta In the Loop (2009). Siinä on kohtaus, jossa parlamentin jäsentä pyydetään liittymään tärkeään kokoukseen. Mutta kun hän liittyy, häntä varoitetaan rangaistuksen uhalla pitämään suunsa kiinni. ”What?”, hän kysyy, ”You’ve got me here as room meat?”Tämä ilmiö lienee tuttu kaikille käytännössä, siis tunne että mitä hemmettiä minä täällä kokouksessa istun;-) Pandemian aikana käsite on virtualisoitunut, täytetään vaan online-kokouksia virtuaalisella huonelihalla kun se niin kätevästi käy ja osallistujat sitten ihmettelevät että miksi ihmeessä heidät on kutsuttu…Tai ehkä niin saadaan vaan täytettyä etäilijöiden päivittäinen työaika, ikäänkuin iltapäiväkerhotoiminnan merkeissä?
Flinkkilän & Tastulan ohjelmassa aiheesta käytiin joskus vuonna 2019 mielenkiintoista keskustelua huonelihasta. Siinä luovien alojen nomadi Virpi Koskela peräänkuulutti työelämään yhteisiä kokemustenjakamisen tiloja tyhjänpäiväisen junttaamisen sijaan. Eli istutaan alas ja jaetaan kokemuksia kunkin tekemästä työstä, jolloin voi syntyä niitä innovaatioita ja uusia ideoita. Aiheesta lisää: https://areena.yle.fi/1-50101040 . Toki varmaan niitä junttauskokouksiakin välillä tarvitaan, pitäähän joskus tiedottaa asioista suurelle joukolle.
Myös merkityksellisyydellä voisi olla merkitystä tässä tapauksessa. Eli huomioidaan kokoukseen osallistuvat ihmiset, annetaan heille tavalla tai toisella merkitys, miksi he ovat mukana. Ei kutsuta mukaan kaiken varalta sellaisia, joiden läsnäololla ei ole juuri silloin merkitystä, jolloin ei viedä myöskään heidän aikaansa turhaan, heitä silti väheksymättä. Käytännössä siis suunnitellaan kokoontumiset paremmin, olivat ne sitten fyysisessä tilassa, online tai hybridisti.
Poimin joskus jostakin motoksi lauseen: Elämän tarkoitus on antaa elämälle tarkoitus (The meaning of life is to give life meaning). Mietelauseen teki tunnetuksi itävaltalainen neurologi ja psykiatri Viktor E. Frankl. Kyse on mielestäni myös merkityksen antamisesta kullekin ja sille mitä tekee, miksi kukin on olemassa. Sano siis hei kollegallesi tai vaikka vastaantulijalle, oli hän sitten tuttu tai tuntematon. Kysy häneltä vaikka miten menee. Kokouksissa osallista mahdollisuuksien mukaan, jolloin osallistujat tulevat näkyväksi ja saavat merkityksen.
Niitä merkityksellisiä kokouksia odotellessa, ehdottaisin, että otetaan hevonpaskabingo viihdykkeeksi myös online-kokouksiin. Wikipedian mukaan hevonpaskabingon (Buzzword Bingo tai Bullshit Bingo) kehittivät vuonna 1993 Silicon Graphicsilla työskennelleet Tom Davis ja Seth Katz. Sitä edelsi collegeopiskelijoiden pelaama kalkkunabingo (Turkey Bingo), jossa pyrittiin arvaamaan ketkä luokkatoverit hallitsevat keskustelua luokassa. Hevonpaskabingo kehittyi tältä pohjalta, ja sen perusideana oli poimia kokouksessa latteuksia 5×5 ruudukkoon ja huutaa bingo kun rivi vaakaan, pystyyn tai vinoon tulee täyteen. Bingon suomalaista online-versiota voit pelata esim. täällä Lisävirran sivulla. Siellä voi luoda myös omia versioita kätevästi. Originaali versio löytyy täältä. Tulevaisuudessa online-bingo voisi kuulua sekä Teamsin että Zoomin työkaluvalikoimaan.
No, miten tämä sitten liittyy esitystekniikkaan, opetusteknologioihin tai digitalisaatioon? Kehitettävää riittää tulevaisuudessakin niin sisältöjen, välineiden kuin menetelmienkin osalta:-)