Hybridiähky

Hybridi on päivän sana, sitä tungetaan joka paikkaan. On hybridisotaa, hybridivaikuttamista, hybridiautoja ja -polkupyöriä, hybridityötä, hybridiopetusta, hybriditiloja, jne… Kotuksen (=kotimaisten kielten keskus, kotus.fi) mukaan hybridi-sana on biologian termi, jonka alkuperä on latinassa, jossa hybrida tai hibrida tarkoitti roomalaisen ja muuta alkuperää olevan lasta tai vapaan ja orjan lasta. Biologiassa hybridi tarkoittaa kahden eri lajin risteymää. Yleiskieleen sana hybridi näyttää tulleen 1900-luvun loppuvuosina. Sanalla tarkoitetaan esimerkiksi eri käyttövoimien sekoitusta, esim. hybridiautossa on sekä bensiini- että sähkömoottori, ja hybridisodassa ei käytetä pelkästään sotilaallisia keinoja, vaan hyödynnetään myös siviilielämän vaikutuskeinoja.

Keskitys kuitenkin tässä artikkelissa hybridiopetuksen (hybrid teaching) käsitteeseen, koska leipäni tulee opetuksen teknologioista. Hybridiopetuksesta on puhuttu paljon korona-pandemian aikana, mutta käsite on syntynyt vuosia ennen pandemiaa, tosin ei täysin sisällöltään yksiselitteisenä. Itse olen ollut työni puolesta oikeastaan alusta asti rakentamassa tiloja ja apuvälineitä hybridiopetuksen tueksi ja seurannut aika läheltä keskustelua aiheesta, joskus jopa osallistunut siihen itsekin suunnittelijana ja kirjoitellut aiheesta juttuja mm. tähän aaveeblogien sarjaan. Koetankin tässä jutussa nyt luoda katsauksen kehitykseen ja avata tuota käsitteistöä jutun lopuksi.

Kirjoitin maaliskuussa 2017 aiheesta Esitystekniikka monimuoto-opetuksessa ja taisin mainita silloin omissa jutuissani sanan hybridiopetus ensimmäistä kertaa. Rakensin ensimmäiset hybridiopetusta tukevat tilat Jamkille vuoden 2016 loppupuolella. Silloin oli tarve rakentaa pienehköjä tiloja, joissa opettaja ja oppilaat voisivat viestiä samanaikaisesti ja mahdollisimman tasa-arvoisesti sekä paikan päällä että etänä olevien oppilaiden kanssa. Tiloihin asennettiin kaksi projektoria ja valkokangasta vastakkaisille seinille, jolloin opettajan puoleisella seinällä näytettiin esitystä ja vastakkaiselle seinälle ohjattiin etäosallistujien kuva, käytännössä viestintään käytetty ohjelmisto (Adobe Connect silloin, myöhemmin Zoom ja Teams). Opettajan pöydälle laitettiin kaksi näyttöä, joissa näkyivät vastaavat kuvat. Seinälle asennettiin kääntyväpäinen kamera, jota opettaja saattoi ohjailla kaukosäätimellä. Luokassa olevien keskustelun äänet poimittiin kattoon tasaisin välein asennetuilla mikrofoneilla, ja etäosallistujen äänet toistettiin luokan seinälle asennetuista aktiivikaiuttimista. Äänten prosessointia varten tarvittiin erillinen ns. audioprosessori, joka sitten liitettiin tietokoneeseen usb-kaapelilla, jolloin äänet saatiin toimimaan tietokoneen ohjelmistoissa. Lisäksi piti panostaa akustiikkaan: lattialle matto, seinille verhot, kattoon akustiikkalevyjä, ja huonekaluihin pyörät. Tämä oli silloin perustana ja on edelleenkin, ainakin meillä. Nyt on tosin aikaa kulunut ja tullut tarjolle tarkoitukseen paremmin soveltuvia laitteita ja teknologioita.

Päivitin teknologiavalinnat ajan tasalle noin vuosi sitten jutussani Hybridiluokan opetusteknologiat vuonna 2021. Silloin parantelin lähinnä mikrofonivalintoja, markkinoille oli tullut eri valmistajilta ns. kattopaneelimikrofoneja, jotka tekivät luokan mikittämisen helpommaksi ja myöskin käytettävämmäksi. Joustavampaan ei tilaan sidottuun hybridiopetukseen etsittiin välineitä ja kokeiltiin luujohdekuulokkeita. Äskettäin luujohdekuulokkeille löydettiin vaihtoehdoksi ns. niskasankakaiutin, jota meillä opettajt parhaillaan kokeilevat. Idea näissä äänentoistoratkaisuissa oli se, että ne olivat puettavia, langattomia, ja ne eivät peittäneet korvia niinkuin perinteiset kuulokkeet. Luujohdekuuloke oli mukava käyttää, mutta sen puutteena oli etteivät luokassa olevat oppilaat kuulleet etänä olevien kysymyksiä. Niskasankakaiutin korvaa tuon ongelman ainakin niin että opettajaa lähellä olevat kuulevat ja jos luokka ei ole iso niin kaikki kuulevat etäilijöiden äänet. Äänilaitteen lisäksi käytettiin tavallista webkameraa pöytäjalustalle kiinnitettynä.

Jo ennen tuota juttupäivitystä kirjoitin toukokuussa vuonna 2019 ns. zoom-repusta, jolla pyrittiin reppuun tai laukkuun kootulla liikuteltavalla varustuksella viedä hybridin viestinnän vaatimat välineet (mikrofonit, kamera) tilaan kuin tilaan. Reppu saikin meillä myöhemmin talon sisäisen laatupalkinnon. Sittemmin tuo varustus integroitiin meillä auditorioihin soveltaen, koska huomattiin että reppua varattiin ja kuljeteltiin jatkuvasti juuri auditorioihin. Repun sisältöä on kehitelty tuosta ja nykyisin sen perustana on Catchbox Plus -mikrofonit, johon kuuluu usb-liitäntäisen vastaanottimen lisäksi Catchbox heittomikrofoni ja kaulaan riipustettava esiintyjän mikrofoni. Kamerana nykyisin on käytössä kääntyväpäinen eleohjattava ObsBot Tiny -kamera. Siitä kirjoitin äskettäin jutussani Viittomakielisistä koneista.

Tulipa sotkettua tuo hybridi-sana striimaukseenkin juttussani Hybridiä striimausta. Juttu sivuaa aihetta siinä mielessä, että tosiaan pandemian aikana olemme joutuneet kehittämään uusia tapoja tapahtumavideointien livelähetyksiin. Tuossa jutuissa kerroin tavoista, joilla saadaan yksisuuntaiseen livelähetykseen poimittua esiintyjiä eri puolilta maailmaa niin, että esiintyjät voivat tarvittaessa olla vuorovaikutuksessa keskenään esim. paneelikeskustelussa joko kaikki etäillen tai hybridisti osa studiossa ja osa etänä, eli käytännössä tuplahybridisti. Eli hybridiä vuorovaikutusta (läsnä/etänä) hybridillä teknologiayhdistelmällä (yksisuuntaisesti/kaksisuuntaisesti). Äskettäisessä Hakijan päivän lähetyksessä veimme tuon idean niinkin pitkälle, että kamera kiersi kampusta ja aika-ajoin studiojuontajan kanssa vuorotteleva kiertävä juontaja esiintyi mobiilipuhelimen välityksellä eri puolilta, ja haastateltava saattoi tulla keskusteluun mukaan kosteikon reunalta. Tämä ratkaisu liittyy opetukseen sikäli, että tällä tapaa järjestämme myös webinaareja nykyisin, hybridisti striimaten siis.

Mainitsin alussa, että käsite hybridiopetus (Hybrid Teaching) ei ole aivan yksiselitteinen. Osallistuin äskettäin etänä Panopton User Conferenssiin (Panopto on videojakelujärjestelmä) ja seurasin siellä paneelikeskustelua aiheesta otsikolla Hybrid Learning: Lessons Learned & Going Forward. Siinä joukko brittiläisiä korkeakoulujen edustajia (opettajia ja opiskelija) keskustelivat aiheesta ja jotenkin siitä jäi tunne, että näkevät asian hiukan toisin, tai no onhan tuo näkökulma oikeastaan erilainen eli hybridiä oppimisen näkökulmasta, joka on vaihtelua paneelin mukaan kasvokkain ja etänä tapahtuvan opetuksen välillä. Kaivelin hiukan lisää aiheesta tietoja maailmalta ja asia tuntui hiukan selkiytyvän. Meillä Suomessa hybridiopetuksella tarkoitetaan yleisesti viestinnällistä tilannetta luokassa tai tilassa, jossa opettaja samaan aikaan kommunikoi ja opettaa sekä fyysisesti läsnä olevia että etänä olevia oppilaita, ja oppilailla on myös mahdollisuus kommunikoida läsnä ja etänä olevien välillä. Sama ajatus tuntui levinneen muuallekin maailman puhuttaessa käsitteellä Hybrid Teaching, mutta ei täysin. Vastaavasti tuolla hybridioppimisen (Hybrid Learning/Blended Learning) käsitteellä tarkoitetaan yleisesti tilannetta, jossa opetetaan vuorotellen/vaihdellen kasvokkain ja etänä, erilaisia oppimisaktiviteetteja hyödyntäen. Etäopetus voi periaatteessa vaihdella myöskin kaksisuuntaisen reaaliaikaisen ikäänkuin kasvokkain tapahtuvan ja toisaalta etänä ajasta ja paikasta riippumattoman toiminnan välillä, eli synkroonisten ja asynkroonisten oppimisaktiviteettien välillä. MUTTA: näitä käsitteitä myös sekoitetaan, esim. Edinburghin yliopistossa hybridiopetus nähdään sekoituksena digitaalisia aktiviteetteja ja kampusaktiviteetteja. Jossakin oli hienompaakin jakoa, tyyliin Face-to-Face, Blended, Hybrid ja Online. En lähde noita tarkemmin purkamaan, käsitteiden kanssa riittänee että ymmärtää eron hybridiopetuksen ja -oppimisen välillä.

Korkeakoulujen AV-asiantuntijoiden verkosto AV-SIG kokosi äskettäin Turun Amk:n Mika Arvolan johdolla korkeakoulujen IT-päiville esityksen korkeakoulujen hybriditilanteesta otsikolla Hybridihyppy: kohti uuttaa normaalia kampuksilla. Katsauksen mukaan tiloja on korkeakouluissa kartoitettu ja päivitetty vastaamaan muuttuneita tarpeita. Tilat ovat loppuneet kesken turvavälirajoitusten vuoksi, ja koronatilanteen vaihtelut ovat aiheuttaneet epävarmuutta. Monissa paikoin tiloja on päivitetty tukemaan hybridiopetusta, lähinnä niin että tiloihin on lisätty kameroita ja mikrofoneja tai olemassa olevat laitteet on päivitetty niin että ne on liitettävissä tietokoneen viestintäohjelmistoihin (zoom, teams). Myös vastaavasti varusteltuja webinar-koppeja on rakenneltu (pieniä huoneita ja kokouskuutioita) ja neuvottelutiloja on varusteltu kameroilla ja konferenssimikrofoneilla. Korona-aikana käyttäjien taitotaso on kohentunut videojärjestelmien osalta, mutta kampukselle paluun jälkeen tilojen tekniikoiden käyttötaidot ovat monilta päässeet unohtumaan. Etäopetuksen aikana opitut työkalut ovat sujuvoittaneet myös hybridiopetusta. Hybridimalli on koettu yleisesti raskaaksi ja vaativaksi opettaa. Kaksi yleisöä (läsnä/etä) on koettu ongelmaksi. Se vaatisi myös luokkaan kaksi opettajaa tai opettajan ja avustajan, mutta sitä pidetään liian kalliina ratkaisuna. Hybriopetusta käytetään vain jos on ihan pakko.

Tulevaisuus näyttää siltä, että hybridiopetuksen malli on tullut jäädäkseen eräänlaisena välttämättömänä pahana. Oletettavasti tiloja päivitetään ja varustellaan edelleen ja lisää vastaamaan hybridiviestinnän tarpeita. Suurimpana haasteena on ollut laadukas kaksisuuntainen ääni, mutta siihenkin alkaa olla jo hyviä ratkaisuja, kunhan tilojen akustiikkakin saadaan kuntoon. Myös eleohjattavat hahmon tunnistavat ja hahmoa seuraavat kameratekniikat kehittyvät ja alkavat yleistyä. Teknologioiden käytettävyyden kehitys osaltaan madaltaa kynnystä hybridimallin käyttöönottoon ja ehkä luo uusia tapoja toimia. Kriittisimmät tulevat kuitenkin välttämään hybridiopetusta ja valitsevat hybridioppimisen vähemmän kuormittavana vaihtoehtona. Ähky siinä silti voi tulla…