Harjoittelu finanssialan asiantuntijuuden kehittymisessä

Harjoittelu kuuluu pakollisena osana kaikkiin ammattikorkeakoulun tutkinto-ohjelmiin ja se on laajin yksittäinen opintojakso. Harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelija ohjatusti tutkinto-ohjelman tai siihen sisältyvän suuntautumisvaihtoehdon näkökulmasta keskeisiin työtehtäviin. Harjoittelu ammattikorkeakoulussa opintojen rinnalla tähtää siihen, että opiskelijan kasvu asiantuntijuuteen käynnistyy jo opintojen aikana. Samalla harjoittelu on yksi tärkeimmistä koulutusta ja työelämää yhdistävistä opintojaksoista.

Ammattitaidolla tarkoitetaan yksilön valmiutta tai pätevyyttä toimia määrätyssä ammatissa. Asiantuntijuuden käsite poikkeaa ammattitaidon käsitteestä siten, että se ei ole ammattiin sitoutuvaa, vaan asiaan, aiheeseen tai tehtävä- ja ongelma-alueeseen liittyvää osaamista. Asiantuntijuutta on tutkittu monesta näkökulmasta: mikä on asiantuntijuuden sisältö, miten asiantuntijuus syntyy ja miten se ilmenee. Useille määrittelyille on yhteistä se, että asiantuntijuus syntyy teoreettisen tiedon, käytännön tiedon ja metakognitiivisen tietämyksen vuorovaikutuksen tuloksena – sekä formaalin että informaalin oppimisen avulla. (Tynjälä & Nuutinen, 1997; Eteläpelto, 1997).

Miten asiantuntijaksi tullaan?

Kehittyminen asiantuntijaksi syntyy pitkän ajan ja käytännön työskentelyn tuloksena (Kolb, 1984) ja asiantuntijaksi kehittymisessä on kolme keskeistä näkökulmaa: tiedon omaksuminen, osallistuminen ja tiedon luominen (Hakkarainen, Palonen, Paavola & Lehtinen, 2004). Asiantuntijalle on tunnusomaista jatkuva oman osaamisen kehittäminen, sillä asiantuntijuus ei ole pysyvä, kerran saavutettu ominaisuus, vaan toimintatapa. (Helakorpi & Olkinuora, 1997; Otala, 1996; Eteläpelto, 1997.)

Asiantuntijaksi kehittymiseen ja kokemukselliseen oppimiseen liittyy konstruktiivinen oppimiskäsitys, jonka mukaan oppija rakentaa eli konstruoi tiedon itse (Tynjälä & Nuutinen, 1997). Oppija tulkitsee omia havaintojaan aikaisemman tietämyksensä ja kokemustensa pohjalta ja rakentaa kuvansa maailmasta ja sen ilmiöistä yhä uudelleen uuden havainnon pohjalta. Samalla hän tulkitsee uutta informaatiota aikaisemman tietonsa, käsitystensä ja uskomustensa valossa. (Smith 2004, Springer & Borthick, 2004; Tynjälä, 1997).

Informaali ja kokemuksellinen oppiminen

Informaali oppiminen on kaikkea sellaista oppimista, joka liittyy työntekoon ja työprosesseihin ja jolla pyritään helpottamaan osaamisen leviämistä yksilöltä toiselle. Ammattikorkeakoulussa harjoittelu on merkittävä informaalin oppimisen muoto, jossa opiskelija saa oppia ja kokemuksia aidossa työelämän kontekstissa. (Aalto & Sarala, 1991). Informaali oppiminen on kokemuksellista oppimista vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja siinä korostuu se, että oppiminen on ensisijaisesti tiedonluomisprosessi, joka sisältää ristiriitojen ratkaisemista ja ympäristöön sopeutumista (Kolb, 1984).

Harjoittelu toimii sekä oppimisen välineenä että toisaalta koulutuksen sisällön sekä työelämän kehittämisen välineenä (Lavikainen. 2010; Salonen. 2005). Harjoittelu sijoittuu koulu- ja työpaikkakulttuurin rajalle. Ajattelua painottavassa koulutyöskentelyssä tyypillistä on keskittyminen erilaisiin symbolisiin esityksiin ja esittämiseen, esimerkiksi kirjoittamiseen ja lukemiseen, ja oppimisessa pyritään tavoittelemaan yleispäteviä taitoja ja periaatteita sekä useassa ympäristössä soveltamiskelpoista osaamista. Työpaikoilla olennaista on toiminnan tehokkuutta ja taloudellisuutta lisäävien välineiden etsiminen, tunnistaminen ja hyödyntäminen. Oppiminen tapahtuu tilannesidonnaisesti ja on luonteeltaan erikoistumista, joka ei ole mekaanisesti siirrettävissä toiseen ympäristöön. (Tynjälä, Välimaa & Sarja, 2003.)

Asiantuntijuus finanssialalla

Finanssialalla toimii yrityksiä, jotka tarjoavat pankki-, vakuutus- tai sijoituspalveluja. Harjoittelussa nämä työpaikat muodostavat informaalin oppimisen oppimisympäristön. Asiantuntijuus saa perustansa koulutuksessa ja finanssialan yrityksissä tapahtuvan oppimisen tehtävänä on täydentää ammattikorkeakoulussa hankittua osaamista. Näin opiskelijalla on mahdollisuus teoreettisten tietojen soveltamiseen, vallitsevien käytäntöjen oppimiseen ja omien tietojensa reflektointiin.

Finanssitoimialan osaamistarpeet ovat muutoksessa. Tyypillistä finanssialan osaamistarpeille on Finanssiala ry:n tutkimusten (Finanssiala kyvykkyydet 2020, 2012; Joustava työ ja osaaminen finanssialalla, 2016; Töissä finanssialalla 2015; Yhteinen matka finanssialan tulevaisuuteen. 2015) mukaan se, että ne eivät ole pelkästään finanssialalle yksilöitäviä osaamisia, vaan ennemminkin yleisiä työelämässä tarvittavia osaamisia kuten liiketoiminta- ja teknologiaosaaminen, palvelu- ja muotoiluosaaminen, verkosto-osaaminen, kansainvälisyys ja vastuullisuus. Lisäksi osaamistarpeisiin kuuluu työelämän metataitoja, kuten elämänhallinta ja omasta jaksamisesta huolehtiminen, itsenäisyys, muutos- ja luovuustaidot sekä kyky kehittää omaa osaamistaan.

Osaamisvaatimuksiin vaikuttaa myös uudenlainen työkulttuuri, jossa työn tekemisen tavat muuttuvat. Työmarkkinoille tulevat uudet sukupolvet haastavat nykyiset työn tekemisen käytännöt odottamalla työtehtäviltä enemmän itsenäisyyttä, joustavuutta ja työn sisällön merkityksellisyyttä. Samanaikaisesti on huolehdittava työelämässä pitkään toimineiden osaajien jaksamisesta. Finanssitoimialalle ei ole ennakoitavissa työntekijämäärien kasvua, mutta koulutustason nähdään nousevan ja osaamisen kehittämisvaatimusten lisääntyvän.

Finanssialan muutokset ja niiden vaikutus harjoitteluun

Finanssialan toimintaympäristö muuttuu. Megatrendit kuten ilmastonmuutos ja digitalisaatiot vaikuttavat osaltaan myös finanssialaan. Vastuullinen sijoittaminen ja siihen liittyvät teemat ovat viime vuosina olleet paljon esillä. Finanssialalla ja erityisesti pankkisektorilla regulaatio on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Tämä kehitys on jo osaltaan vaikuttanut pankkien rekrytointiin ja harjoittelupaikkoihin. Harjoittelijalta vaaditaan usein jo ennen harjoittelua riittävää tietoperustaa. Jyväskylän ammattikorkeakoulu on tarjonnut opiskelijoille mahdollisuuden suorittaa sijoituspalvelualan tutkintoa (APV1) jo opintojen aikana. Osa pankeista voikin edellyttää toimialan sääntelyyn liittyvien tutkintojen suorittamista jo ennen harjoittelua.

Asiakkaiden suhtautuminen finanssitoimialaan – asenteet, tavat ja arvot – muuttuvat, ja asiakkaiden itseohjautuvuus, kiinnostus tuote- ja palvelukehitykseen sekä uudet asiointitavat ja -paikat muuttavat osaamisvaatimuksia. Tarvitaan yhä enemmän vuorovaikutus-, viestintä- ja neuvottelutaitoja. Samanaikaisesti tarvitaan kykyä työskennellä itsenäisesti ja johtaa omaa työtään, sillä työ on yhä vähemmän ajasta ja paikasta riippuvaista, kun palvelu tuotetaan erilaisissa verkostoissa. Toimintaympäristön ja palveluketjun kompleksisuus lisää tarvetta hallita suuria tietomääriä ja kykyä analysoida tietoa. Ennakointivalmiuksien merkitys korostuu ja vastuullisuus, eettisyys ja kestävä kehitys nousevat entistä keskeisimmiksi osiksi finanssialan yritysten toimintaa.

Opiskelijoille harjoittelujakso on tärkeä ja hyödyllinen oppimiskokemus. Harjoittelun onnistumiseen vaikuttaa eniten työnantajien positiivinen suhtautuminen, hyvä perehdytys työtehtäviin ja mielekkääksi koettujen työtehtävien tekeminen. Työnantajat ovat arvostaneet erityisesti harjoittelijoiden hyvää asennetta, oma-aloitteisuutta sekä uusien ideoiden ja ajatusten esille tuomista. Pitkään työelämässä olleet finanssialan ammattilaiset ovat voineet oppia nuoremmilta harjoittelijoilta esimerkiksi digiosaamista ja digitaalista asiakaspalvelua. Jyväskylän ammattikorkeakoulu pyrkii opintotarjonnassaan huomioimaan sen, että harjoittelijoilta vaaditaan tulevaisuudessa entistä laajempaa valmiutta asiantuntijuuden kehittymisen pohjaksi.

 

Eskola Anne, KTT, FM, Yliopettaja

Karsikas Ari, KTM, Lehtori

 

Kirjoittajat toimivat finanssialan suuntautumisvaihtoehdon kouluttajina Jyväskylän ammattikorkeakoulussa

 

Lähteet

Aalto, T. & Sarala, U. (1991). Organisaatiossa oppimisen esteet ja mahdollisuudet. Teoksessa E. Raivola & E. Ropo (toim.) Jatkuva koulutus ja elinikäinen oppiminen. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteen laitos. Tutkimuksia A 49, 362–365.

Eteläpelto, A. (1997). Asiantuntijuuden muuttuvat määritykset. Teoksessa J. Kirjonen, P. Remes & A. Eteläpelto (toim.) Muuttuva asiantuntijuus. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos, 86–102.

Finanssialan kyvykkyydet 2020 – Luotaus tulevaisuuteen. Raportti. (2012).

Hakkarainen, K., Palonen, T., Paavola, S., & Lehtinen, E. (2004). Communities of networked expertise: Professional and educational perspectives. Amsterdam: Elsevier Scientific Publ. Co.

Helakorpi, S. & Olkinuora, A. (1997). Asiantuntijuutta oppimassa. Ammattikorkeakoulupedagogiikkaa. Porvoo: WSOY.

Joustava työ ja osaaminen finanssialalla. Hyvinvointia ja tuottavuutta. (2016). Haettu 12.4.2020 osoitteesta https://issuu.com/finanssialankeskusliitto/docs/joustava_tyo_ja_osaaminen_finanssia.

Kolb, D. (1984). Experiential learning. Experience as the source of learning and development. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall.

Lavikainen, E. (2010). Opiskelijan ammattikorkeakoulu 2010. Tutkimus ammattikorkeakouluopiskelijoiden koulutuspoluista, koulutuksen laadusta ja opiskelukyvyistä. Turku: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 35/2010.

Otala, L. (1996). Oppimisen etu − kilpailukykyä muutoksessa. Ekonomia-sarja. Porvoo: WSOY.

Salonen, P. (2005). Ohjaako harjoittelu asiantuntijuuteen? Selvitys ammattikorkeakouluopiskelijoille toteutetusta harjoitteluaiheisesta kyselystä. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. B: Ajankohtaista – Aktuellt.

Smith, P. (2001). Understanding Self-Regulated Learning and Its Implications for Accounting Educators and Researchers. Issues in Accounting Education, 16(4), 663–700.

Springer, C. & Borthick, F. (2004). Business Simulation to Stage Critical Thinking in Introductory Accounting: Rationale, Design, and Implementation. Issues in Accounting Education, 19(3), 277–303.

Tynjälä, P. (1997). Developing education students’ conceptions of the learning process in different learning environments. Learning and Instruction, 7(3), 277–292.

Tynjälä, P. & Nuutinen, A. (1997). Muuttuva asiantuntijuus ja oppiminen korkeakoulutuksessa. Teoksessa J. Kirjonen, P. Remes & A. Eteläpelto (toim.) Muuttuva asiantuntijuus. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos, 182–196.

Tynjälä, P., Välimaa, J. & Sarja, A. (2003). Pedagogical Perspectives into the relationships between Higher Education and Working Life. Higher Education, 46, 147–166.

Töissä finanssialalla. (2015). Haettu 12.4.2020 osoitteesta https://www.finanssiala.fi/wp-content/uploads/2019/04/FA_Toissa_finanssialalla_2019.pdf.

Yhteinen matka finanssialan tulevaisuuteen. Hyvinvoiva finanssiala 2014–2015 -hankkeen loppuraportti. (2015) Haettu 12.4.2020 osoitteesta https://oma.tsr.fi/api/projects/75cb3b1f-2f13-4bc4-adcf-4ec80a8cb3e2/attachment/48663493-0a20-4aa4-b6ad-d04a58a2c644.

Leave a Comment